perjantai 21. heinäkuuta 2017

Siskoaikaa & Tammerfest 2017

Heipsis!☻Eilen oli ihan huikea päivä, sillä sain viettää arvokasta laatuaikaa mun rakkaan pikkusiskon kanssa. Ana oli Serbiassa reissun päällä melkein 1,5 kuukautta ja halusin yllättää hänet jollain kivalla koto-Suomen kesäelämyksellä. *Tammerfest tarjosi meille ilmaislipukkeet Ratinanniemen festivaalipuistoon ja siitähän riemu repesi! Kävelymatkalla itse kohteeseen meikämandoliini kävi vielä nappasemassa työpaikalta irtoripset messiin ja tallusteltiin täpinöissämme ihanaista Putroa kuuntelemaan. Rynnättiin het' alkuun eturiviin ja olisitte nähny miten tohkeissamme oltiinkaan. Samuli Putron vartaloa somisti punaiset, ehkä 44 koon (kyseessä pieni mies :-D) pussihousut ja lavashow oli Putron tapaan omaleimainen yhdistelmä minimalistisen hupaisia tanssiliikkeittä ja herkkää tarinan kerrontaa. 
Me kovimmat fanit eturivissä tietysti pidettiin desibelitasot roimasti mekkalan puolella..  Putron monet biisit on kulkenut mun elämässä mukana, eri taitekohdissa, hyvinä ja huonoina hetkinä. Mukana huipuissa ja kuiluissa. Putro on sanoittajana yksi mun suurimpia inspiraatioita. ''Me olemme ihmisiä elämämme taitekohdassa, me olemme ihmisiä rohkeita ja pelokkaita. Me olemme ihmisiä elämämme taitekohdassa, me olemme ihmisiä kirkkaita ja pimeys harteilla.''  En osaa edes eritellä mun lempparibiisejä Putron kokoelmasta. Muutaman mainitakseni Mitäpä jos, Olet puolisoni nyt, Elämä on juhla, Arktiseen limboon, Tuhkaa korulippaassa.. Sanoinko et muutama? 
Sää ei ollut kuin morsian eilen ehtoona, mutta yleinen hyvän tuulen tunnelma kompensoi uupuvaa Ruisrock säätä mainiokkaasti. Melkein yhtä korkealle Putron kanssa nousi meikäläisen listalla ihana ja sievä Anna Puu. Mulla on ollut ehkä hiukan nuiva ja ennakkoluuloinen kuva hänestä, mutta artistina ja esiintyjänä hän kyllä yllätti aivan totaalisesti. Mieletön lavakarisma ja vireessä sointuva kaunis ääni. Vitsi, livekeikoissa on aina se oma juttunsa. Tunteita herättävät musiikkikokemukset on tärkeitä ihmisen psyykeelle, ainakin omalleni hahah. Putron ja Puun lisäksi festeillä kuunneltiin Tuure Kilpeläisen & Kaihon Karavaanarin, Juha Tapion sekä Lauri Tähkän musisointeja. Pääsin muutamaan otteeseen screenillekin punaisen sadetakkini kanssa, olisitte nähny mun ilmeen! :'D Tää Balkan-neitohan ei omia tunnereaktioitaan pienentele. 
Nää oli mun ensimmäiset kaupunkifestarit ikinä ja ai että miten helpolta tuntui hengittää, kun tiesi et oma koti on alle parin kilsan päässä. Festarit oli mun silmään oikein hyvin organisoitu, ruokakojuihin ei ollut pitkiä jonoja kuten ei myöskään vessoihin. Vesipisteet löytyi alueen alkupäästä ja kaikki näytti toimittelevan toisilleen niin mukavasti. Oikeen semmoset hyvän mielen festarit.☻ Hömpöteltiin Anan kanssa kun varhaisteinit konsanaan, söin yksin suolaista festariruokaa (makkaraperunat ofc), juteltiin toisten fanaattisten Putro- fanien kanssa (teen tästä faniudesta vähän turhankin ison jutun, ihan ku mun elämä pyöris kyseisen herran ympärillä hahah), tanssittiin että tuli lämmin, arvostettiin elämää, otettiin elävää kuvaa, säikähdettiin lavailotulituksia, laulettiin äänihuulemme kipeiksi, pidettiin Juha Tapiota symppiksenä ja Lauri Tähkää pörhentelevänä rokkikukkona.

