keskiviikko 18. lokakuuta 2017

10 faktaa minusta & arvonta instassa

syysmaasto24-1
1. Olen musiikkiorientoitunut suihkussakävijä. En voi käydä suihkussa, harvemmin edes pikasuihkussa (puhumattakaan hiustenpesusta) ilman taustamusiikkia. Vaikka pyykinpesukone pyörisi kuinka suurella pillerinpyörittäjän temmolla vieressä, niin musiikkia on oltava. Tai sitten katon (=kuuntelen) YouTubesta videoita. :'D
syysmaasto19-1
2. Oon se ärsyttävä ihmistyyppi, joka mielummin lähettää epäjohdonmukaisen ääniviestin kuin kirjoittaa normiviestin. Varsinkin jos on liikkeellä, niin äänitallenteiden lähettäminen on huomattavasti miellyttävämpää ja helpompaa, kun saa enemmän asioita sanotuksi. Kiireettömässä hetkessä myös maratonviestit luonnistuvat tältä neidiltä oikein mallikkaasti, mutta todellinen onni on nykyteknologian mahdollistava äänimaisemakulttuuri. 
syysmaasto17-1
3. Rakastan tutustua uusiin ihmisiin ja tunnen eläväni silloin, kun saan kokea vuorovaikutuksellista yhteyttä ihmisten kanssa. Kuvailisin itseäni aika elämännälkäiseksi kaveriksi, sillä sytyn uusista tilanteista ja ihmiskontakteista - toisin sanoen inspiroidun vahvasti elämästä. Kolikon kääntöpuolena olen kuitenkin havainnut, että jatkuva sosiaalisena oleminen on myös henkisesti kuluttavaa. Nykyään pyrin panostamaan tietoisesti enemmän läheisimpiin ihmissuhteisiin. Niihin ihmissuhteisiin, jotka antaa enemmän kuin ottaa. Olen tajunnut, että en pysty rajalliset voimavarat omaavana ihmisenä ylläpitämään vaikkapa 20 läheistä ihmissuhdetta yhtäaikaisesti. Oon persoonana semmonen, että annan itsestäni mieluusti 100% toiselle, mutta elämä itsessään on opettanut sen olevan mahdotonta. Pitää valita, kenelle on auki ja kuinka paljon. Se on omien rajojen tuntemista ja tervettä itsekkyyttä. 
syysmaasto14-1
4. Rakastan takkeja. Kaikista maailman asusteista, päädyn aina takkeihin. Muita takkihulluja siellä ruudun toisella puolella?
syysmaasto16-1
syysmaasto11-1
5. En oo koskaan käynyt Lapissa, saatika Pohjois-Suomessa muutenkaan. Lapsesta asti perheemme panosti enemmän ulkomaan reissuihin, esimerkiksi suuntasimme mielummin toiseen kotimaahani Serbiaan, kuin oltaisi laitettu sama rahasumma Lapin vuokramökkiin. Mutta tämä surullinen fakta ei vie pois sitä, että haluaisin kovasti matkustaa Lappiin ja nähdä se paljas Pohjolan kauneus omin silmin. Olisi ihanaa viettää aikaa paljon luonnossa ja kirjoitella tekstejä jossain tunturimökissä, ah mitä unelmointia.. 
syysmaasto9-1
