maanantai 20. elokuuta 2018

Sun onnettomuus voi olla toisen ihmisen mahdollisuus

auringonkukkia-2
Kuvat ottanut ja editoinut: ihana Liisi Järveläinen
-
Balkanin roadtripiltä tullessani en voinut olla kiinnittämättä huomiota moottoritien varrella kukkivaan auringonkukkapeltoon. Pelto ylsi yli silmänkantamattoman. Sydämeen nousi voimakas mielikuva, että me ihmiset ollaan kuin noi auringonkukat. Miettikää jos me ihmisinä antauduttaisiin seisomaan yhteneväisenä rintamana tässä maailmanajassa. Viemässä rakkauden ilosanomaa eteenpäin sillä sydämen asenteella, että jokainen ihminen on yhtä arvokas. Jokaisella ihmisellä on erilaiset lähtökohdat, ympärillä jylläävät olosuhteet ja elämänkokemukset. Ne väistämättä muokkaavat meidän identiteettiä ja käyttäytymistä. Aina me ei ymmäretä toisiamme, eikä edes haluta ymmärtää. Joskus oman asian esilletuominen itsekkäistä syistä on tärkeintä ja unohdetaan kuunnella mitä toisella on kerrottavana. Jätetään joskus se kiire ja kännykkä, kohdataan ihminen ennakkoluulottomasti ja rakkaudellisesti. Eihän auringonkukkakaan kasva omasta voimasta, vaan valosta ja ravinteikkaasta maaperästä. Kylvetään sitä muutosta jonka halutaan ympärillämme näkyvän.
auringonkukkia-6
auringonkukkia-29
Nosta rohkeuden lyhty ja kiinnitä katseesi mahdollisuuksiin. Pysähdy näkemään, aistimaan ja kuulemaan. Havaitsetko tuulen tuivertavan kasvoillesi elävän aikakauden henkäyksen?
 -
Otatko haasteet ennakkoluulottomasti ja uskossa vastaan vai työnnätkö ne pois antamalla äänioikeuden pelolle ja epävarmuudelle? Mitä jos tänään uskaltaisitkin hyväksyä vajavaisuutesi ja väärin tehdyt tekosi, ymmärtäen että sä et ole virhe. Vaikka verisuonesi valuttaisivat kipua pisara pisaralta, tulee aika kun haavat ommellaan yhteen. Ja mikä on parasta, sun onnettomuus voi olla toisen ihmisen mahdollisuus. Kuvittele, että sun pieni elämä on kuin rikki mennyt saviruukku jonka savenvalaja on restauroinut uudeksi. Se ei ole ulkoisesti entisensä, mutta Mestari näki arvosi korvaamattomana juuri sillä hetkellä kun makasit tuhansina särjettyinä palasina Hänen työpöydällään. Nyt voit seistä pelottomana, tietäen että lyhtysi symbolisoi sisäisesti rohkeaa ja eteenpäin vievää elämää. 
auringonkukkia-26
auringonkukkia-19
Tänään on se hetki kun päätän kirjoittaa puhdasta ajatuksenvirtaa. Ilman liiallista itsesensuuria mieltä pakottavista kieliasuista, jotka välillä lähentelevät perfektionistista takiaispesäkettä. Haluan olla teksteissäni vapaa, rohkea ja ennakkoluuloton. Niin kuin tuo farkkutakkinen tyttö keskellä auringonkukkapeltoa. 
-
Tää kesä on ollut ihmeiden aikaa.
Syntymäpäivänäni, 27. kesäkuuta sain Serbian moottoritiellä elämääni muuttavan tiedon. Mut hyväksyttiin Tampereen yliopistoon lukemaan puheviestintää. 20 ihmistä otettiin sisään, monen sadan hakijakaartin joukosta. Mun on vaikea kuvailla sen hetkistä olotilaa. Tämä oli jo 4. kerta kun hain korkeakouluun ja toinen kerta kun hain puheviestintää. Yritin suojella itseäni pettymykseltä, keksiä mielen pakokeinoja miten selviytyä jos en pääsekään opiskelemaan alaa, josta niin kovasti olin unelmoinut. Muistan elävästi kuinka isäni parkkeerasi minihuoltsikan pihaan ja olin aivan shokissa. Välillä löydän itseni pohtimista, että tapahtuiko tää todella just mulle. Olin ehkä jo alitajuisesti ehtinyt sairaalla tavalla tottua ajatukseen, että kyllä ne ''muut'' pääsee kouluihin, mutta itsestäni en niin tiedä. Ehkä kaksi edellistä kertaa 4. ja 9. varasijoille jäämisestä muistuttivat mua tuoreesti siitä tunnekokemuksesta, kuinka siiinä tilanteessa pelkkä keskiverto ''melkein pääsit'' - lausahdus ei lohduta maaliviivan ulkopuolelle jäänyttä. Silti, ilman tätä vuosien prosessia en olisi se sama Ina mitä tänä päivänä. Videolla ''Usko Jumalaan auttoi mut yliopistoon'' raotan henkilökohtaisemmalla tasolla tästä prosessista, joten jos et oo kyseistä videota nähnyt niin suosittelen katsomaan. Ymmärrätte sen kautta ehkä kokonaiskuvaa paremmin. 
auringonkukkia-16
auringonkukkia