Jos ootte hoodeilla, käykää ihmeessä tsekkaamassa Tammerfestien tunnelmat. Nyt on luvattu oikein mukavaa säätäkin tänne Tampereelle. ☺

- Ina

P.S. Oon niin iloinen, että oon päässy taas bloggaamisen ''makuun'' ja nauttinut tästä. Alkaa pikku hiljaa tuntumaan siltä, et saan takaisin otetta siihen mitä oon vuosia rakastanut tehdä. On levollista sisäistää, että voin tehdä omaa juttua sillä intensiteetillä ja ilolla mitä mulla on. Ja mitä mahtavinta, että teitä on vielä siellä ruudun toisella puolella! ☺

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ruisrock 2017

Heips☻Nyt on pikku hiljaa palauduttu muikean Ruisrock viikonlopun jäljiltä, joten näin tiistai-illan ratoksi en näe parempaakaan tekemistä kun käydä viikonlopun kuvasaldoa läpi. Päräytän heti alkuinfoksi, että tää oli mun ensimmäinen festarielämys Turun Ruissalossa. Paljon oon kuullu huhuja Suomen parhaimmista ja aurinkoisimmista festareista, mutta nyt sain kokea sen omakohtaisesti itse ja vitsi kuinka mä nautin sydämeni kyllyydestä! Aika ajoin epäilin kuinka tuun jaksamaan henkisesti että fyysisesti tämän viikonlopun puolimaratonin, mutta hyvin siitä suoriuduttiin ja aina se uusi into nosti siipiään hetkellisen väsypiikin alta.
Perjantaina puksuteltiin aamujunalla kohti Suomen Turkua ihanan Merin kanssa. Ennen junaan nousua ehdin ottaa pikaiset aamuhölkät juna-asemalle sekä suorittaa boheemina persoonana festaripakkaukset ''hyvissä ajoin''.. Vielä 10 min ennen lähtöä silitin vaatteita (mitä teen elämässä muutenkin aniharvakseltaan), onneksi olin jo edellisiltana miettiny mitkä kuteet laitan päälle. Viikonlopun teemavärihän oli keltainen ja meikissä ei glitteriä säästelty. Merin kanssa naureskeltiinkin sitä, kuinka aamupäivän kohokohtia oli yhteiset meikkitalkoot samalla kun Ruisrock 2017- spotifylista soi taustalla. Iso kiitos vielä kultaiselle Lauralle, joka niin hyväsydämisesti antoi kämppänsä meille käyttöön koko viikonlopun ajaksi. Ikikiitollisia siitä. ♥
Mua naurattaa, kun mun kaikki 3 festaripaitaa on kotoisin BikBokista. Ja ei, tää ei ollut maksettu mainos tai mikään yhteistyömaininta, taisin vain kertalaakilla löytää sieltä muutamat ihastuttavat kesähepeneet kruunaamaan Ruissin kesäisen viikonlopun.. :'D Lisäksi Vansin leopardikengät palvelivat tehtävässään edukseen.
Mut yllätti positiivisesti se, miten hyvin Ruisrock oltiin tapahtumana organisoitu (invaliditaksiepisodia lukuunottamatta). Vessa- ja vesijonot olivat lähes aina taktikoitavissa, lukemattomat eri ruokakojut (erityismaininta maittaville & rapsakan hintaisille burgereille) täydensivät festaritunnelmaa sekä mieletön talkoohenki. Oli myös todella sympaattista nähdä vanhempaa väestörakennetta paikan päällä, muistaakseni yli 70-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi Ruisrockiin sisään. Kuinka siistiä! Esiintyjäkaartista ehdottomat suosikkini olivat Bastille, Sanni, Antti Tuisku ja Vesala. Bastillen levyjä oon kuunnellu todella paljon ja käväisinkin heidän Helsingin Jäähallikeikalla maaliskuussa. Sanni heittäytyi yleisömereen ja juuri meidän kohtaan niin sain kunniatehtäväksi pidellä Sannin rungosta kahdella kädellä kiinni, hahah ai että oli hauskaa! Antti Tuiskun lavashow oli kaikkineen mukaansatempaavin ja viihdyttävin, kun taas Vesalan karisma ja musiikillinen erinomaisuus tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Btw, Vesalan ''Rakkaus ja Maailmanloppu'' on mielettömän kova kipale. ♥
Mieleenpainuvia kohtaamisia, paljon naurua, kolottavan säryn ääneen valittamista, letkeetä tanssahtelua, piirin keskellä hassujen tanssiliikkeiden toteuttamista, kuumuutta, toinen toistaan omaperäisempien ja kauniimpien tyylien bongaamista, hiekalle istahtamista kun jalat ei enää kanna. Erityiskiitos teille muutamille lukijoille, jotka tulitte niin ihanasti mulle juttelemaan. Lämmitti ihan super paljon sydäntä. ♥

Onko siellä ruudun toisella puolella muitakin Ruisrockista palautuvia ihmissieluja? Mitä teille kuuluu ja mikä on ollu teidän kesän kohokohta? ☻

- Ina