maanantai 29. kesäkuuta 2015

Miss Serbian polttarit


Mun ikimuistoinen polttaripäivä lähti käyntiin lauantaina 6.6. En tiennyt polttaripäivästä varsinaisesti etukäteen mitään, paitsi sitä edeltävän viikon aikana aloin itsekseni mietiskelemään kun Ana ja Heidi ramppas koko ajan salamyhkäisesti yhdessä, että nyt saattaa olla jotain nuotiosalaisuuksia meneillään.. Ja niinhän heillä olikin, majesteettiset kujeet mielessä mun varalle. 
Aamulla mä sain maailman ystävällisimmän herätyksen; Heidi ja Ana toi suklaaseen dipattuja mansikoita suoraan sänkyyn. Kyllähän sitä pasmat vois mennä pienemmästäkin sekaisin. Sit mut passitettiin suihkuun (''täytyy mennä pestämään'' sanoin Analle pienempänä lapsuusvideossa xD) ja siellä oli kaunis kynttilämeri ja ruusun terälehdet odottamassa mua. ♥
Mulla ei oo valitettavasti piknikkiä edeltävästä välivaiheesta kuvia nyt saatavilla, mutta sallikaa mun kertoa tää omin sanoin.. :'D ELI, suihkunraikkaana turbaani päässä astelin aamupalapöytään ja mua kohdeltiin kuin prinsessaa. Söin mm. hyvää jätskimäistä pirtelöä ja edelleen niitä mansikoita. Suihkussa ollessani muuten luulin, että saunassa on mun Espoon kaverit kohta tyyliin yllättämässä mut tai et mua salakuvataan. Vähän kuikuilin ympärille ja naurahdin omalle mielikuvitukselleni ja sille epätodelliselta tuntuvalle tilanteelle. Ei tarvinnut mennä edes töihin!!
Mun kynnet lakattiin, hiukset kiharrettiin, meikattiin, mun biisitoiveita jopa kuunneltiin.. Hahah, ei yksinkertaisesti tarvinut murehtia tai tehdä yhtään mitään. Lopuksi mut vietiin kokovartalopeilin eteen ja käskettiin avata silmät. ''MIKÄ SÄ OOT??'' ''KERRO MITÄ SÄ ESITÄT?'' Menin ihan kauhusta sekaisin; ''Ööö oonko mä joku prinsessa?? SUOMI-TYTTÖ''.. *pitkä hiljaisuus*.. MISS SERBIA! En noteerannut aluksi ollenkaan tuota punaista toppia ja että noista väreistä tulee Serbian lipun värit. Morsiamelta oltiin siis hemmoteltu pehmytaivot pihalle, kun ei oikeen heti klikannu.
Lähdettiin side silmillä kohti Kyrönjoen rantaa ja kierretiin muutama Ilmajoen kylärinki ja sain osoittaa ohikulkijoille juhlahumua, kyläraitti oli kyllä tyystin hiljainen.. Aluksi pelkäsin kun kuulin jotain miesten ääniä/naurua, että nyt mua viedään ja lujaa johonkin futispeliin cheerleaderiksi. HUH, onneksi ei. :'D
Heidi, mun yksi kolmesta kaasoistani Anan ja Nean lisäksi! ♥
Ja kun päästiin piknik- alueelle, mä sain nostella erinäisiä paperilappuja ja arvata niihin kirjoitettujen vihjeiden perusteella, että keitä kaikkia läheisiä mun selän takana häärää... Kaikista hauskinta oli, että omien serkkujeni kohdalla teki kaikista tiukinta - Jose ja Jemina oli keksinyt ihan ihme vihjeet näin jännityksissä ja suorituspaineissa ymmärrettäväksi. Oli ihana saada halata jokaista ihmistä yksi kerralla, vitsi siinä hetkessä oli jotain niin ainutlaatuista tunnelmaa. Sit mun ystävät oli leiponu ja kokkaillu vaikka ja mitä nannaa, TV. Halajan vieläkin noita muffinseja. Lopuksi kaasot veti ohjelmanumerona tosi hauskan pantomiimi-leikin, missä mä sain arvailla mitä mun ''alamaiset'' XD esittää. Se oli leppoisaa.
Piknikin jälkeen mua kyyditettiin Seinäjoen keskustaan, eli suoraan suomeksi sanottuna nolaamaan itseni keskellä kirkasta päivää. :D Jonkin verran kauhistutti kun näin kuinka vetäytyviä ohikulkevat ihmiset oli, mutta lähdin tositoimiin rohkealla asenteella ja sain mm. sitoa tuntemattomien kengännauhoja, halailla, kysellä avioliittovinkkejä, pyytää nimmareita yms. Osa ihmisistä oli täysillä heti mukana ja toiset oli selvästi ''ärsyynnyksissä.'' Esim. yksi nuorehko mies ei suostunut kirjoittaa mulle leikkimielisesti nimmaria ja oli niin ylimielisen oloinen, tää tuntuu siksi vähä ihmeelliseltä koska itse oon semmonen ihminen että ymmärrän huumoria enkä ota elämää niin vakavasti. Mutta toisaalta, eipä saa tollaisen takia ketään tuomita. Yksi mies antoi tärkeimpänä avioliittovinkkinä sen, että: ''Oo vaan hiljaa''. xD Yhden ihanan mummon kommentti jäi eritoten mieleen, hän sanoi että: ''Riidelkää yhtä paljon mutta eri aikaan''. Tossa lauseessa piilee viisaus.
Seinäjoki reissun jälkeen läksittiin leikkimään värikuulasotaa. Ai että se olikin mielenkiintoista, tuli oikeesti semmonen pieni sodantuntu, että nyt ollaan ihan tositoimissa.. :'D Pakko päästä joskus uusiksi kokeilemaan ja päästä yli nössöyden viitasta.. Se nimittäin vähän sattuu kun se kuula osuu iholle, mut ei nyt mitään törkeitä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla. :)
Melkein koko polttariporukka, kuvasta puuttuu myöhemmin tulleet 
Veera, Emma, Oona ja Mirka. ♥
Värikuulasodan jälkeen pääsin kokeilemaan ratsastusta (alempana siitä kuvaa) ja sen jälkeen tultiin meidän mökille nauttimaan loppuillasta. Koko mökki oltiin laitettu niin hienoon kuntoon ja koristeltu Suomen ja Serbian lippujen kera. Much love.
Vartalon tunnustelua.... Pieleenkin meni. Veerahan se siinä. 
Siskokset ♥
Tää menee vähän väärässä järjestyksessä, mutta ennen mökille menoa pääsin kokeilemaan ekaa kertaa elämässäni kunnolla ratsastusta. Ja voin kyllä kertoa, että tää oli jännällä tavalla yksi kivoimmista kokemuksista. Opin jopa ensikertalaisena vähän ravaamaanki, jes, tunsin itseni niin tosi hyväksi, koska ennemmin oon jopa vähä pelännyt hevosia. Nyt voin vähän ymmärtää paremmin hevosiin hullaantunteita ihmisiä! Ratsastus oli kaikin puolin hyvin miellyttävä kokemus. ♥
Morsiussaunan jälkeisiä tunnelmia. Nea ja Heidi löylytti mua oikeen kunnolla, sain mm. hunajasta, jauhoista, kananmunista itseeni osumaa. Ja hyville ja pahoille vihdoille pistettiin kyytiä. Ette arvaa miten koppurassa mun hiukset oli noista kaiken maailman sörsseleistä ja pörsseleistä. Vanhan kansan mukaan kananmuna hoitaa hiuksia? No ei ainakaan mun kohdalla tuntunut kauheen balsamöljymäiseltä.. :D Mutta tyydyin kohtalooni ja näin oli hyvä.

