maanantai 24. elokuuta 2015

Ystävyys

Feeling my way through the darkness
Guided by a beating heart
I can't tell where the journey will end
But I know where to start
They tell me I'm too young to understand
They say I'm caught up in a dream
Well life will pass me by if I don't open up my eyes
Well that's fine by me

So wake me up when it's all over
When I'm wiser and I'm older
All this time I was finding myself
And I didn't know I was lost
I tried carrying the weight of the world
But I only have two hands
Hope I get the chance to travel the world
But I don't have any plans

Wish that I could stay forever this young
Not afraid to close my eyes
Life's a game made for everyone
And love is the prize
Ystävyyden maisema, mielenmaisema. Tiedättekö sen tunteen, kun muutamien vuosien takaiset muistot palautuvat ajatuksiisi elävinä, värikylläisinä kuvina. Sulkiessasi silmät tunnet tasan tarkkaan niiden vuosien elopainon, ne tunnevyöryt mitä ystävinä jaettiin ja myös kaikki ne, mitkä eivät koskaan uskaltaneet nähdä päivänvaloa jäädessään pimennysverhon paremmalle puolelle. Nuoruuden kipuilua, ihmissuhteiden hetkellisyyttä ja jopa raadollisuutta, olankohautuksia, lähestulkoon kaikkivoipaa ''minä kykenen kyllä''- asennetta ja hauraissa elämäntilanteissa positiivisuudessa sitkuttelua.

On sanomattakin selvää, että suurimmalle osalle meistä ystävyyssuhteet ovat nuoruudessa tärkeimpiä ihmissuhteita (mahdollisten tyttö- ja poikakaverikokeilujen lisäksi). Heidi ja siskoni Ana ovat olleet mulle läheisimpiä ihmisiä läpi nuoruuden, muutaman muun hyvän ystävän lisäksi. Läheisessä ystävyyssuhteessa parasta on keskinäinen kemia, eleiden automaatiotulkinta, hyvistä ja huonoista piirteistä puhumisen vapaus, tinkimätön lojaalius ja ainainen puolustusvalmius. Kuvailisin sitä todella ainutlaatuiseksi ihmissuhteeksi. En miksikä tahansa ihmissuhteeksi, vaan sanan todellisessa merkityksessä suhteeksi, missä ystävät ovat kimpassa. Vedetään yhtä köyttä ja kuulutaan samaan joukkueeseen. Nauretaan vedet silmissä väsyneille ''tyrannin paska''- jutuille tai jätetään kommunikoimatta kun siltä tuntuu. 

Ystävyys antaa tilaa, ottaa uudelleen lähelle, ymmärtää. Ei tuomitse - ainakaan aina - ja frendin pyytäesssä meikkaa toisen mahd. nätiksi illanrientoihin lähtiessä.


Yksinkertaisesti rakastan. Mikään ei ole koskaan eikä tule olemaan yhtä paljon kun meidän trio. 
Ystävyyden haasteet saattavat tulla kuvioihin silloin, kun toinen osapuoli alkaa seurustelemaan, joutuu uuden radikaalin elämäntilanteen pyöritettäväksi kuten lapsen syntymä tai uuden uran luominen, muuttaa eri paikkakunnalle opiskeluiden perässä tai innostuu uusista ihmisistä hurmoksellisesti liikaa, eikä muista arvostaa sitä todellista ystävää, joka seisoi rinnalla kädestä pitäen vaikeinakin aikoina. Omien kokemuksieni mukaan olen todennut sen, että keskenään erilaiset ihmissuhteet (esim. puoliso, ystävä, äiti, isä, kummitäti, isoäiti, opettaja, ihan kuka vaan) ovat kukin omalla merkittävällä ja henkilökohtaisella tahollaan sinulle ainutlaatuisia. Toinen ei voi korvata toista. Sanotaan, että laatu kylläkin korvaa määrän (niinhän se hyvin monesti onkin), mutta jokainen ihminen kantaa mukanaan aarretta, mitä toisella ei ole. Se tekee ihmisistä ylipäätään ainutlaatuisia ja monesti myös rakastettavia, koska se luo meille autuasta monimuotoisuuden pohjaa. 