Me saadaan yhdessä aloittaa Samulin kanssa yliopisto-opinnot viikon päästä. Siunattu ja etuoikeutettu olo, että asutaan meidän lempikaupungissa Tampereella ja on olemassa visio seuraavalle viidelle vuodelle. Tekisi mieli pomppia ilosta ja jälleen kerran nipistää itseäni, että onko tää totta vai haaveunta? Samalla tiedostan, että kohta se arkirealismi koittaa. Paljon on uuden tiedon omaksumista. Uusi koulureppu ja kalenteri on hommattu, ihan kuin tuntisin 1. luokkalaisen, saparopäisen Inan jännityksen rinnassa opintaipaleen alussa vuonna 2002 Herralan koulun salista. Herkistää ajatella, kuinka paljon oon saanut kokea varjelusta pienen elämäni aikana. Yhtäkään tunnetilaa en ole käynyt läpi Jumalalta salassa. Yhtäkään kyyneltä en ole vuodattanut ilman Hänen valvovaa silmäänsä. Vaikka olisin räpiköinyt onnellisen oikotien toivossa päätien varrella olevaa piennarta pitkin, en joutunut eksyksiin. Olin Hänen silmäteränsä, vaikka en itse sitä vielä tiennyt. 
auringonkukkia-28
auringonkukkia-22
Tän kuplivan ja iloisen luonteen alle piiloutuu paljon herkkyyttä. Vaikka tyylini on aidosti hehkuttaa elämän pienistä ja suurista iloista ääneen, ei se poissulje sitä faktaa ettenkö minä myös surisi tai olisi kokenut vaikeita aikoja elämässäni. Päinvastoin. En aina itsekään osaa pysähtyä kuuntelemaan mitä mun sisäiselle minälle kuuluu, varsinkaan näennäisen kiireen keskellä. Oon tottunut elämässäni pärjäämään ja tsemppaamaan muita. Ylläpidän huomaamattani positiivarin luonnetta ja se luonnistuukin minulta ajattelematta. Maaret Kallion teksti reippaan tytön syndroomasta pysäytti mut. Kesällä mökillä ollessamme, luin itku kurkussa tekstin äidilleni. Hän totesi ymmärtäväiseen sävyyn, että taisin tunnistaa itseni tästä kuvauksesta. Äitinikin myönsi, että meidän nelilapsisesta perheestä mä oon se, josta on tarvinnut vähiten murehtia. Aina on se olettamus, että Ina pärjää, koska Ina vain on semmonen luonne. Tavallaan mä oonkin, mutta lopulta kukaan ihminen ei oo kaikissa tilanteissa 100% pärjäävä. Meidän perheessä vielä tilannetta on saattanut korostaa se, että muilla parilla sisaruksella on ollut elämässä vastoinkäymisiä liittyen esimerkiksi mielenterveysongelmiin, jotka ovat luonnollisesti ja ymmärrettävästi vaatineet enemmän huolta näiden menneiden vuosien aikana. Olen siskona ollut usein peloissani ja sydän syrjällään läheisteni puolesta. Otin enemmin läheisteni ongelmat jopa liian lähelle ja raskaasti, niin että ahdistuksissani lamaannuin sängyn pohjalle itkemään ja suremaan epäreilulta tuntuvaa elämää. Nykyään iloitsen suurenmoisesti siitä, että monessa asiassa ollaan menty eteenpäin ja lähipiirissäni on tapahtunut hurjan isoja muutoksia.
auringonkukkia-5
auringonkukkia-27
Otteita Maaret Kallion ''Reippaan tytön syndrooma''- tekstistä: 
-
''Olipa kerran reipas tyttö, joka oli niin reipas, ettei hänestä tarvinnut lainkaan huolta kantaa. Hän piti puolensa, ilmaisi asiansa, lunasti lupauksensa ja hoiti omiensa lisäksi muidenkin vastuut. Tyttö oli pienestä pitäen topakka pakkaus, joka hoiti koulut, välipalat ja tunteet itseksensä, eikä turhaan vaivannut aikuisia. Kiltin tytön syndrooma on monelle tuttu, mutta reippaan tytön tarina tuntemattomampi. Tuntemattomampi siksi, koska reippaiden tiedetään pärjäävän ihan itsekseenkin. Ehkä pärjäävätkin, mutta jäävät samalla suuresti näkymättömiksi. Reippauden kerrosten alla sykkii usein myös kovasti yksinäinen sydän.''
auringonkukkia-31
auringonkukkia-23
”Reippaita tyttöjä pitää rakastaa tuplasti enemmän sen takia, että he saattavat unohtua, koska pärjäävät niin hyvin”, kiteytti näyttelijä Eija Ahvo Voi hyvin -lehdessä. Reippaita lapsia eivät usein ammattilaisetkaan tunnista, sillä he päästävät aikuisen helpolla olemalla oma-aloitteisia ja aktiivisia. Hinta vain on kova: vain itsenäinen ja pärjäävä puoli heistä tulee muiden silmissä tunnistetuksi. He eivät saa riittävästi hyvää ja hellää, apua ja turvaa, koska toimivat hyvin omillaankin. Mutta reipaskin kaipaa olla jonkun kainaloinen. Vaikka vastuunkantajan ja jaksajan rooli on usein tarjottu ja ominkin teoin vastaanotettu, on tärkeää saada tulla kohdatuksi myös heikkona, tarvitsevana ja jaksamattomana.''
auringonkukkia-3
auringonkukkia-32

