perjantai 14. elokuuta 2015

Elämä häiden jälkeen..

.. on ollut yksinkertaisesti ihanaa. Odotin jo, että ne ensimmäiset kriiseilyt rouva Lähteenmaana olisi ollut vähän kovemman luokan stressipulpahduksia kuin eilispäivän tappelut siitä, kumpi saa syödä enemmän päivällisellä tortillatäytettä. Meillä oli molemmilla verensokerit alhaalla ja kun ruoka oli valmista Samuli tokaisi itsevarmana, että: ''Mä saan syödä aina enemmän ruokaa ku sä, koska oon mies'' ja siitähän se vaimon serbiverinen puolustuskanta kiehahti, koska itsehän rakastan ruokaa enkä suostu puolittamaan minulle kuuluvaa jauheliha-annosta toisen kanssa.
Tämän edellisen, 2 hiukan tunteellisen ihmisen dramatisoinnin päätteeksi, voisin ilmaista tämän alla olevan oiva vertauskuva parisuhteeseen/avioliittoon sopivaksi. Vaikka sattuneista syistä asuisit kumppanisi kanssa saman tiilikaton alla, ei se tarkoita automaattisesti sitä, että yhteiselo olisi aina niin kauhean romantisoitua ja helppoa. Mikä on pitkän liiton salaisuus? Miksi niin monet eroaa? Miksi toiseen kyllästytään? Pitäisikö suhteen eteen tehdä enemmän töitä? Ovatko molemmat siihen halukkaita? Onko toinen osapuoli tehnyt jotain anteeksiantamatonta ja peruuttamatonta? Olisiko pitänyt enemmän huomioida toisen ainutlaatuista arvokkuuta juuri sellaisenaan eikä aina etsiä epäkohtia? 
''Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä.''
 Tämä sananlasku on viisas. Vain ihminen hioo ihmistä, vain se toinen puolisko auttaa oman persoonan läsnäolollaan ja monisävyisyydellään kehittymään parisuhteessa vähän vähemmän itsekkääksi ihmiseksi ja sitä kautta hioutuu kaksi terävää timanttia, missä on toisilleen sopivan muotoiset särmät. Aluksi timantit voivat olla omassa loistossaan liian kulmikkaita ja teräviä. Mutta mikä sen kauniimpaa, kun kaksi ihmistä pysyttelee yhdessä kivusta huolimatta.. hiontavaiheen ei ole luvattu olevan helppoa ja sileäteistä, mutta prosessin yhdessä läpikäyminen on kaiken sen arvoista, jos katsotaan miten upea voikaan olla se lopputulos.
En tarkoita, että olisin mikään paras ja varsinkaan kokenein ihminen antamaan parisuhdeneuvoja (enkä sellaisia yritä antaakaan), mutta rakkaus ja ihmisyys on aina tuonut uteliaisuuteni esiin. Pohdin, janoan ja palan halusta tietää, mikä ihmisiä koskettaa, mikä on merkityksellisintä kullekin yksilölle ja mikä on oikeastaa koko  yhdessäolon tarkoitus. Näistä aihepiireistä pitäisi väsätä joskus ihan omat postauksensa, mutta en ole varmaan ainut joka mietiskelee näitä aiheita - kukin tietysti niitä, mitkä ovat itselleen elämässä ajankohtaisia.
Mä rakastan mun miestäni yli kaiken. En ajattele elämäni olevan naimisiinmenon jälkeen pelkästään ruusuilla tanssimista ja tiedostan sen, että toinen ihminen ei voi automaattisesti tehdä toista onnelliseksi tai paikata omia vajavaisuuksia, onnellisuus lähtee pitkälti osin omasta itsestä. Kivaa on kuitenkin yhdessä jakaa elämän iloja ja suruja tietäen, että ei se toinen siitä lähde, vaikka vähän tulisi pahana päivänä kiukuteltuakin. Tämä kaikki tuntuu vaan niin oikealta ja meille tarkoitetulta, että hiljaa kiitollisin mielin nostan katseeni yläkertaan ja mietin, miten paljon hyvää ja niin rakasta olen elämääni saanut. ♥  En olisi muutamia vuosia sitten voinut kuvitellakaan, että kaikesta huolimatta elämä tulee näyttäytymään näin valovoimaisena ja merkityksellisenä. 
Oon kiitollinen lahjasta minkä sain, siitä mikä oli edeltä käsin valittu. 
Ja se lahja minulle oli Samuli. 

Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. 1. Kor. 13:11-12
Yks iltama lähdettiin Anan kanssa ajelemaan ja istutin mun uuden lempparilippiksen päähäni sekä nappasin Samulin takin päälle. Hiukset kaipaisivat myös hienosäätöä latvoista..

Nää viimepäivät on kulunu oikein mukavasti, sillä aloitin toissapäivänä opiskelut Ilmajoen EP:n opistolla avoimessa yliopistossa. Eli tarkoituksena olisi suorittaa kasvatustieteiden perusopinnot, joten en usko, että tylsää tulee olemaan siinä määrin, että joutuisin peukaloita tainnoksiin pyörittelemään. Ostettiin mulle uusi pyörä Cittarista vanhan rötiskämummiskan tilalle, joten sillä pääsee hyvän sään aikaan fillaroimaan koulullekin jos tarve niin vaatii. Tai sitten meen kaverin auton kyydissä, mutta kyllä me landepaukut vaikka 14 km päivässä pyöräillään jos ei oo muutakaan. ;-) Tietysti vielä näin hyvinä keleinä tosta pyöräilemisestä oikeen nauttiikin.

Huomenna oon säntäämässä iltapäivästä Jalasjärvelle, koska siellä järjestetään jokavuotiset Aukusti- festarit. Mun siskon miehen eli Juhon ja hänen poikapoppoonsa bändi SAKIA soittaa siellä myös yöllä. Kaikki kynnelle kykeneväiset, ilmestykää paikalle! Meikäläisen ekat festarit tänä kesänä, oon niin innoissani.

Ja tätä jalasjärveläislähtöistä bändiähän on noteerattu ja muutamissa eri maailman kolkissa mm. levyarvosteluissa, sekä keväällä kovasti YLE:n tyypit tätä hypettivät radiossa. Tässä kaksi sinkkua SAKIAlta, uutta musiikkia on myös tuloillaan!


- Ina

17 kommenttia:

  1. ohoh herranen :D en oo seurannu sun blogia pitkää aikaa ja nyt ku tuli jostain vastaan ni oot naimisissa, wou. mutta onnea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä tapauksessa, tässä oli varmasti uutista kerrakseen! ;-D Kiitoksia paljon! <3

      Poista
  2. Yhyyyhhhhh, mul tuli itku ku luin tätä!!! Te kaks ootte iha lemppareita <3 (ps. Mis on mun lahja) t. Neu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi KULTA!! <3 Ikävöin sua kovasti. Haluaisin, että olisit useammin mun vierellä. Hahah ja sun lahja on mulla kyllä tuolla takaplemmarissa.. siis se puoliso ;-) Mut en anna sitä sulle vielä, sit ku on oikee aika. ;)

      Poista
  3. Aivan sairaan ihana postaus, kiitos Ina!

    En tiiä innostunko nyt rustaamaan kaikkien kauhuksi jonkun kilometripostauksen vai ilmaisenko asiani ytimekkäästi, mutta on ihan supermahtavaa että oot palannu bloggaamaan! Seurasin sun postinkeja muutaman vuoden ajan ja taisin pienen porun PMS-katastrofitilassani päästää kun huomasin sun lopettaneen :--D oli ihan yhden unenpöpperöisen hetken mullistava hetki kun sun ja Samulin hääkuva pärähti mun feediin facebookissa (joku miehes sekä mun yhteinen kaveri heitti kommentin) mutta vasta kun olin uteliaana mennyt tihrustamaan että kuka tuo tuore vaimo on tai tunnenko kenties jostain:D en ollut seurannut sun IG:tä tai blogipaluuta joten ilmoitus tuli ihan yllätyksenä. Onnea vielä kerran <3