Omassa elämässäni on tapahtunut viime vuosina paljon mullistavia asioita. Mun ja Samulin parisuhteen alkuhuuma (Onks ketään joilla ''been there done that'' fiilistä? :D Eikö kaikilla rakastavaisilla oo ne alkukuherruskuukaudet, mikään muu ei rehellisesti sanottuna kiinnosta niin paljon kun se oma hanipöö), töiden aloittaminen, identiteetistä kipuilua, lukion loppurutistukset ja ensimmäisiin pääsykokeisiin pänttääminen, tädiksi ja kummitädiksi tuleminen, läheisten ihmisten sairaudet, sukulaisen kuolema, uskonasioiden tärkeäksi ja todeksi tuleminen omassa elämässä, reppureissulle lähteminen ja vihille meneminen = vaimoksi kutsuminen. Aika paljon asioita muutamiin vuosiin sisällettynä, eikö vain? 

Näiden vuosien aikana; kaiken tämän huminan, huolen ja hulskeen keskellä olen tajunnut kuinka suuri merkitys jokaisella ihmisellä on ollut mun elämässä. Toiset vain käyvät ja tulevat kaffille jättäen pyyhkäisemättömän jäljen itsestään. Toiset tulevat jäädäkseen. Toiset vain opettivat jotain suurta olemalla vain keitä he ovat. Toiset opettivat teoillaan ja sanojen suuruudellaan. Jättivät muiston mieluisen, hädin tuskin itsekään tiedostaen.

Älä pidä toista koskaan itsestäänselvyytenä. Huomisen aamuauringon näkeminen ei ole sinulle tai hänelle varmaksi vakuutettu. Siksi pidän kädestä kiinni, enkä mieti pahaa. Mietin kaikkea sitä hyvää ja kaunista. 
Nyt kun mun ja Heidin konkreettinen tie ja välimatka pitenee hänen muuttaessaan Hämeenlinnaan opiskelemaan terveydenhoitajaksi (melkein psykologiksi TV. Kumman kaa) huomasin palaavani nuoruuden alkulähteelle ja pohdiskelemaan oman teini-ikäni merkkipylväitä. Niin paljon ollaan kuitenkin yhdessä koettu - ja jos ei koettu, niin ainakin jaettu niitä tunnetiloja, epäoikeudenmukaiselta tuntuvia tapahtumia ja pämpätty mopoautolla menemään Pirjon Pakarin ohi Seinäjoelle kiitäen 45km/h.
Meidän jokaisen elämä kulkee omia polkuja pitkin. Sitä polkua me tallustetaan kukin omaan tahtiin. Välillä me ei todellakaan pysytä tasaisenvarmassa rytmissä mukana, vaan tunnetaan hengityksen salpaantuvan ja sydämenpistokset kurkussa asti. Kun tilanne näyttää kaikista mahdollisista näkökulmista katsottuna täysin fiaskolta, silloin meillä voi olla toivo pelkästään vahvimmillaan. 

''Kun olette hauraita, olette vahvoja, kallion kaltaisia. Luottakaa itsenne elämän kyytiin ja nauttikaa matkasta.'' - Samuli Putro. 


Ja parastahan se on nauttia, kun on sinun kaltaisiasi ihmisiä pitämässä kädestä kiinni.


- Ina

21 kommenttia:

  1. Kiitos tosi koskettavasta postauksesta Ina! On ollu ihana seurata kaikki nää vuodet teijän välistä ystävyyttä! Mullakin on yks yhtä läheinen ystävä tai vois sanoa sisko. Tätä postausta lukiessa ajatteli itekin näin samanikäisenä ku sä kaikkia omia ystäviä jotka muuttaa parina tulevana viikkona pois omasta kotikaupungista (jonne jään itse opiskelemaan). Mutta oon saanu ite huomata että ku välimatka kasvaa ystävyys vahvistuu, toista ei pidä millään tavalla (enää) itsestään selvyytenä vaan sen ystävyyden eteen haluu tehdä töitä. Toista kaipaa niin paljon ja puhelut ja skypesoittelut on korvaamattomia ja sitten ku nähdään tuntuu ku ei oltais erossa oltukaan :') "selviätte" varmasti Heidin kanssa myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon kivasta tsempistä ja mukavista sanoista! :-) Ja ai että, tuntuu nii mahtavalta kuulla että joku vakkarilukija on oikeesti seurannut ja nähnyt meidän ystävyyden kasvua. Moni muukin on samassa elämäntilanteessa, että ystävä tai joku muu läheinen muuttaa toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja välimatka pitenee. Mutta todellisuudessa se varmasti vaan vahvistaa ja lujittaa ystävyyttä. <3 Ai että. Oikein odotan sit innolla kaikkia viikonloppuja kun saa olla yhdessä!