''Läheisten olisi ymmärrettävä pintaa syvemmälle: kukaan ei ole niin reipas, ettei kaipaisi myötätuntoa, myönteistä palautetta ja rajallisuuden mahdollisuuksia. Vaikka reippaalla olisi kuinka vahva itsensä tukenaan, hänelläkin on ainainen kaipuu toisten ihmisten inhimilliseen lämpöön. Joskus kaikkein reippainta on tunnistaa oma jaksamattomuutensa. Ja joskus suurinta sydäntä osoittaa avun tarjoaminen juuri sille, joka sitä vähiten tuntuu kaipaavan.'' (Tähän päättyy sitaatit)

Me usein yli- tai aliarvioidaan ympärillämme olevia ihmisiä. Ajatellaan, kun toi näyttää somen perusteella elävän ''tuollaista'' elämää, on se mielikuva sun päässä yhtä kuin totuus tästä ihmisestä. Uskon, että yksi lääke tietämättömyyden ja väärintulkinnan kitkemiselle on todellisuudentajun palauttaminen somen fantasiakuplasta. Some ei ole itsessään hyvä tai paha, pikemminkin vika piilee meidän ihmisten tavassa käyttää sitä. Moni ihminen kokee konkreettista ahdistusta ja masennusta selatessaan sosiaalista mediaa. Näin voi käydä, jos antaa somen hallita sinua etkä sinä somea. Kuinka moni tunnustaa kokevansa kateutta plärätessä Instagramia? Mä ainakin nostan käpäläni ylös. Viime yönä mua ahdisti ja päätin, että ensimmäisenä kun nousen niin en jää selaamaan puhelinta sänkyyn. Olin monta tuntia ilman puhelinta ja keskityin aamupalan tekoon ja Samulin kanssa olemiseen. Somessa päämäärätön pyöriminen (lue: tuntitolkulla) ja oman elämänsä alituinen vertaaminen muiden ''paremmalta'' näyttäviin elämiin lisää epäkiitollisuutta roppakaupalla. Mä en halua suostua siihen. Epäterve vertailu on suoraan verrannollinen kiittämättömyyden ja riittämättömyyden tunteeseen. Sit me aletaan tekemään virhepäätelmiä muista ihmisistä ja lopulta nähdään vain tyhjä ulkokuori. Ettei oltais niin nopeita tuomitsemaan muita. Annetaan mahdollisuus ja myönnetään, että harvoin nähdään pintaa syvemmälle pelkkien valokuvien ja feedien perusteella. 
auringonkukkia-18