6. Uskon Jeesukseen, enkä halua peitellä sitä. En myöskään ylikorostaa tai ''tuputtaa'' kenellekään, mutta miksi vaikenisin asiasta joka on mullistanut henkilökohtaista elämääni niin kokonaisvaltaisella tavalla? Sekunnit ja tunnit- blogin pitäjä Hanna Kivisalo kirjoitti mielestäni lukemisen arvoisen tekstin uskontohäpeästä Seinäjoen Sanomiin, jonka voit halutessasi lukea täältä. Mielestäni asenneilmapiiri nykyajan Suomessa on kääntynyt vakaumuksellisia kristittyjä vastaan, meidän tulisi olla ylpeitä uskostamme yhtä lailla kuten mistä muistakin elämän osa-alueistamme tahansa. Uskovat ihmiset ovat ihan tavallisia tyyppejä, tässäkin monelle yksityisessä/arkaluontoisessa aiheessa olisi hedelmällisintä tutustua aina taustoihin eikä tuomita tietämättömyyttään. Vakaumukseni antaa minulle suurimman ja syvimmän merkityksen elämään. 
syysmaasto13-1
7. En oo aikaisemmin elämässäni jaksanut panostaa kenkiin hirveästi, mutta viime aikoina olen oivaltanut kenkien merkityksen. Kengät tuovat hirvittävän paljon asukokonaisuuteen ja yleisilmeeseen. Edelleen nykyäpäivänä kenkien mukavuus ja helppokäyttöisyys ovat voittavia osatekijöitä. 
syysmaasto15-1
8. Alkuperäisenä etelä-pohjalaistyttönä olen täysin rakastunut ja omaksunut Tampereen omaksi paikaksi. Ollaan reilu vuosi asuttu Tampereella ja voin sanoa, että viihdyn täällä erinomaisesti. Tottakai Ilmajoella käydessä nousee nostalgisia lapsuus- ja nuoruusmuistoja mieleen, mutta tässä elämäntilanteessa en voisi kuvitella asuvani missään muualla kun täällä. Rakastan illalla Hämeenkadun vilskettä ja kaupungin valoja, mutta kuitenkin täältä löytyy niin paljon luonnonrauhaa ihan pyöräilymatkan päästä. Tampereella asuu lungii porukkaa, eikä mikään ole täällä liian isoa tai liian pientä. 
syysmaasto18-1
syysmaasto7-1
9.Rakastan luovaa kirjoittamista. Sellaista, missä ei ole tiukkoja ennaltamäärättyjä sääntöjä tai raameja. En pidä itseäni teknisesti erityisen lahjakkaana kirjoittajana, mutta tunteiden kuvailemisessa koen olevan ihan hyvä. Kirjoittaminen on minulle tapa jäsentää sydäntäni ja syvimpiä tuntojani. 
syysmaasto5-1
10. Koen olevani perusluonteeltani aika kiltti persoona, mutta se ei ole synonyymi mielistelijälle. Uskallan sanoa mielipiteeni ja pitää puoliani, mutta en tykkää tehdä sitä liian dominoivasti. Taas toisaalta tunnistan olevani tunteellinen ja vahva persoona, mutta en toivo tekeväni sitä muiden ihmisten kustannuksella. Oon herkkä aistimaan ihmisten tunnetiloja ja koen sen olevan valtava vahvuus ihmistuntemisessa. Tietysti kenenkään ihmisen tuntosarvet eivät ole absoluuttiinen totuuden mittari, mutta sanattomasta viestinnästä ja eleistä pystyy paljon lukemaan toista. Myönnän kamppailevani vielä tänä päivänäkin jonkun verran kiltteyden ja terveen itsekkyyden sopusointuisen balanssin löytämisessä. Ehkä lohduttavinta elämässä on tiedostaa, että kaikki me ihmiset olemme vajavaisia. Ei meistä täydellisiä tuu, vaikka kuinka yrittäisimme.  
syysmaasto21-1
*Junkyardin XXX-takin, Adidaksen pipon sekä Vansin Old Skool Litet olen saanut yhteistyönä* Junkyardilta.

