keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kaunis ja aliarvostettu Tallinna + syyslomakuulumiset

Heippa pitkästä aikaa, te tyypit siellä! Mulla oli viime viikolla perinteinen syysloma, mikä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Heittäydyttiin Samulin kanssa villeiksi ja näin ronkelina avioparina päätettiin lähteä ULKOMAILLE.  Yksi luokkalaisistamme oli Turkissa lomalla ja opettaja kysyi, että oliko kukaan muu ulkomailla ja mä huusin kovaan ääneen. ''Ai oho, missä sä olit?'' ''VIROSSA''. Ja luokka hirnahtaa. Tilannekomiikkaa parhaimmillaan, eikö me pidetä sitten lähinaapuriamme niinkään ulkomaan matkakohteena juuri siksi, että sinne on etenkin Etelä-Suomesta niin helppo päästä laivalla perillle?  
Kuuluisahan myös viinarallistaan. Kaikki omaan käyttöön, eikö se niin mennyt. 

  Kyllä, olen aina salaa tietämättäni mielessäni aliarvioinut Tallinnan kiinnostavuutta matkakohteena ja ylipäätään kaupunkina. Tiesin, että siellä on kuulemma kaunis vanhakaupunki, halvempi hintataso ja (krhöhm mikähän etenkin :'D), hyviä ravintoloita, tunnelmallinen joulutori ja kylpylämahdollisuuksia.. Ainoat kerrat kun olen Tallinnaa nähnyt on ollut meno- ja paluumatkat Serbiaan ja takaisin, joten se on ollut vaan pikainen välipysäkki automatkan varrella. Nyt oli mahtavaa päästä tutustumaan rauhassa vanalinnaan eli vanhaankaupunkiin. Ja voin sanoa, että kyllä mä tykästyin! ♥

Satamasta oli todella helppo kävellä vanhaankaupunkiin. Kävelee vain muureja ja linnaketta päin, niin ei voi eksyä. Ja ai että miten mä rakastan noita turkooseja rakennuksia. Saispa joka päivä ottaa asukuvat noilla seinustoilla.
Mun matkaseuralainen. IK:n jalkapalloseuran kapsäkki ja odottavainen ilmes. Mä aina löntystelin hitaasti perässä kun jäin tarkentamaan manuaalitarkennuksellani eri kuvauskohteita ja fiilistelin vanhankaupunkin pieniä yksityiskohtia. Matkustettiin Eckerö Linellä ja otettiin menomatkalle tunnelmankohottojaksi Lounge, missä saatiin rauhassa hengata ja syödä pientä purtavaa, käyttää puhelinta (onneksi hoksattiin paluumatkalla mennä istumaan Loungen edustalle lattiatasoon niin saatiin käytettyä nettiä haha oikeen nykypäivän kännykkäriippuvaiset ihmiset). Tuli niin ''kuninkaallinen olo'' kun heti meitä palveltiin siellä ja tuotiin tuoreet lehdet naaman eteen ja muutenkin tämä Loungen asiakaspalvelija Daniel antoi meille hyviä vinkkejä Tallinnaan ja jutusteltiin mukavia. Tiedän, että se on heidän työtään ja fiksut asiakspalvelijat ovat tilannetajuisia, sensitiivisiä ja kohteliaita, osaavat tulla tilanteen mukaan asiakkaan tasolle ja keskustella luontevasti, mutta kyllä hyvä asiakaspalvelu aina ilahduttaa. Mielestäni se ei ole itsestäänselviö. Itsekin kaupan kassalla työskentelevänä tiedän mitä se on, joten tykkään ottaa tämmöisiä asioita huomioon. Hyvillä fiiliksillä siis saavuttiin Tallinnaan. ♥




