sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Oikealla paikalla

orange6
(Filan verkka-asu saatu *yhteistyössä Junkyardin kanssa)

En halua hätiköidä, en sännätä sinne mihin askeltani ei ole johdatettu. Haluan nähdä elämän riittävyyden tässä hetkessä, vertaamatta sitä muihin. ''Kulje sun matka painamatta muita alas'' - tähän lauseeseen piilee paljon kauneutta. Elämä ei ole kilpa-ajo, missä sosiaalisesti tai yhteiskunnallisesti hyväksytyt yksilöt voittavat kerta toisensa jälkeen ja loppuporukka seuraa katse alas painautuneena ajatellen, että ''olisimpa minäkin''. Tällaiset ajatusviritelmät saattavat syöksyä virran lailla sisään, mutta tärkeintä tulvavaaran kannalta on sen virtaaminen ulos ennen tragedian paisumista vääriin suhdelukuihin. Sinä joka luet tätä tekstiä, tiedä se, että polkusi ulkonäkö ei määrittele ihmisarvoasi. Paikka missä olet nyt, ei ehkä tunnu omalta, mutta olet kohti sitä. Pienin askelin, joskus etenemisvauhti on päätähuimaavan hurjaa, elämä ei anna aina vastauksia siihen. Älä pidä Instagramia elämänlaadun mittarina, varsinkaan kun et pysty sieltä stalkkaamaan parahimmillakaan salapoliisitaidoilla realistista kokonaiskuvaa ihmisen elämästä. 
orange5
Yleisesti sanotaan, että surullisinta masennuksessa on se, että sairaus varastaa kyvyn unelmoida. Olen nähnyt monen masennusta sairastavan ihmisen kohdalla, ettei tulevaisuuden suurista haaveista fantasioiminen ole lainkaan ensimmäisenä mielessä aamulla herätessä. Toni Virtasen oivallinen kirjoitus sai mun aivonystyrät liikkeellä otsikolla ''Myrkylliset unelmat''. Tonin ajatuksia lainaten: '' Ei mene päivää – ei edes tuntia – ettei törmää unelmarummuttajaan. Sellaiseen, joka julistaa, että kunhan uskomme itseemme ja unelmiimme ja teemme kovasti töitä niiden eteen, niin ihan varmasti voimme saavuttaa ihan mitä vaan. Ja sitten seuraavaksi pläjähtää jostain joku, jonka elämä näyttää just siltä, miltä unelman kuuluukin näyttää ja jolla on miljardi likeä ja kaksi miljardia follaajaa. Sellaisten edessä on helppo alkaa ajatella omaa epäonnistumistaan, jos oma elämä ei näytä kiiltokuvalta. Tai ainakaan en ole tehnyt tarpeeksi töitä.''
orange7
..''Havaintoni mukaan surullisen suuri osa paineista, joita ihmiset kokevat, johtuu epärealistisista haaveista. Jatkuvan unelmarummutuksen seurauksena haaveet muuttuvat hiljalleen odotuksiksi, jotka toteutuvat aivan kohta, kunhan vain jaksaa uskoa ja panostaa. Kun todellisuus viimein lataa avokämmenellä poskelle, on pudotus tyly.'