Ja hei jos ette seuraa mua vielä instassa, niin nyt kannattaa! Sillä arvon siellä teille yhdelle onnekkaalle 100e lahjakortin Junkyardin verkkokauppaan. Nyt oitis osallistumaan, nimimerkki on vanha tuttu inanen ;-)

P.S. INA15 koodilla saatte -15% alennusta kaikista yli 50e ostoksista. Ei koske limited ja aletuotteita. Voimassa 27.10 asti!

- Ina


                                    Kuvat: Iida Oikarinen/ Muokkaus: Minä

torstai 28. syyskuuta 2017

Elämä somen takana

vihreäinuskinen12-1
Elämä somen takana  mitä se on? 

Ehkä vieno heijastus arkisesta peilikuvasta. Mielelläni näkisin itseni energisenä ja aikaansaavana "touhoottajana", kuten asia tuttavallisesti kotikonnuillani ilmaistaan. Hoitaisin työn ja opiskelun rehellisen yksiviivaisesti, lähellä aikuismaista ja kypsää tasapainoa. Lenkkeilisin päivittäin, tai ainakin joka toinen päivä. Uhkuisin itsevarmaa kauneutta sekä sisäisesti että ulkoisesti, näyttäisin kiireiseltä. Pelaisin sosiaaliset kontaktit luontevasti, unohtamatta läheisten ihmissuhteiden ansaitsemaa 100% panostusta. Tahtoisin niin kovasti olla kykenevä, jaksava ja antava. Oli kyse ajasta surevan ystävän vierellä taikka työpaikan kiireessä. Sitähän meiltä odotetaan nykyajan suorituskeskeisessä yhteiskunnassa.
vihreäinuskinenkahvi1parempi-1
Vai odotetaanko? Ja jos odottaa, niin kuka? Haluaisin, että pysähtyisit ja kysyisit itseltäsi juuri tämän edellä mainitun kysymyksen. Kuka toivoisi sinun olevan ja mitä? Kenen tahdissa sinun kuuluisi pysyä, että olisit tarpeeksi hyvä? Onko siihen olemassa jotain yleistä normia, vai keneltä/mistä otamme mallia niin tottuneesti, ettemme uskalla pysähtyä riittävän tyytyväisinä tähän hetkeen? Unelmani on, että uskallettaisiin nähdä elämän ainutlaatuisuus ja arvokkuus tässä hetkessä. Fokus olisi jossain muussa kun oman itseriittoisen elämän lyhytnäköisessä tarkastelussa. Tottakai minä olen oman elämäni päähenkilö, sillä kukaan muu ei voi askeltaa puolestani. Tärkeää on tunnistaa, mitkä ovat minun elämääni ohjaavat tärkeimmät arvot. Ja pyrkiä katsomaan omaa ajatusmaailmaa, valintoja ja tekoja niiden kautta. 
vihreäinuskinenjuttu-1
Väitän, että suorituspaineet oman elämän onnistumisesta myös muiden silmissä on kasvanut sosiaalisen median murroksen myötä. Puhuessani oman elämän ''onnistumisesta'' sisällyttäisin siihen yleisesti tavoiteltavaksi luokiteltuja asioita kuten koulutuksen, menestyksen, varallisuuden, asunnon, vartalon, ulkomaanmatkat (lista on loputon, ylipäätään mitä kukin yksilö näkee henkilökohtaisesti tärkeinä arvoina). Surullista on, että nämä välineelliset arvot ovat enemmän sanattomasti esillä ihmisten asenteissa ja olettamuksissa somessa. Sellainen kuva ainakin minulle välittyy aika ajoin, kun selaan esimerkiksi instagramia. Samaan hengenvetoon voin kuitenkin todeta, että itsekin olen tähän turhamaiseen ajatuskuoppaan astunut. Siksi pyrinkin jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota siihen, minkälaista viestiä annan itsestäni somessa muille, vaikka haavoittuvaisuuden vuoksi raakalaisen rehellistä kuvaa onkin vaikea antaa. Ennen kaikkea itselle sopivan tasapainon löytäminen somemaailman paineiden keskellä on tärkeää. 
vihreä4-1