      Poista
  2. Ihana postaus Ina! :) minullakin oli paras ihana ystävä, joka kulki rinnalla aivan taaperosta. Yhdessä lähdettiin eskariin, siitä kouluun aina ysille asti oltiin samalla luokalla. Meidän ystävyys kesti puolen vuoden välirikonkin. Kun asiat sovittiin, jatkettiin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Meillä oli myös kummallakin ne omat kaverit, joiden kanssa toinen ei tullut toimeen. Mutta silti me oltiin me. Aina saattoi soittaa toiselle kun mieltä painoi ja aina tuli ja tulee edelleen juttuja joista haluaisi kertoa, kun se toinen vaan oli sellainen että ymmärsi. Reilu vuosi sitten vappuna paras ystäväni joutui auto-onnettomuuteen ja kuoli. Jälkeensä jätti suuren tyhjän aukon jota kukaan ei tule koskaan täyttämään. Hän opetti minulle mitä on tosi ystävyys ♡ häntä kiitän myös nykyisestä kihlatustani, jota en todennäköisesti tuntisi ilman ystävääni.

    -tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää veti ihan sanattomaksi.. Ei löydy sanoja varmasti niin valtavan suureen ikävään ja suruun. :'( <3 Kauniisti puhuit ystävästäsi. Aika kultaa muistoja ja niistä saa haalien pitääkin kiinni elämässä loppuun asti. Niitä ei kukaan voi viedä pois, eikä mitätöidä. Teidän ystävyytenne oli varmasti ainutlaatuinen ja niin arvokas. Oon tosi pahoillani ystäväsi poismenosta.. Onneksi sait kihlattusi ystäväsi kautta. Kaikkea hyvää ja halauksia sinne Tiia!

      Poista
  3. Mun mielestä sä oot tekopyhä. Joo osaat olla varmaan myös tosi mukava oikeastikkin, mutta se millaiseksi oon sut kuvitellu blogin kautta, ei tosiaankaa vastaa todellisuutta susta reaali elämässä. Varmasti osaat olla hieno tyyppi ja uskollinen ystävilles, mutta se kuinka ilkee osaat olla myös ystävilles kuin tuntemattomillekkin. Muutin siis puoli vuotta sitten ilmajoelle ja oon nähny sua yhes sun toiseski paikkaa, ja voisin sanoa että oon pettyny jotenki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli pakko tulla kommentoimaan tähän, vaikkei ollutkaan osoitettu mulle, mutta osui silmään niin pahasti. Ensinnäkin, jos olet puoli vuotta sitten muuttanut Ilmajoelle, en usko että on mitään mahdollisuutta että tuntisit Inaa niin hyvin, että voisit todeta Inan olevan ilkeä _ystäville_/tuntemattomille. Vähän kyllä kieltämättä tämä yllätti, sillä itse kuitenkin Inan siskona tunnen hänet kuin omat taskuni, ja Ina on kyllä ehdottomasti yksiä ystävällisimpiä ja nöyrimpiä ihmisiä joita tiedän. Mutta veikkaan että tämä sun tarina ei oo kovin todenmukainen. Ainoa esimerkki jonka voisin ymmärtää, on tällainen: Ina tapsuttelee kadulla musiikit korvilla, tai syvästi omissa ajatuksissa ja joku sanoo hänelle hei, mutta hän ei huomaa ollenkaan. Jälkeenpäin joku ajattelee, että Ina on ylimielinen, mutta ilkeä on kyllä todella vääränlainen kuvaus Inaa kohtaan.
      Tiedän Ilmajoelta ja Seinäjoeltakin muutamia ihmisiä, jotka ovat sanoneet Inasta negatiivisia asioita, ja jotain kautta ne ovat kantautuneet mun korviin. Yleensä ihmiset lohduttelee itseään kun selän takana on puhuttu pahaa, että "he ovat vain kateellisia" Usein se ei ole totuus, mutta koska olen jopa siskona ollut joskus Inalle kateellinen hänen AIDOSTA hyvyydestä, positiivisuudesta, aktiivisuudesta, kauneudesta ja menestyksestä. En ihmettelisi, että sellaiset jotka Inaa eivät tunne tai rakasta niinkuin minä, tuntisivat kateutta häntä kohtaan. Tämä väite oli vaan niin kaukainen ja naurettava, että oli pakko kommentoida. Jos Inan tuntisit henkilökohtaisesti - sanoisit sille harmituksestasi omalla naamallasi ja nimelläsi. :)

      Poista
    2. Oivoii.. siskon näkökulma on varmaan pikkuisen eri kun muiden. Anohan sanoi vain millaisen kuvan on itse saanut inasta eikä väittänytkääm häntä sen paremmin tuntevan.