En tiedä onko Tonin sävy enemmän äärirealistinen vai pessimistinen, enkä pysty alleviivata jokaista ajatusta niin että voisin ne sanoa täysin omasta suustani. Mutta jotain helposti samaistuttavaa hänen tekstistään löysin, sillä näin se tuntuu menevän meikäläisen arkikokemuksen mukaan. Se, että elämme toteutettujen unelmien aikaa ja jos jäät kelkasta pois, jäät jostain merkittävästä osasta ulkopuolelle. Jos luit tekstin linkistä kokonaan, hän mainitsee kyllä unelmien olevan tärkeitä ihmisille, jopa elinehto. Ja niin myös epärealistiset ja ''hullut'' unelmat, sillä sellaistenkin jahtaaminen terveen järjen mittapuussa voi olla valtavasti mielihyvää tuottava tapa elää. 
orange14oikeaoikea
Tasapaino. Järjen, tunteiden ja sydämen balanssi - sitähän me kai jokainen tavoittelemme? Se, että saisimme tuntea kokosydämisesti kuuluvamme siihen kaupunkiin, yhteisöön, kouluun, työpaikkaan, seurakuntaan, ihmissuhteisiin tai harrastukseen on meille äärimmäisen arvokasta. On aikoja, jolloin silmämme muuttuvat likinäköisiksi, emmekä yksinkertaisesti näe elämäntilanteemme ajoitusta oikeaksi. Niinä hetkinä on parasta, ettei tarvitse askeltaa yksin, vaan tietää ketkä ystävät ovat vierellä pitämässä kiinni. Saan olla uskomattoman etuoikeutettu, että omistan mahdottoman hyväsydämisiä, rohkaisevia ja ihania ystäviä. Ilman teidän uskoa muhun, elämän vastoinkäymisistä nouseminen olisi ollut paljon yksinäisempää ja kivuliaampaa. Kiitos ystävä, että näit mussa potentiaalia silloinkin kun itkin lohdutonta itkua elämän suunnasta. Kiitos ystävä, kun rakastit mua enemmän epätoivon hetkessä, kun en osannut muuta kuin kiukutella ja purkaa pahaa oloani. Kiitos ystävä, kun oot läsnä mun elämässä ja yhteydessä vaikka asutaan eri kaupungeissa. Kiitos lukuisista ääniviesteistä, rukouksista, kaikesta. 
orange10
Edeltävä syksy on ollut henkisesti raskas minulle monella tapaa, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä, että uuden vuoden vaihtuminen ja kohta enenevä valon määrä jo itsessään tuovat iloa päiviin. Syksyni on koostunut avoimen yliopiston opinnoista, töistä sekä seurakunnassa palvelemisesta. Näiden kolmen kombon yhdistäminen ei ole aina ollut helppoa, mutta rakastan elämääni Tampereella. Opiskelut ovat olleet antoisia, meidän työporukka Glitterissä on huikea ja HOST-tiimin vetäminen yhdessä rakkaan Hanna-Kaisan kanssa on ollut antoisaa. Oon tämän syksyn aikana tutustunut paljon uusiin nuoriin ja heidän palonsa täyteen elämään Jumalan lapsina on ollut hyvin inspiroivaa. Monet kerrat olen tänä syksynä itkenyt väsymystä, ahdistuneisuutta ja riittämättömyyttä, mutta joka kerta sieltä on noustu. Välillä on pitänyt mennä metsään lenkkipolulle vuodattamaan ja jättämään kyyneleet sinne, joskus paras keino on ollut soittaa äidille tai tatalle epätoivon keskellä.  Suurimpia tukia on kuitenkin ollut rakas aviomieheni Samuli, jota ilman en olisi mitään. En voisi parempaa miestä toivoa kun hän. 
orange9
''Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.'' 1 Tess. 5:24
orange21
''Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä.'' 2 Piet. 3:8-9
orange8
Kuvat: Iida Oikarinen/Muokkaus: Minä

Mä en usko sattumaan. Sä et oo vahinko, eikä sun elämä oo vahinko. Oo rohkea, älä jää yksin epätoivoon makaamaan. Sun elämällä on suunta, vaikka et kykenisi näkemään vielä kauas. Juuri sä saat seisoa oikealla paikalla. 