Haha, en voinut vastustaa kiusausta ottaa näistä mummeleista pähkäilevää sometuskuvaa. Oli muuten virkistävää, kun ei voinut käyttää koko aikaa puhelinta, vaikka tokikin monissa kahviloissa ja ravintoloissa onkin ilmaiset WiFit. Olen muutenkin alkanut enemmän kiinnittää huomiota somettamiseen ja mua ahdistaa välillä todella paljon, miten siihen selailemiseen juuttuu moneksi tunniksikin. Pois se meistä. Haluan, että älypuhelimeita ei olisi olemassakaan tiettyinä aikoina päivistä. Tekisi varmaan monien ystävyys- ja parisuhteillekin hyvää. 
Tässä kyseisessä turistiputiikissa myytiin myös kauhea kasa Vladimir Putin- sälää ja sympaattisen oloinen mies mässytti siinä pahalta haiskahtavaa einesruokaa samalla kun maksoin pikkuostoksiani.. Haisi ihan vanhalta Atrian mikropizzalta... Eli aika mielenkiintoiselta, ei niinkään parfyymiltä.
Tykkään tästä mun Nellyn takista, minkä tilasin kesällä Members.Comin alennuksien syövereistä. Takki on ihanan ilmava. Mä en ikinä osaa muuten tehdä yleishyödyllisiä ostoksia värien suhteen, vaan rakastun aina just johonkin räikeän pinkkiin ja sit mun on pakko saada se vaikka todellisuudessa joku musta olisi paljon järkevämpi ratkaisu. Mutta, minkä sille voi jos rakastaa pinkkiä, vaaleanpunaista, lilaa, kaikkea tyttömäistä ilahduketta klassisempien värien rinnalle..

Vietettiin siis lähes 2 kokonaista päivää Tallinnassa ja yksi yö hotellissa. Hotelli oli nimeltään Hotel Palace ja arvioksi saanut 4 tähteä. Hotelli sijaitsi ihan vanhankaupungin päässä. Hotellin erikoismukavuuksia oli ihanat suihkutilat ja sinne kuuluva TV, elikä pystyi musiikkikanavan musisointeja hyödyntää suihkussa ollessa! Illalla tuli myös lentopalloa suomeksi selostettuna ja siitähän Samulilla riemu repesi. Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja aamupala ihan sanoinkuvaamattoman mieletön. Meille tarjoiltiin heti kahvit ja teet pöytään ja munamestari paistoi aamupalakananmunat tuoreeltaan samassa tilassa. Aamupalalla oli amerikkalaisen aamupalan tyyppisiä juttuja, tuoreita hedelmiä, myslivaihtoehtoja, leipää, salaattia, pikkuperunoita, lättyjä, yms. 
Illallistamaan menossa. Kysyin instagramissa hyviä tipsejä Tallinnaan ja etenkin ravintolavinkkejä saatiin yllin kyllin. (Hyvä muuten huomioida, että kuvien takaa ei aina näy se koko totuus. Ennen näiden kuvien ottamista mä olin Samulille känkkäränkkä-tuulella ja valitin, kun mitkään asukuvat ei onnistu ja oon typerän näköinen jokaisessa, eikä tiedetä missä se ravintola sijaitsee ja nälkä kurni mahassa jo vaanivasti.. Meillä molemmilla ainakin nälkä vaikuttaa heti sen verran verensokereihin että mielialat mukailee vuoristorataa)  Olisi ollut paljon erinomaiselta vaikuttavia ravintoloita, mutta päädyttiin Oliveriin mikä sijaitsi helposti vanhassakaupungissa. Ravintola oli maan alla ja siellä lepäsi rauhallinen, seesteinen tunnelma. Palvelua saimme suomeksi ja ruoka-annoksissa oli kauniisti kirjoitettuna ''Oliver'', mun mielestä kauniit annokset on osa miellyttävää ruokakokemusta jos haetaan vähän ''extremeä'' erottautuen pikaruokaravintola tyyppisestä. Kastike oli hiukan liian suolaista, mutta ei kuitenkaan niin pahasti etteikö se olisi ollut syötävää.