Kiitos vielä jokaiselle, jotka olitte mukana polttareissa ja niiden järjestämisessä. En olisi ikinä uskaltanut haaveilla näin yksityiskohtaisista polttareista, tarkoitan että eniten olin yllättynyt siitä miten paljon eri juttuihin oltiin kiinnitetty huomiota ja tekemistä oli ihan koko päivälle. Ootte rakkaita! ♥ 6.6.2015 ei unohdu.

- Ina

P.S. Oon tällä hetkellä Espoossa Nean luona ja huomenna meidän lento lähtee kohti Kroatian Splitiä. Lähdetään siis interreilaamaan vähän yli 3 viikoksi ja paluulento on Suomessa 23.7. Hyvin pienellä todennäköisyydellä pystyn reissun aikana instagramia kummempaa päivittää, joten toivottavasti ymmärrätte sen hyvin. Jälkikäteen luvassa on mitä mainioimpia postauksia. Nauttikaa kesästä ihmiset. Älkää viettäkö aikaa liikaa tietsikan/puhelimien äärellä, elämä on tässä ja nyt. Jokainen hetki on arvokas.

4 kommenttia:

  1. Oih, näyttää ja kuulostaa aivan täydelliseltä! Sulla on kyllä ihania ja rakastavia ihmisiä ympärilläsi. :-) ♥ Hyvää reiliä teille ja pitäkää hauskaa!

    VastaaPoista
  2. ihanat bikinit ! mistä ne on ?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon! :) Oon ostanut ne viime kesänä Rhodokselta jostain putiikista, joten en valitettavasti muista kauppaa. :( Niihin oli jääny polttareista kananmunaakin :D

      Poista
  3. Voi kiitos todella paljon ja ylisuuret pahoittelut että vastaan kuukausi jälkikäteen!! :'D Noloa! <3 Ja kiva reissu oli todellakin!

    VastaaPoista