Tässä mä seison. Ilman Jumalan armoa hädin tuskin hengittäisin. Oon käynyt läpi erilaisia mielen alueen linnakkeita, nöyrtynyt ja polvistunut Kaikkivaltiaan Jumalan eteen heikkona syntisenä. Näin kun sanon tämän ääneen, tiedän että se saattaa hämmentää joitakin lukijoita. Tuskin kukaan meistä voi kuitenkaan kiistää sitä tosiasiaa, ette me ihmiset olemme erehtyväisiä emmekä aina onnistu tekemään hyviä tekoja itseä tai toisia kohtaan. Vääjäämätön syyllisyys voi kieroudellaan pyrkiä tekemään sydämeen valheen kotia, ellei siitä irtisanoudu ja kiinnitä katsetta iankaikkiseen. Iankaikkiseen rakkauteen, toivoon ja armoon. Sinulle se voi esiintyä jonain muuna, mutta mulle se ilmenee Jeesuksena. Mun maailma muuttui radikaalisti kun ymmärsin mistä armosta on kyse. Se on lahja, jota ei voi sanoilla ja teoilla koskaan ansaita. Armo = ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme. 
 Jos maailmassa ei tunnettaisi armoa, mitä järkeä missään enää olisi? Armo luo ja synnyttää uutta. Armo pyyhkii vanhan, siirtää synnin idästä länteen, sinne missä sitä ei enää muistella. Armo uudistaa ja parantaa. Armo inspiroi. Armo kantaa läpi yli aikakausien. Armo antaa elämän.

''Sun onnettomuus voi olla toisen ihmisen mahdollisuus''
 -
''Voimme nähdä, että Jumalan valittujen historia on täynnä epäonnistumisia ja pettymyksiä. Ne eivät kuitenkaan ole olleet este Jumalalle siunata omiaan ja johdattaa heitä eteenpäin hänen hyvissä suunnitelmissaan. Herramme tapana ei siis ole hylätä ihmistä hänen epäonnistumisensa vuoksi. Jumala ei näet hylkää ihmistä epäonnistumisen tähden, vaan hän etsii keinoa kääntää epäonnistumisen voitoksi. Pahinkaan epäonnistuminen ei pilaa Jumalan suunnitelmaa, vaan hän löytää keinon korjata rikotun ja luoda uutta.''

- Ina

Mitä mä tällä kaikella tekstiryöpyllä haluan kertoa? En ehkä itsekään tiedä. Mutta sen tiedän, että jos tekstini onnistuvat antamaan toivoa edes yhdelle teistä - olen onnistunut. Mua ei lähtökohtaisesti haittaa se, että ihmiset ajattelevat eri tavalla uskonasioista kuin minä tai kyseenalaistavat sen. Se on normi, mistä lähdetään. Kirjoittamisessa palkitsevinta on, jos se saa herätettyä aikaan jotain tunteita. Mikä tahansa reaktio on parempi kuin neutraalina näyttäytyvä tyhjyys. Jos tää postaus herätti sussa jotain, niin jätä kommenttisi alas. Haluan kohdata just sut tänään.
tiistai 3. huhtikuuta 2018

