tiistai 6. lokakuuta 2015

Älkää murehtiko auringonkukkapellossa

Viime viikolla värittäessäni keittiön pöydällä aikuisten värityskirjaa, huomasin kuinka ihana syysaurinko pilkahteli verhojen välistä sisään. Samuli on iltavuorossa, Ana huitelee Pirkkalassa kotipiikana - kuka rohkea rokansyöjä lähtis siis meikäläisen kanssa spontaanille kuvausreissulle? No Julia lähti, mun ihana uusi tuttavuus EP:n opistolta. Oltiin puhuttu aikaisemminkin, että pitäisi ehdottomasti lähteä yhteiselle kuvausreissulle, koska meiltä molemmilta löytyy tätä kuvausrumbaa ''vaativaa'' blogitaustaa.
Yksi mahtavimpia juttuja mitä opisto-opiskelu on tuonut kylkiäisenä tullessaan on ehdottomasti uusiin ihmisiin tutustuminen. Hassua, miten omalta paikkakunnalla (näin pieneltä kuin Ilmajoki) voi löytää vielä näin paljon uusia naamoja, hahah.
Viime viikolla mä toden Teijo ylitin itseni.. sillä, puin äidin kaapin perukoissa makaneet nahkaiset leveälahkaiset housut jalkaani. En ole pukeutunut leveälahkaisiin jälkeen ala-asteen, joten vaati meikäläisen tylsähtäneeltä tyylijaksamisilta paljon laittaa nämä päälle. Ja mun mielestä nämä on kuin onkin ihan tyylikkäät. Aina kadehdin tyyppejä jotka uskaltaa pukeutua hyvin vaihtelevasti, joten nyt oon yrittänyt vähä tsempata itseäni. Sitä en tiedä, sopiiko nämä lyhykäisiin koipiini mitä ihanteellisimmin - mutta onpas ainakin erilaista vivahteikkuutta normipukeutumiseen. Voi kun jaksaisi useamminkin panostaa itselle yllättäviin asukokonaisuuksiin.
Hapsupyrstö pitkällä kohti tulevaisuuden satamaa.
Miksi näytän tässä kuvassa jotenkin niin levollisen tyytyväiseltä? Kai nyt, kun sain just kuristaa kovakouraisesti noita raasuja auringonkukkia, joista osa olikin jo nuupahtamaisillaan. Ne oli muuten aika tukevia.
Julian ihanan positiiviseen ja raikkaaseen blogiin pääsette klikkaamalla tästä.
100 kertaa mielummin tämmönen hörhöasento pöksyjen (ällösana, tiedän) esittelyyn kuin turhanpäinen ylikeikistely. Antakaa raaka arvionne, mitä diggaatte näistä leveälahkeispöksyistä!?
Tässä, päättäväinen Ina. Jäin liian pitkäksi aikaa tuijottamaan omaa naamaani tätä kuvaa muokatessani ja mietin, että kuinka paljon oon ulkonäöllisesti muuttunut esimerkiksi blogini alkuajoilta. Ulkonäöllisesti olin kai naamasta lapsenpyöreämpi ja softimpi, kai? Alkaako nyt sitten 20 ikävuoden jälkeen laskukiito vai särmikäs nousuliito? Mutta se mitä tiedän, on että 5 vuotta sitten olin henkisesti paljon paljon nuorempi, kokemattomampi ja muutenkin levottomampi. Nauroin ja nauran edelleen laittoman kovaa koulun käytävällä tai ruokalassa, sekä saatan innostun pienistä asioista tarpeettoman lujaa. Temperamentti on tietysti muuttumaton, mutta olen mä rauhoittunutkin. Tavallaan oon edelleen se sama ''villi'' Ina, mutta koen sisältäni olevan paljon rauhallisempi. Maltan keskusteluissa olla välillä hiljaakin, nautin koti-illoista suunnattomasti ja iltarientoihinkaan mua ei meinaa saada liian helposti. Tai aina olen kyllä valmis tanssimaan, mutta yleinen levollisuus on antanut paljon voimavaroja omalle henkiselle minälleni. 