      Poista
    3. Harmillista, jos joku OIKEASTI ajattelee minusta noin ja näyttää olevansa kovin pettynytkin. En voi valitettavasti tehdä asialle oikeen mitään, kun en tiedä kuka henkilö kyseessä. Pyrin olemaan ystävällinen ja mukava kaikille, uusissa tilanteissa juttelen hyvin matalalla kynnyksellä uusille ihmisille yms. enkä ole nokkavaa tyyppiä, ei mulla olisi mitään aihetta semmoiseen. Tietysti vääränlainen tilanne ja siitä johtuvat tulkinnat on kyllä harmillisia.

      Eikä siinä mielestäni mitään pahaa, että Anakin tähän kommentoi OMAN mielipiteensä. Kommenttiboksi on vapaa! ;) Ja uskon kyllä, että Andrijana joka on minut tuntenu yli 18 vuotta, voi vähän perusteellisemmalta pohjalta analysoida luonnettani.

      Toivottavasti törmätään uusiksi ja voin antaa vielä paremman vaikutuksen!

      Poista
  4. Olipas ihana postaus! Sunkaltaisia ystäviä sais olla jokaisella! Sinä ja Ana ootte molemmat niin hyvä sydämisiä ja haluatte kaikille vaan hyvää, tai näin mä ainaki uskoisin! Oho, kaikki lauseet loppuu huutomerkkiin xD Sanoppa Heidille terkkuja, että tää koulu on oikeesti tosi jees! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti! :) Hah, kiva jos ajattelet musta näin blogin perusteella. Eihän kukaan ihminen ole täydellinen ja kaikki me olemme täynnä virheitä ja erheitä, mut jos oivalletaan ja hyväksytään se et ollaan kaikki ainutlaatuisia ja inhimillisiä sekä pyritään teoissamme hyvyyteen, niin kai sillon voi sanoa että ihminen omaa ''hyvän'' sydämen. Ja itsekin suurkulutan huutomerkkejä aina vahingossa. ;D Ja pitää sanoa, uskon kyllä et mahtava koulu on kyseessä.

      Poista
  5. Aivan ihanasti kirjoitettu teksti.. Itsekkin oon huomannut, ettei ystävyyttä missään nimessä saa pitää itsestäänselvyytenä ja päivä päivältä oppii arvostamaan enemmän niitä ihmisiä ympärillä.. Kaikkea hyvää sulle ja teille. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos oikein paljon! :-) Näinhän se on.. Mitään ihmissuhteita ei saisi pitää koskaan itsestäänselvyytenä. Ja välillä tulee niitä muistutuksia ja heräämisiä! Kaikkea hyvää myös sulle Siiri :)

      Poista
  6. Voi ihana teksti ja ihana olet!

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia taas kerran ja niin totta joka sana minkä kirjottelit! Mua on jo pidemmän aikaa kiinnostanu yks asia, mistä sun blogissa oot maininnut (niinku tässäki postauksessa) ohi mennen, nimittäin sun uskos. Hirvittävän hieno asia että puhut siitä julkisesti! Mietinkin vain että haluaisitkohan joskus kirjoittaa siitä enemmän, ja avata sun omia näkemyksiäsi ja kokemuksiasi? (: ymmärrän kyllä jos koet asian liian henkilökohtaiseksi kirjoittaaksesi tarkemmin!
    Kaikkea hyvää elämäsi polulla sinulle! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, sinä ihana kuka siellä oletkaan! :-) Ja hei, kyllä ilman muuta voisin joskus uskosta kirjoittaa tänne blogikiinkin. Suomalaisessa kulttuurissa uskonasiat tuppaa olemaan vähän tabuaiheita, mutta mielelläni puhuisin nimenomaan OMISTA kokemuksistani, en välitä ottaa kantaa politiikkaan tai Päivi Räsäsen kommentteihin- meiningillä. Kiitoksia vielä paljon!

      Poista
  8. Onks ana piilottanut bloginsa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ana on vissiin väliaikaisesti sanonut laittavansa bloginsa piiloon! :) Aikoo taas jatkaa jossain vaiheessa. Pitää kai siis taukoa. :)

      Poista
  9. Uskomattoman kaunis postaus! kylmät
    väreet kulki lukiessa, todella liikuttavia sanoja. Vaikutat aivan upealta persoonalta ja sun positiivisuus huokuu kyllä rivien välistä. Olet myös todella lahjakas kirjoittaja, minkä takia on aina mukava lukea sun postauksia! kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Tää kommentti made my day. <3 En pidä tällaisia kehuja lainkaan itsestäänselvyyksinä, joten olen kyllä todella otettu näistä sanoista. Kiva, että blogitekstini on sun mieleen. Kaikkea hyvää myös sinulle! :-)

      Poista