Nautiskeltiin Samulin kanssa ihan pitkän kaavan kautta ja mä revittelin jälkkäreillä ihan huolella. Tämä kyseinen suklaa-fondue-vanilijajätskipalloannos oli jotain niin taivaallisen hyvää, että ei sanat riitä kuvailemaan. Ensimmäinen jälkkäriannos on Art Tallinn Cafesta, joten jos käytte siellä niin suosittelen ehdottomasti syömään tota. Ton suklaakakun sisällä on siis kuumaa sulaa suklaata... Jälkimmäisen jälkkärin napostelin meidän hotellilla ennen nukkumaanmenoa. Mitäpä sitä ujostelemaan ylimääräisten sokereiden suhteen kun kerta ollaan lomalla. 

Meillä oli tosi hyvää laatuaikaa Samulin kanssa Tallinnassa. Uusi ympäristö, uudenlaiset ärsykkeet, ulkona syömiset, muutamilla drinkeillä käymiset = buèno. Kun istuttiin illalla siellä Tallinn Cafessa niin meidän pöytä oli semmosella korotetulla tasanteella mistä oli kivat näkymät ulos. Keskustelun lomassa katseltiin välillä paraatipaikalta ohikulkevia ihmisiä ja tunnelma oli hyvinkin levollinen. Samulilla on välillä tapana vaipua omiin ajatuksiin, jolloin häneltä ei irtoa hirveesti pitkiä analyysivastauksia mitä mä taas rakastan ja oon kova huomioimaan pieniä yksityiskohtia ja tahtoisin usein myös keskustella niistä. Toinen puoli musta on myös rauhaa rakastava ja vaikka olen hyvin syvällinen ihminen, innostun helposti ja nautin, jos toinen ihminen innostuu samalla sekunnilla samasta asiasta. Samulin kanssa on se kiva, että hänkin on sosiaalinen ja porukan hauskuttaja- tyyppiä, joten kommunikointi ja vuorovaikutus on yleensä helppoa koska ollaan molemmat avoimia ihmisiä. Palataan siis siihen, että Samuli katsoi vaan tyynen rauhallisena ulos ja huomasin, kuinka nyt Samulilla on se hetki.. Niin sanottu vetäytymisen hetki, kun hän vaan uppoutuu omiin ajatuksiinsa eikä siihen ylimääräistä häsäystä tarvita, on vaan hyvä niin. Joskus kun oon malttamaton, en jaksa odottaa kun toinen on hiljaa kun oon itse rauhattomammalla tuulella, mutta tiedän kuinka tärkeää on, että on oma tilaa juuri niinä hetkinä kun sitä tarvitsee.


 Jälkikäteen kun tästä Samulille kerroin, niin hän sanoi että ei ollut edes huomannut että tämmönen hetki oli päällä, tai että miten olin ottanut semmoista ylipäätäänkään huomioon. Arvosti kuulemma kovasti, että osaan aika hyvin lukea häntä, kun ihan alkuaikoina olisin saattanut olla enemmänkin hämmentynyt miksiköhän toi toinen ei puhu. Yksi hyvä esimerkki toistemme lukemisesta oli silloin, kun ennen Tallinnaan lähtöä vierailimme Samulin siskolla ja hänen miehellään ja kävimme kolmestaan Jaakko-kummipojan kanssa vaunuttelemassa. Lenkin loputtua kommentoin, että ''olipas hyvä lenkki'' niin Samuli näki heti mun ilmeestä ja äänensävystä, että olisin halunnut oikeasti vielä jatkaa lenkkiä pidemmällekin. Samuli ehdotti heti siskolleen, että hei lähdekkö Inan kanssa vielä toiselle kierrokselle ja siinä tilanteessa jo naurettiin, että aika hyvin sitä jo toisen lukee, vaikka kuvittelee että ei toinen ikimaailmassa tommosta voisi huomata. Ihana Samppu. ♥