Ehkä tällä poukkoilevalla tekstirykelmällä yritän tuoda esiin huoleni siitä, kuinka me ihmiset oikeasti voidaan somekulissien takana. Riisutaan rohkeasti ihmispelon kahleet epäonnistumisesta tai sisään iskostetusta vertailusta, joka pahimmassa tapauksessa vetää kieroon meidän someidentitetiin ja sitä kautta oikean identiteetin. Olenko mä Ina, vai Inanen instagramissa? Oikea Ina on samaan aikaan räiskyvämpi ja herkempi kuin tarkkaan mietitty väriteemalle uskollinen feedi. Hyvinä hetkinä on into paljastaa itsestä pilkahdus haavoittuvaisuutta, sillä se tekee meistä ihmisistä toisillemme helpommin lähestyttävämpiä. En tahdo tuomita kenenkään tapaa olla tai elehtiä sosiaalisessa mediassa, mutta jostain syystä tuntuu että asenneilmasto somen tuomista paineista on muuttunut ahdistuneemmaksi. Samalla puhun tässä itselleni ja pohdiskelen tämän suuren maailman eri sipulikerroksia ääneen. Ei ole vastauksia, on vain lukematon määrä eri vaihtoehtoja ja mietelmiä. Mitä itse ajattelet aiheesta, onko some realistista vai tarvitseeko sen edes olla sitä? Vaikuttaako ihmisten suojakuori tai halu näyttäytyä muille tietynlaisena siihen, mitä kuvaa annamme someen itsestämme?
vihreä6-1
Ilman muuta positiivista ja iloista mieltä on enemmän kuin kannattavaa jakaa eteenpäin. Tää maailma kaipaa kuulla enemmän rakkauden ja armollisuuden sävyttämiä kuiskauksia. Enemmän vilpittömiä rohkaisun sanoja, vähemmän alas painavia syytöksiä. Nollatolarenssi ilkeilylle ja kateellisuuden katkeralle myrkkysienelle. Tämä olisi somehyvinvointia edistävä pyrkimys tuottaa ja vastaanottaa tarinoita ja erilaisia materiaaleja, tätä olisi ideaali sydämenasenne.
vihreäinuskinenkahvi1-1
Yhtenä oman elämän esimerkkinä ja viime aikaisten tunnelmien yhteenvetoa on se, kuinka somen paineet vaikuttavat omaan luovuuteen ja uskaliaisuuteen tarttua uusiin asioihin. Olen kauan aikaa (vuosia) haaveillut videoiden tekemisestä, mutta jokin pidättelee minua tekemästä niitä. On olo, että en osaa, enkä pysty siihen tasoon mitä muut tekevät. Ärsyttää ajatella näin, mutta onko se hiljainen hyväksyntä ja automaatio siitä, että kuvittelee riittämättömyyden tunnetta verrattuna johonkin yleiseen ''tasoon''. Tässä videoasiassa viittaan ennen kaikkea esimerkiksi nykypäivän tubeskenen valtavaan visuaaliseen ja ammattimaiseen editointiotteeseen. Haluaisin unohtaa kaiken ylimääräisen joka luo turhaa painetta ja stressiä liittyen myöskin blogin kirjoittamiseen/mahdollisiin unelmiin tehdä myös videoita itselle tärkeistä ja puhuttelevista aiheista. Haaveena olisi tehdä Inamaista, mahdollisimman välitöntä ja omannäköistä settiä - miksi en siis vaan tekisi? (ESIM. Milla Grönman tekee aivan ihastuttavia, omaperäisiä ja aitoja videoita tubeen!) Yleisesti ottaen ajatukset videoiden tekemisestä vaihtelevat aika usein, sillä aiheeseen liittyy paljon lieveilmiöitä joihin suhtaudun melko kriittisin silmin. Esimerkiksi ''piireihin'' pyrkyröinti, tube-elämän tarpeeton glorifiointi ja jopa paikka paikoin hysteeriseksi muuttunut fanituskulttuuri. Don't take me wrong, en usko silti olevani ainut joka näitä asioita on pohdiskellut, vai?

vihreäinuskahh-1
@Photos: Iida Oikarinen, Edit: Me

Mitä sinulle kuuluu? Mulle kuuluu tällä hetkellä töitä, opiskelua ja seurakuntajuttuja. Välillä on erityisen onnellinen olo, kun taas toisinaan arki tuntuu stressaavalta. Onneksi mikään ei ole niin haudanvakavaa. Fiilistelen elämää, koska tää kaikki on vaan niin suurta lahjaa. Unohdetaan se mitä muut haluaisi meidän olevan ja keskitytään siihen, mihin meidät on luotu ja kutsuttu. Be blessed!

- Ina