Puhuttiin taannoin koulussa yksinäisyydestä aiheena ja tajusin, että yläasteikäisenä en kiinnittänyt edes niin paljon huomiota yksinäisiin ihmisiin tai muuten vaan ''mun'' porukan ulkopuolella oleviin. Sitä vain viipelsi menemään ja eli niin täysillä omaa nuoruuttaan ja poti omia kasvukipuja ja alati vaihtelevia ihastussotkuja ettei nähnyt maailman menoa ihan näin laaja-alaisesti kuin nykypäivänä. Olen aina ollut hyvin syvällinen ihminen ja mielelläni analysoinut ilmiöitä, ihmissuhteita ja hamuten janonnut tietää syy-seuraussuhteita. Positiivista huomata, että iän myötä katsontakyvytkin laajenevat. Mutta yhdestä mä pidän kiinni iästä riippumatta - lapsenmielisyydestä. Älkää ihmiset jäykistykö kaavoihinne. Älkää suotta miettikö yli äyräiden mitä muut teistä ajattelevat, varsinkaan jos asia ole lainkaan kuolemanvakava.
Elämä voi tuntua välillä todella kankealta rautalangalta. Välillä pelottaa tämä maailman meno ja välillä taas elelee ihan omassa, tavattoman hyvässä flow:ssa ja pitää tiukoin ottein kiinni uusien seikkailujen tuomien jännitysten henkareissa. Tunneihmisenä myönnän, että rakastan fiilistelyä ja ainahan kivan fiilistely on mieluisampaa kuin ikävien asioiden puiminen. 

Onneksi elämässä saa olla hyviä ja huonoja päiviä, etkä ole outo tai epäonnistunut yksilö vaikka elämäsi ei näytä yhtä hohdokkaalta kuin sosiaalisessa mediassa leijuva taianomaisen tavoiteltava instagram feedi. Meistä jokainen luo jopa tietämättään netin profiileissamme haluamiamme mielikuvia - oikeastaan mainoksia siitä kuvitellusta todellisuudesta, mikä ei välttämättä todellisuudessa pidä lähellekään paikkansa. (Voisin aiheesta kirjoittaa joskus kattavamman postauksen.) Ollaanhan siis armollisia itsellemme ja toisillemme. 
Välillä me taas murehditaan ihan liikaa. Aina kun hermoimpulssit tasoittuu, muistan mielessäni viisaan sanonnan missä kehotetaan olla murehtimatta asioista mihin ei voi itse kertakaikkisesti vaikuttaa.


25. Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte ja joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? 26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivät ne leikkaa ja eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut? 27. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? 28. Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Matt. 6:25-28 


Älkää murehtiko, edes auringonkukkapellossa. 

- Ina

6 kommenttia:

  1. Ihanan auringonkukkainen postaus ja loistavaa pohdintaa! <3 Pöksyjenesittelyasento on kyllä kans onnistunut! Ja jee, mäkin oon päässyt edustamaan hörhöilmeen kera! ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanuus! <3 Ja sun ansiota nämä hienot auringonkukkakuvat.. ;-)

      Poista
  2. Oot kyllä niin upea ilmestys! Housut on kyllä tosi mageet. Ja kuvausmiljöö hieno, mistä päin kuvat otettu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon! :-) Yleensä en käytä tosiaan tommosia leveälahkeisia housuja, mut ekaa kertaa piiiiitkään aikaan uskaltauduin sonnustautumaan sellaisiin. Ja tosta Koskenkorvan lähettyviltä nappastu pellolta! :)

      Poista
  3. wau, tuo eka kuva on varmaan kaunein kuva susta koskaan! Ihanat värit, upeet auringonkukat, kiinnostavat tarkennukset/sumennokset ja ennen kaikkea upea sinä! <3 sun blogi on kyllä niin mahtava, ihanaa vaihtelua lukea tälläista massasta erottuvaa muiden joukossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että!! Ihana mikä kommentti. <3 Wautsi! Tosi piristävä saada tämmösiä kommentteja, antaa kyllä mielettömän fiiliksen. Ja pyrin olla ottamatta blogista stressiä ja vertailematta sitä muihin, kirjoitan semmoisia postauksia mitkä ovat minulle luontaisia ja ihanaa, että tyypit jaksaa näitä lukea!

      Poista