Mikähän siinä on, että Suomessa ei kuulemani mukaan katsota aina niinkään hyvällä jos on pienen vauvan kanssa ravintolassa/kahvilassa myöhään/hiukan myöhempään illalla? No tällöin kello taisi olla ehkä vasta 9, mutta jotenkin tuntuu että Suomessa karsastetaan herkemmin ja pistetään tyyliin lastensuojeluilmoitukset menemään. Sanokaa nyt olenko ihan väärässä, tietysti vähän karrikoidusti väännetty esimerkki, mutta ainakin Etelä-Euroopassa on ihan normaalia, että käydään yksillä viinilasillisilla tai vaikkapa kaksilla viinilasillisilla ja vauva vaan pistetään nukkumaan sitten viereen rattaisiin, kun on nukkumaanmenoaika. Vaikuttaako Suomessa se, että täällä on niin överit&perseet- juomiskulttuuri? Mielipiteitä!
Ostin käsityötorilta äidille ihanat porolapaset ja vaikka mitä muutakin ihanaa villataminetta sieltä olisi halunnut viedä mukanaan. 
Takaisin tullessa saimme ihastelle näinkin kaunista auringonlaskua kylmällä kannella. Laiva oli todella täynnä ja osa ihmisistä loppua myöten hyvinkin humalassa. Eiköhän sitten liukuportaissa joltakin kaadu kaikki viinakset siihen päätyyn ja ihmiset meinaa kaatua toistensa päälle kuin tiukaksi sandwich-paketiksi. Ihana Riina tuli meidät hakemaan ruuhkaisesta satamasta ja lähdettiin 10 jälkeen illalla ajamaan kohti Ilmajokea. Oltiin vasta puoli 3 perillä Ilmajoella, koska loppumatka oli todella haastava sankan sumun takia.
Ennen laivareissua menimme sunnuntaina Jalasjärven kautta Pirkkalaan yhdeksi yöksi Melinalle ja Juholle. Jalkkujärvellä lounastettiin Lissun mahtavia sapuskoja ja ihmeteltiin taas tätä Ester-tyttösen vilkkautta ja veikeää luonnetta. Maanantaina jatkoimme matkaa puolestaan Helsinkiin tapaamaan toista kummilastamme Jaakkoa. Esterin kanssa heillä on melkein tasan 6 kuukautta ikäeroa. On se valtava onni ja siunaus kun on elämässä 2 ihanaa pientä kummilasta. ♥
Jaakko on ihana pieni karhunpoikanen, joka päästelee suloisia kodaäännähdyksiä tasaiseen tahtiin ja kääntää kylkeä hienosti selälleen ja mahalleen tuosta noin vaan. Valtava mikä söpönen. ♥
Ester Alice Juhontytär Pekka-paapan sylissä. Teidän harmiksenne ette pääse näkemään kuinka uskomattoman suloinen hän onkaan, joten kukkasymbolin on nyt kelvattava. Ja itkuhan tässä kohta tulee, sillä tänään 21.10 meidän Ester täyttää 1 vuoden. Muistan Esterin syntymän kun eilisen, kun saimme perheryhmään videota tästä pikku-prinsessasta. Sinä aamuna jäi ruisleivät leivänpaahtimeen, äidin kanssa vaan itkettiin ja menin iloa hihkuen lukiolle ja näytin kaikille vastasyntyneestä Esteristä valokuvaa ja riemuitsin siitä, että minusta tuli täti ja jälkikäteen vielä kummitäti. Onnea rakkaalle kummitytölleni, toivottavasti saan olla sinulle läheinen kummitäti läpi elämän ja osakseni kasvattaa sinua läpi huolten ja haasteiden - läpi ilon ja riemun! ♥♥♥ x 100
Syyslomalla vietettiin tatan, Samulin ja Anan kanssa hauska Serbian ilta. Illassa ei sinänsä ollut serbialaisen musiikin ja kovaäänisyyeden lisäksi muuta serbialaista kun se, että oli vaan mukava kruunata se ilta omintakeiseksi serbi-illaksi. Mä loihdin meille maan mainiot rosmariinilohkoperunat, joista tuli ihan täydellisen hyviä vaikka itse sanonkin. Tata leikkasi porsaan sisäfileestä paloja ja loihti mahtavan kermakantarellikastikkeen. Lopuksi tata teki vielä lättyjä ja väänsi omin käsin myös kermavaahdon muutamassa minuutissa.. On se nopea mies liikkeistään, en oikeastikaan tiedä ketään muuta ihmistä kun mun isä joka olisi niin NOPEA motoriikaltaan. :'D Samulikin sanoi, että oli mukava välillä ottaa vaan ruokalepoa sohvalla ja tata vaan hääräsi keittiössä, eikä tarvitse yrittää mitään liiallista vieraskoreutta kun olla ainoastaan oma itsensä. Käytiin Anan kanssa hakemassa Samulin kotoa vieraspatja ja sillä aikaa miehillä oli ollu ihan omat ''miesten jutut'' täällä.. Loppuillasta pelattiin nelisteen semmosia hauskoja sanaleikkejä et piti sanoa vaan random ihmisten nimiä mahdollisimman nopeesti. Kokeilkaapa joskus, siinä menee ihan sekaisin. Leikittiin myös tarinankerrontaa ja naurettiin räkä poskella kun Ana aloitti sen perinteisesti ''Olipa''.. niin tata vaan jatkoi ''minä''.. Jokainen kantasuomalainen sanoisi varmasti sen ''Olipa KERRAN''.. mutta ei. Tilannekomiikkaa, ei tekstin muodossa lähellekään niin hauska, uskokaa pois.