    Jotta tää viesti olis ihan katastrofaalisen pitkä niin pakko kertoa vielä että oon itsekin avioitumassa nuorena, 21-vuotiaana ja saanut aiheutettua sen kertomalla ihmiset lähes sydänkohtauksen partaalle:D mulla (ja varmasti sulla myös!) on kuitenkin realistinen käsitys avioliitosta enkä oleta sen olevan pelkkää huumaa. Tärkiää on tahtoa rakastaa toista silloinkin, kun kroppa ei kuhise hormoneja ja tunteet ovat hetkellisesti hukassa aviokriisin seurauksena. Voi jukranpujut miten pääni kuhisee avioliittovinkkejä mutta tässä on yksi suosikeistani: älä kysy, onko hän oikea minulle - kysy, tekeekö hän minulle hyvää. Tuo neuvo varmaan korostuu enemmän niissä kriiseissä vuosikausien päässä, jos harhautuu haikailemaan jotain muuta mitä on elämässään saanut. Yhteinen tahto vie kuitenkin pitkälle ja ongelmat alkaa vasta sitten kun kommunikaatio ei enää pelaa. Oon kokenut itse yhteisen rukoilun tosi tärkeeks ja hyväks tavaksi vahvistaa suhdetta - suosittelen muillekin jos se tuntuu omalta eikä liian hörhöltä :-D

    En tiiä kirjoitinko äsken sun blogihistorian pisimmän kommentin, jos tein niin WELL DONE ME!! Palaan nyt suunnittelemaan omia tulevia aviopirskeitä (auringonkukansiemeniä? riisiä? saippukuplia? kivääreitä?) ja toivotan vielä kerran onnea ja siukkuja sun ja Samulin liitolle <3 ootte söpö pari hehe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria mahtavasta kilometrikommentista! <3

      Hahah ja nauroin sun PMS-katastrofivertauskuvalle. ;-D Sellasia me naiset vähä ollaan, viimeksi itkin Suomi Love- jaksolle, sille kehitysvammaiselle parille ja Juha Tapion biisille. Jätkät vaan nauro vieressä ja minä itkua tihrustin häpeilemättä. :*D Voi vitsi! Näinkö pääsi käymään, että hääkuva yhtäkkiä pompsahti vain sun feediin. Ja kiitos todella rohkaisevista ja oikeasti tsemppaavista sanoista, oon tosi otettu että te lukijat panostatte näihin kommentteihin ja kirjoitatte ne niin ajatuksella. <3 Hahah ja tiedän ton tunteen, kun mielessä aavistelee että ihmiset saattaa vähän hämmästellä nuorta ikää ja avioitumista ja pitää sitä uskomattoman outona kombinaationa. Tai siis suurin osa ihmisistä, oikeastaan kaikki on ainaki näyttäny olevan onnellisia meidän puolesta, mutta mitäpä sitä turhia analysoimaan, että mitä jotkut mielessään arvostelee tai ihmettelee. Eihän kenenkään onni tai tällaiset elämänvalinnat ole keltään pois, kun ne ei satuta ketään tai loukkaa kenenkään muun ihmisoikeuksia. :) Nykypäivänä ei ihmetellä jos teiniäiti saa 18-vuotiaana lapsen ja ottaa siitä vähintään oman ikänsä verran totaalisen vastuun, mutta jos 2 toistaan rakastavaa ihmistä haluaa solmia yhteisen avioliiton ja saada sille siunauksen, niin se kummastuttaa! ;D Mutta toisaalta kun ajattelee, aina yhteiskunnassa ja elämässä ylipäätään on ilmiöitä mitkä herättää tunteita ja hyvä niin. Ei siitä pidä nokkiinsa ottaa! :) Meitä on niin monenmoista kulkijaa.

      Ja hyviä elämänohjeita annoit meille, kiitos! Mäkin oon kuullut yhden hyvän mikä oli jotakuinkin näin; ''Riidelkää yhtä paljon mutta eri aikaan'' Aika todella osuva! Ja kyllä se on tärkeetä, että on yhteiset elämänarvot. Se antaa tosi paljon henkisyyttä ja voimaa.