Kokonaisvaltainen hyvinvointi

ulkoilu1-1
*Yhteistyössä GoGo Liikuntakeskus
Kokonaisvaltainen hyvinvointi. Sana, josta on muodostunut kestotrendi terveys- ja hyvinvointiblogeissa. Ja hyvä niin, sillä toivon pintapuolisen rääkkäyskulttuurin olevan jo last season. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Jokainen ihminen omaksuu hyvinvointi- käsitteen yksilöllisesti, joten aion raottaa omia ajatuksia aiheen tiimoilta. Miten mä voin nykypäivänä? Mihin asioihin mä panostan terveydessäni? Entä liikunta- ja ruokapuoli? Täydellisyyden kruunuperittäjättäriä tässähän ei olla, mutta koko ajan oppii jotain uutta ja oivaltavaa. Armollisuus ja maltillisuus itsensä soimaamisen sijasta toimivat kauaskantoisemmin terveyteen liittyvissä seikoissa, vaikka esimerkiksi ahtaat ulkonäkömuotit puhuisivat kuinka eri ääntä. 
ulkoilu3-1
Kevät on kuuluisaa pääsykokeisiin lukemisen aikaa, eikä poikkeusta tapahdu minunkaan osalta tänä vuonna. Usein jään kiinni sisäisestä toiveajattelusta, että kumpa vuorokaudessa olisi enemmän tunteja. Beyoncella on samat 24/7 mitä minulla. Kehitämmekö kiireen, olemmeko vain laiskoja ja osaamattomia priorisoimaan aikaa huolella? Aamu-unisen Inan on täytynyt välillä herätä hiukan aikaisemmin aamulla aikataulutuksen tähden. Vapaapäivinä kuuntelen omaa mieltä ja kehoani. Välillä voin syyttää vain itseäni jos olen valvonut myöhään tietäen, että seuraavana päivänä kannattaisi olla tämän flikan skarppina. Uni, liikunta, ruokavalio ja lepo ovat avainsanoja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin perusrakenteissa. Jos talon pohjatyötä ei ole tehty kunnolla, se reistailee ja ennen pitkään romahtaa. Sama on meidän kehomme kanssa, ellemme ravitse, ulkoiluta ja nukuta sitä oikein. 
ulkoilu2-1
Aloitin kuukausi sitten todella tiukan ruokavalion, jonka tarkoituksena oli kestää 2-3 viikkoa. Kaloreita oli n. 1100 päivässä, sekä siihen sisältyi myös nesteet liikkeelle panevaa urheilua tietty määrä viikossa. 6. päivänä kehoni meni ketoositilaan, sillä ruokavalio oli erittäin proteiinipitoinen. Olo oli monta päivää fyysisesti todella huono, sillä olin skipannut muutamia ruoka-aterioita pois sillä kananmunat ja proteiini alkoivat maistumaan todella puulta. Mua ihan etoi ja oksetti, eikä meinannut mennä alas mikään tähän ruokavalioon sallittu ruoka. Sekin, että piti (oikeastaan sai) opetella syömään 3 tunnin välein säännöllisesti, oli mun kropalle todella uutta. Jouduin jättämään lyhyenä tarkoitetun ''starttidieetin'' kesken, sillä näiden oireiden jälkeen mulle iski sattumoisin vielä mahatauti. Tästä opin, että vähähiilihydraattisella ruokavaliolla saa halutessa aika nopeastikin tuloksia. Kuuntelin kuitenkin kroppaani, enkä pitänyt niin tiukkaa ruokavaliota omalla kohdallani kauhean järkevänä. Etenkin nyt, kun luen päätoimisesti pääsykokeisiin on ensiarvoisen tärkeää saada tarpeeksi hiilihydraatteja, että aivot toimivat ja voin ylipäätään omaksua uutta tietoa.
IMG_3891
Mun yksi uuden vuoden lupaus oli opetella syömään säännöllisesti ja olen onnistunut lupauksessani vaihtelevalla menestyksellä. Em. ruokavaliossa panostin tietoisesti syömisiini niin intensiivisesti, että katsoin ihan kellosta koska on seuraava ruoka-aika. Kuten kaiken uuden opettelussa, pitää antaa tarpeeksi aikaa vanhojen toimintamallien vaihtuessa pikku hiljaa uusiin. Kävin juttelemassa ihanan GoGo:n Julia Hildenin kanssa joka on ammatiltaan fysioterapeutti ja liikunnanohjaaja (sen lisäksi lukenut liikuntalääketiedettä ja ravitsemustiedettä) ja hän inspiroi minua omalla tarinallaan pohtimaan ruokavalion ja liikunnan merkitystä tasapainoiseen minuuteen. Olen iloinen siitä, että kotikuntosalini eli GoGo City on tarjonnut mahtavat ryhmäliikunta- ja kuntosalipuitteet kiireisimpinäkin arkipäivinä. Kynnys liikkumiseen madaltuu, kun väliä ei pitkitä ja pitää mahdolliset osatavoitteet mielessä. Jos et ole lukenut aikaisempaa treenipostaustani, niin linkki siihen löytyy tästä.