- Ina

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

10 faktaa minusta & arvonta instassa

syysmaasto24-1
1. Olen musiikkiorientoitunut suihkussakävijä. En voi käydä suihkussa, harvemmin edes pikasuihkussa (puhumattakaan hiustenpesusta) ilman taustamusiikkia. Vaikka pyykinpesukone pyörisi kuinka suurella pillerinpyörittäjän temmolla vieressä, niin musiikkia on oltava. Tai sitten katon (=kuuntelen) YouTubesta videoita. :'D
syysmaasto19-1
2. Oon se ärsyttävä ihmistyyppi, joka mielummin lähettää epäjohdonmukaisen ääniviestin kuin kirjoittaa normiviestin. Varsinkin jos on liikkeellä, niin äänitallenteiden lähettäminen on huomattavasti miellyttävämpää ja helpompaa, kun saa enemmän asioita sanotuksi. Kiireettömässä hetkessä myös maratonviestit luonnistuvat tältä neidiltä oikein mallikkaasti, mutta todellinen onni on nykyteknologian mahdollistava äänimaisemakulttuuri. 
syysmaasto17-1
3. Rakastan tutustua uusiin ihmisiin ja tunnen eläväni silloin, kun saan kokea vuorovaikutuksellista yhteyttä ihmisten kanssa. Kuvailisin itseäni aika elämännälkäiseksi kaveriksi, sillä sytyn uusista tilanteista ja ihmiskontakteista - toisin sanoen inspiroidun vahvasti elämästä. Kolikon kääntöpuolena olen kuitenkin havainnut, että jatkuva sosiaalisena oleminen on myös henkisesti kuluttavaa. Nykyään pyrin panostamaan tietoisesti enemmän läheisimpiin ihmissuhteisiin. Niihin ihmissuhteisiin, jotka antaa enemmän kuin ottaa. Olen tajunnut, että en pysty rajalliset voimavarat omaavana ihmisenä ylläpitämään vaikkapa 20 läheistä ihmissuhdetta yhtäaikaisesti. Oon persoonana semmonen, että annan itsestäni mieluusti 100% toiselle, mutta elämä itsessään on opettanut sen olevan mahdotonta. Pitää valita, kenelle on auki ja kuinka paljon. Se on omien rajojen tuntemista ja tervettä itsekkyyttä. 
syysmaasto14-1
4. Rakastan takkeja. Kaikista maailman asusteista, päädyn aina takkeihin. Muita takkihulluja siellä ruudun toisella puolella?
syysmaasto16-1
syysmaasto11-1
5. En oo koskaan käynyt Lapissa, saatika Pohjois-Suomessa muutenkaan. Lapsesta asti perheemme panosti enemmän ulkomaan reissuihin, esimerkiksi suuntasimme mielummin toiseen kotimaahani Serbiaan, kuin oltaisi laitettu sama rahasumma Lapin vuokramökkiin. Mutta tämä surullinen fakta ei vie pois sitä, että haluaisin kovasti matkustaa Lappiin ja nähdä se paljas Pohjolan kauneus omin silmin. Olisi ihanaa viettää aikaa paljon luonnossa ja kirjoitella tekstejä jossain tunturimökissä, ah mitä unelmointia.. 
syysmaasto9-1
6. Uskon Jeesukseen, enkä halua peitellä sitä. En myöskään ylikorostaa tai ''tuputtaa'' kenellekään, mutta miksi vaikenisin asiasta joka on mullistanut henkilökohtaista elämääni niin kokonaisvaltaisella tavalla? Sekunnit ja tunnit- blogin pitäjä Hanna Kivisalo kirjoitti mielestäni lukemisen arvoisen tekstin uskontohäpeästä Seinäjoen Sanomiin, jonka voit halutessasi lukea täältä. Mielestäni asenneilmapiiri nykyajan Suomessa on kääntynyt vakaumuksellisia kristittyjä vastaan, meidän tulisi olla ylpeitä uskostamme yhtä lailla kuten mistä muistakin elämän osa-alueistamme tahansa. Uskovat ihmiset ovat ihan tavallisia tyyppejä, tässäkin monelle yksityisessä/arkaluontoisessa aiheessa olisi hedelmällisintä tutustua aina taustoihin eikä tuomita tietämättömyyttään. Vakaumukseni antaa minulle suurimman ja syvimmän merkityksen elämään. 
syysmaasto13-1
7. En oo aikaisemmin elämässäni jaksanut panostaa kenkiin hirveästi, mutta viime aikoina olen oivaltanut kenkien merkityksen. Kengät tuovat hirvittävän paljon asukokonaisuuteen ja yleisilmeeseen. Edelleen nykyäpäivänä kenkien mukavuus ja helppokäyttöisyys ovat voittavia osatekijöitä. 
syysmaasto15-1
8. Alkuperäisenä etelä-pohjalaistyttönä olen täysin rakastunut ja omaksunut Tampereen omaksi paikaksi. Ollaan reilu vuosi asuttu Tampereella ja voin sanoa, että viihdyn täällä erinomaisesti. Tottakai Ilmajoella käydessä nousee nostalgisia lapsuus- ja nuoruusmuistoja mieleen, mutta tässä elämäntilanteessa en voisi kuvitella asuvani missään muualla kun täällä. Rakastan illalla Hämeenkadun vilskettä ja kaupungin valoja, mutta kuitenkin täältä löytyy niin paljon luonnonrauhaa ihan pyöräilymatkan päästä. Tampereella asuu lungii porukkaa, eikä mikään ole täällä liian isoa tai liian pientä. 
syysmaasto18-1
syysmaasto7-1
9.Rakastan luovaa kirjoittamista. Sellaista, missä ei ole tiukkoja ennaltamäärättyjä sääntöjä tai raameja. En pidä itseäni teknisesti erityisen lahjakkaana kirjoittajana, mutta tunteiden kuvailemisessa koen olevan ihan hyvä. Kirjoittaminen on minulle tapa jäsentää sydäntäni ja syvimpiä tuntojani. 
syysmaasto5-1
10. Koen olevani perusluonteeltani aika kiltti persoona, mutta se ei ole synonyymi mielistelijälle. Uskallan sanoa mielipiteeni ja pitää puoliani, mutta en tykkää tehdä sitä liian dominoivasti. Taas toisaalta tunnistan olevani tunteellinen ja vahva persoona, mutta en toivo tekeväni sitä muiden ihmisten kustannuksella. Oon herkkä aistimaan ihmisten tunnetiloja ja koen sen olevan valtava vahvuus ihmistuntemisessa. Tietysti kenenkään ihmisen tuntosarvet eivät ole absoluuttiinen totuuden mittari, mutta sanattomasta viestinnästä ja eleistä pystyy paljon lukemaan toista. Myönnän kamppailevani vielä tänä päivänäkin jonkun verran kiltteyden ja terveen itsekkyyden sopusointuisen balanssin löytämisessä. Ehkä lohduttavinta elämässä on tiedostaa, että kaikki me ihmiset olemme vajavaisia. Ei meistä täydellisiä tuu, vaikka kuinka yrittäisimme.  
syysmaasto21-1
*Junkyardin XXX-takin, Adidaksen pipon sekä Vansin Old Skool Litet olen saanut yhteistyönä* Junkyardilta.

Ja hei jos ette seuraa mua vielä instassa, niin nyt kannattaa! Sillä arvon siellä teille yhdelle onnekkaalle 100e lahjakortin Junkyardin verkkokauppaan. Nyt oitis osallistumaan, nimimerkki on vanha tuttu inanen ;-)

P.S. INA15 koodilla saatte -15% alennusta kaikista yli 50e ostoksista. Ei koske limited ja aletuotteita. Voimassa 27.10 asti!

- Ina


                                    Kuvat: Iida Oikarinen/ Muokkaus: Minä