tiistai 1. syyskuuta 2015

Elämäni tärkein päivä

''Kauan katsoin sinua syvälle silmiin. Kauan katsoin, katsoin ja ajattelin.
Kenties kerran, vihille käydä saamme. Kenties kerran olet rinnallain.'' ♥



Samulin isä vihki meidät 1.8.2015 Ilmajoen kirkossa. En voi ilman liikutusta lukea hänen kirjoittamaansa vihkipuhetta. Onneksi saatiin se paperillisena versiona vielä talteen. Tässä muutamia otteita..



''Olen tänään hyvin iloinen poikani puolesta. Niin kaunis on hänen rinnallaan juhla-asuun puettu morsian: Ina, todellinen prinsessa - prinsessa Ruusunen!''


''Mutta ei iloani yhtään vähennä se, että olen nähnyt sinut, Ina, myös college-verkkareissa, ilman meikkiä ja väsyneenä.. Päinvastoin! Olet suloinen luonnonlapsi. Suurilla silmilläsi teet tarkkoja havaintoja ja muotoilet ne tarinoiksi. Säteilet ympärillesi positiivisuutta ja hyvää mieltä. Hymyilet paljon. Itket, kun on aihetta. Sanot mielipiteesi ääneen, kun tilanne sitä vaatii.''
 ''Iloitsen myös Samulin puolesta. Hän saa sinusta ihanan naisen, sopivan kumppanin ja ennen kaikkea rukoilevan vaimon. Kallein kaunistuksesi on usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Usko avaa katselemaan asioita sydämellä.''

''Onnen  löytää, joka vaimon löytää, hän opn päässyt Herran suosioon.'' (Sananlaskut 18:22)


'' Siis onneksi olkoon, Samuli! Sinä olet päässyt Herran suosioon. Isä Igor luovutti äsken rakkaan tyttärensä sinulle, sinun vastuullesi. Olet mies, jota kohtaan tunnetaan suurta luottamusta. Olet hauska ja herkkä, mutta myös äärimmäisen reilu. Kaverisi sen tietävät.''




''Me näimme koulun käytävässä ja toisiimme rakastuttiin'' laulettiin Vuosisadan rakkaustarinassa. Mutta jo ennen sitä oli paljon hyvää pitänyt tapahtua:
''Teillä molemmilla on ollut rakastavat sylit. Niissä on kannettu ja hellästi hoivattu. On opittu tärkeät sanat, on saatu tukea ensi askeliin. On neuvottu oikeaan ja varoitettu siitä, mikä voi vahingoittaa. Kotiväki ja läheiset ovat auttaneet, kannustaneet ja siunanneet kulkuanne. Tänään saamme yhdessä kiittää kaikesta varjeluksesta. Elämä on juhla!''

''Kuulimme Heidi-kaason lukemana lukukappaleen 1. Korinttolaiskirjeestä. Siinä ylistetään rakkautta, joka ei koskaan katoa. Kysymys ei kuitenkaan ole meidän ihmisten romanttisista tunteista - niistä, jotka alati vaihtelevat. Apostoli kirjoitti Jumalan palavasta rakkaudesta - siitä, joka uhrautuu toisen puolesta, tekee hyvää silkasta armosta parantaakseen, pelastaakseen, luodakseen uudeksi. Tällaisella rakkaudella Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Jeesuksen risti sitä meille todistaa ja julistaa.''

''Avioliitto on lahja, mutta se on myös tehtävä. Joku on sanonut, että on vain kahdenlaisia avioliittoja: vaikeita ja erittäin vaikeita.

Älkää siis hämmentykö siitä, että vastoinkäymisiäkin tulee. Loukkaannutte ja loukkaatte toisianne. Ette saa ymmärrystä, jota odotitte. Kaksi voimakastahtoista, suurella sydämellä tuntevaa ja äänekästä ihmistä saman katon alla... Helpompaa voisi olla yksikseen ja mennä mielensä mukaan.

Mutta Jumala ei ole luonut meitä vain helppoa, ajallista elämää varten. Jumala on luonut ihmisen iankaikkisuutta varten. Palavasti hän rakastaa langennuttakin ihmistä ja tahtoo johdattaa taivaan kotiin. Siksi Sananlaskuissa sanotaan: Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä. (Sananlaskut 27:17)''


''Tämän päivän jälkeen saatte ajatella toinen toistanne hiomakivinä. Jumalan tarkkaan valitsemina, sielunne ikuiseksi parhaaksi katsottuina. Kun elätte liki toistanne ja jaatte kaiken keskenänne, avioliitto muovaa teitä Jumalan tahdon suuntaan.''


Kuuntelen samalla mun ja Samulin häävalssia, Akselin ja Elinan häävalssia, minkä linkkasin postauksen alkuun, enkä voi olla tuntematta suurta tunnemyllyä sisimässäni elämäni merkittävintä päivää kohtaan. Elämässä on ollut viimeisinä vuosina paljon iloa, mutta myöskin haikeita ja surullisia asioita. Tiedän, että mun ei tarvitse taistella yksin voimakkaimpia taifuuneja vastaan, vaan saan olla niin nöyrästi kiitollinen, että tää mies nimeltä Samuli kerran kosi mua pienellä näkötornilla polvistuen. ''Tuletko vaimokseni?'' Silloin, vielä 19-vuotiaana, voin sanoa että en epäillyt sekuntiakaan. En usko, että olin naaivi, tyhmä tai epärealistinen nuori neito, joka unelmoi vaaleanpunaisista hattarahäistä ja täydellisen hekumallisesta arkielämästä. Sanoin tahdon, koska tiedän, että tää mies on juuri minulle valittu ja haluan rakastaa häntä läpi yön mustan ja unelmien villeimpien.

- Ylpeä, hiukan elämästä ja kaikesta vielä sekaisin oleva Ina Lähteenmaa ♥

lauantai 29. elokuuta 2015

Ensimakua hääpäivästäni




Antaa kuvien puhua puolestaan.. ♥ 1.8.2015 - aina ja ikuisesti. 

- Ina