      Meillä heitettiin kuule kaupan saippuakuplia ja niistä tuli ihanan isoja kuplia, eikä edes tuullut! Ja paljon onnea tuleviin aviopirskeisiin. Kaikkea hyvää ja siunausta sulle Maria. <3 Tuut nauttimaan päivästäsi NIIN paljon!!

      Poista
  4. Ihana kirjotus <3 Aloin odottaa entistä enemmän yhteiseen asuntoon muuttamista poikaystävän kanssa. Vaikka ollaan oltu jo kauan yhdessä tuo yhdessäasuminen ja rahankäyttö taas varmaan ihan uusia riidanaiheita parisuhteeseen, mutta eiköhän niistäkin selvitä! :D Onnea (suht ;D) tuoreelle morsiamelle ja kaikkea hyvää teille kahdelle ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Voi kuule, siinä on niin paljon hyviä puolia kuitenkin kans kun asuu yhdessä! Oma rauha, omat rutiinit, ylipäätään oma koti. Mä oon nauttinu niin paljon tästä, johan sai kotona asuminen jo riittää.. :) Aina niitä riidanaiheita tulee ja jos niitä ei oo, niin niitä vaikka sitten keksitään! :D Kuuluu siis parisuhteeseen. Mut pitää olla oikea asenne ja halu ratkaista asioita ja ennen kaikkea PUHUA.

      Poista
  5. mä oon niin ilonen ilonen ilonen! Niin ilonen sun puolesta ja kaikesta. Tykkään sun elämänasenteesta ja tykkään siitä että sä tykkäät Jumalasta. Heh♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että. ♥ Hehkun onnea x100! Jumala on paras ;)

      Poista
  6. Aivan ihanaa tekstiä. ♥ Osaat kirjoittaa kyllä niin taitavasti, oot yksi harvoista bloggaajista jonka blogipostaukset luen AINA alusta loppuun! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JEE!! Vähän mahtavaa. <3 Kaikilla ihmisillä ei oo kyllä sitä keskittymiskykyä lukea pitkiä litaniatekstejä kokonaisuudessaan, mutta vaikuttavaa että sä jaksat lukea aina mun omia. Tuli tosi hyvä mieli ja semmonen fiilis, että en mä varmaan sit niin turhaa tänne kirjoittele! :)

      Poista
  7. Kirjoitat niin kauniisti :-) onnea ja siunausta teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! <3 :') En kestä miten ihania kommentteja oon teiltä saanu. Oon super iloinen!!

      Poista
  8. Voi mitä ihania juttuja Ina <3 meille tulee tällä viikolla 7. hääpäivä ja täytyy sanoa ettei tosiaan ole ollut koko ajan ruusuilla tanssimista ! Ja alkuhuuma on aikaa sitten vaihtunut sellaiseen kumppanuuteen ., avioliitto tuo esiin ihmisestä kyllä raadollisen puolen, kun eletään niin lähellä toista. Se pakottaa jatkuvaan muuttumiseen ja siihen, että myös antaa Jumalan muuttaa itseään - tosiaankin tekee joskus kipeää! Mutta se on myös avioliiton yksi tarkoitus, sen uskon! Tärkeintä on varmasti kummankin osapuolen tahtotila, että yhdessä pysytään no matter what! :) ootte ihana pari, toivotaan paljon yhteisiä vuosia teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuhannet kiitokset, ihana Laura! <3 Oot symppissielu.
      Eihän se elämä oo tosiaan mitään puhdasta romantiikkaa millään koko aikaa.. Ja jotenkin tosi viisaasti sanottu, että kun sen puolison kanssa elää koko ajan niin lähellä, niin pakostakin se pistää miettimään arvoja ja sitä, että helposti satuttaa sitä toista samoin kun voi rakastaa 100% täydesti. Me ihmiset olemme niin.. heikkoja ja aika itsekkäitäkin. Mutta onneks Jumala rakentaa ja siunaa suhdetta koko ajan vaan eteenpäin eikä meidän tarvitse kaikkea kantaa itse. <3 Kiitoksia todella paljon, kuin myös samaa teille <3

      Poista
  9. kauanko ootte ollut kokonaisuudessaan yhdessä miehesi kanssa?:) mikä sai teidät menemään näin nuorena naimisiin?

    VastaaPoista