Lauantaina vietettiin Heidin, Anan, Heidin äitin ja Jennan kanssa viini-ilta. Heidin äiti Tarja oli kattanut pöydän kurpitsoineen kaikkineen niin hienosti, että meinasi itku tulla. Luultiin, että Tarja oltiin kidnpattu kun se ei ollut kotona kun tultiin, mutta onneksi pelko oli aiheeton. Paranneltiin maailmaa yhdessä. Mitä muutakaan voi odottaa, kun naiset kokoontuu ''viini-iltaa'' viettämään. 

- Ina
P.S. Vielä viimeisenä tiedotusluonteisena asiana ilmoitan, että Juhon bändi Sakia esiintyy tänä perjantaina Seinäjoella Bar15:ssa. Tulkaa ihmeessä paikalle jos haluatte kuulla hyvää musaa! Ja jos tuutte, niin juttelemaan saa ja pitää tulla. Tästä linkistä pääsette kuuntelemaan Sakian uutta musaa. 

18 kommenttia:

  1. Mä rakastan viroa!♥ Ihan pienestä asti siellä käyneenä, nii mua ei tuo viinaralli kiinnosta. vaa se koko kaupunki. Siellä tuntee olevansa melkein kuin kotona :) Suunnitelmissa olis, et muuttais Viroon, mutta saas nähdä := Ihanaa, että teil on ollut kiva reissu♥ Ja mun mielestä Viro on ulkomailla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Joo ja se viinaralli on vaan niin hauska ilmiö itsessään, että siitä oli pakko mainaista. :'D Mutta Tallinnasta on kyllä helppo tykätä! <3

      Poista
  2. Toi sun ja sampan vasemman puoleine yhtis on iihana! Etenki samulist hyvä kuva 👌 Tallinna on kyl muy bien <3 ja sakian keikalle ehdottomasti haluaisin (jos saisin jonku yliluonnollisen kyvyn nii jos en valitsis ajatusten lukua nii siit teleporttaus ois kyl jebe)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos rakas!!! Hahah etenkin SAMPAST hyvä kuva ;) Oot rakas <3 Niin ikävä sua. Yhyy.