P.S. GoGossa on uusittu ryhmäliikuntalukkareita, käykäähän katsomassa mitä ihanaa sieltä löytyy HIIT-treeneistä, pakaratreeniin ja Toneen! 😊

ruoka2-1
Tämä konkreettinen esimerkki suhdeluvuista auttoi itseäni käsittämään, että elämä ei ole yhdestä kakkupalasta tai kuntosalin väliin jättämisestä kiinni. 80% on riittävän hyvin. 80/20 -periaate sallii ja armahtaa. Jos syö 80% arkipäivistä fiksusti ja terveellisesti, ilman suurempia ylilyöntejä - voi viikonloppuna syödä sen pitsapalansa ja jäätelöherkkunsa. Muista tää! Silloin kun herkuttelet, niin herkuttele hyvällä omalla tunnolla. Miksi luoda itselleen turhaan huono mieli, kun nautinnollisesta ruokakokemuksesta voi myös iloita?  Miksi näyttää kurjaa naamaa, kun elämän ohikiitävät hetket ja pienet onnenkantamoiset voisivat täyttää meidän mielen positiivisuudella? Kuka laskee niitä repsahduksia, kuin sinä itse?
ruoka6-1
Ilmiselvää patsastelua 6. luokalla voitetun hymytyttö- pystin kanssa. Mä oon oppinut olemaan onnellisempi sillä kun oon unohtanut onnen alitajuisen jahtaamisen. Syvältä sisimmästä mua ei tee autuaan onnelliseksi se minkä näköinen tai kokoinen olen. Hyvä ja terve itsetunto kyllä linkittyy niihin, mutta ne eivät ole tekijöitä jotka määrittelevät mun identiteetin ja arvokkuuden. Se ei poissulje sitä, etteikö säännöllisesti liikkuminen (esimerkiksi metsässä samoilu, ryhmäliikuntatunnit tai 10 min happihyppely) tukisi mun kokonaisvaltaista hyvinvointia ratkaisevalla tavalla. Se ei vie pois myöskään sitä faktaa, etteikö ruoka-aineksien laatu ja ravintoarvot puhuisivat yhteneväistä totuutta meidän vartalon maksimaalisen toimivuuden kanssa.
valopallo-1
Sanotaan, että keho on meidän temppeli ja se on annettu meille, että voisimme rakastaa ja pitää siitä huolta. Ihminen voi välillä hukata ja kadottaa itsensä elämän painolastien alle. Minullakin on ollut vaikeampia aikoja oman kehonkuvan ja ulkonäön kanssa. Edelleen on päiviä, jolloin tunnen riittämättömyyttä ja vahingossa vaivun sinne ikävään vertailun sudenkuoppaan. Onneksi olen oppinut noukkimaan itseni sieltä aika nopeasti pois, sillä se jos joku on loputon suo ja samalla todellinen tuhon tie. Me olemme kaikki kauniita omalla ainutlaatuisella tavallamme. En suostu uskomaan valheeseen mitä tässä maailman ajassa tyrkytetään voimakkaalla tahdilla. Valheeseen, joka erottelee omahyväisesti kauniin ja ruman. Kaikki se on kulttuurin heijastusta, mutta todellinen arvo tulee sisältä. Sinut on luotu tarkoituksenmukaisesti ja äärimmäisiä yksityiskohtia myöten juuri sinuksi. Sinut on luotu tuntemaan iloa ja ylpeyttä kehostasti, ei ruoskimaan ja haukkumaan sitä vääräksi. 
ystis5
Onnen onkimisen sijasta janoan mielummin kiitollista sydäntä. Kiitollinen sydän näkee asioiden hyvät puolet silloinkin kun elämän vastoinkäymiset yrittävät viedä tuuliajolle. Esimerkiksi ystävänpäivänä sain syödä mieheni kanssa sydänmunkit ja hassun näköiset suklaalla vuoratut mansikat. Pöytä oli ympäröitynä meidän ikimuistoisilla hääkuvilla. Siinä vaiheessa kokonaisvaltainen hyvinvointi sai sanan todellisen merkityksen ❤️  - Ina