      Poista
  3. Valitettavasti kahden pienen äitinä tiedän, että paheksutaan jos lasten kanssa on liikkeellä iltaisin ja joskus ihan päivisinkin. Miehelläni on ravintola, jossa oli meidän lastemme kanssa n 2 tuntia, kun en saanut ketään muuta hoitamaan heitä enkä voinut pakollista menoa perua. Oli lauantai (kello 14-16!!), kun joku känninen asiakas huomautti, että mitäs lapset tekevät työpaikallasi, missä on äiti? Kuulemma ei saa olla lasten kanssa baarissa, edes omassa omistamassa sellaisessa keskellä kirkasta päivää. Hän sanoi, että lapset jätettiin heitteille. Olivat ravintolassa sekä toimistossa katsomassa elokuvaa. Jotakin taisi ärsyttää leikkivät ja kovaääniset lapset, ja soitti poliisit paikalle. No poliisisetä vaan käski viemään lapset "turvaan", ja sillä se sotku selvisi. Ei ainakaan meihin päin olla lastensuojelusta kuultu. Mutta olisikohan missään maailmassa baareja olemassa ellei siellä omistajapariskunnan lapsi joskus kävisi? Käytännössä monet yrittäjien lapset viettävät paljon aikaa vanhempien työpaikoilla, mutta ei vaan Suomessa edes pari tuntia. Ravintolamme on toimeentulomme, joten on pakko vaan sietää tyhmiä asiakkaita, ja tietyn asiakaskunnan takia en kyllä viekään enää lapsia ravintolaamme, ellei joku muu ole vahtimassa. Mieheni siis oli 5-10 min välein tullut katsomaan lapsia, mutta näköjään sekin on hoidon laiminlyöntiä. Ehkä asia on juurikin niin, että kun aikuisetkaan ei kännipäissään käyttäydy niin ravintoloita ei koeta turvallisiksi lapsille. En haluaisi ottaa itseeni ja vetää rasistikorttia, mutta voi myös olla että ulkomaalaisuutemme takia ilmoitus tehtiin. En halua spekuloida, mutta uskoisin että kantasuomalaisille oltaisiin edes juteltu ensin jos oikeasti uskoisi lasten olevan vaarassa (mitä ei suinkaan olleet).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas kyllä aikamoinen tarina! Tuli kyllä niin ärsyyntynyt ja harmillinen olo teidän puolesta, miten jotkut ihmiset haluavat olla tietein tahtoin noin ilkeitä ja vailla tilannetajua.. Ymmärrän kyllä kertomuksesi taustat täysin ja ihmetyttää, miten toiset ihmiset ovat aina valmiita tuomitsemaan toisia tältä seisomalta ilman mitään oikeanlaisia perusteita ja faktatietoa. Onpa sääli. Mutta tsemppiä paljon teille! <3 Elämässä törmää aina ihmisiin, jotka haluavat tehdä kiusaa.. mutta toivon kaikkea hyvää teille! :-) Kiitos kun jaoit tämän!

      Poista
  4. Olin tulossa kommentoimaan lähes samaa, kuin Anskiize :-D Ihan pienestä asti olen Tallinnassa käynyt lukemattomia kertoja enkä kyllästy siihen kaupunkiin varmaan ikinä. Ollaan poikaystävänkin kanssa käyty siellä muutaman kerran ja kun viime joulun jälkeen mentiin sinne 5 päiväksi lomailemaan, rentoutumaan ja viettämään ihanaa joulunaikaa (se joulutori on niin tunnelmallisen ihana!!), niin vaikka silloin pieni "kyllästyminen" tai paremminkin "ens kerralla voitaisiin tsekata joku uusi reissukohde" -kävi mielessä, niin näistä kuvista mulle tuli ihan hirveä hinku päästä sinne takaisin tänä jouluna! Tallinna on aina ollut kuin toinen koti, sinne on niin ihana aina mennä uudestaan ♥ Nyt ei muuta kuin reissuja selailemaan Tallinnan suuntaan taas.. :-D Ja ihanaa, että teillä oli onnistunut ja hyvä reissu, Tallinnasta ei varmaan voi olla tykkäämättä - etenkään vanhasta kaupungista :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi kyllä Tallinna on kovassa suosiossa ja enkä lainkaan ihmettele, että miksi! Ja hei, ehkä se oli tarkoitettu että tämä postaus sai olla kimmokkeena sille, että tänä talvena meette joulutorille ihastelemaan söpöjä porovillasukkia ja kuljeskelemaan Tallinnan söpöjä pikkukujia.. ;)

      Poista
  5. Oih ihana Tallinna ! Oltiin just siellä pari kuukautta sitten poikaystävän kanssa, ja oli aivan ihanaa kahdenkeskistä aikaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! <3 Kyllä se kaksinkeskinen aika on ehdottoman tärkeää ja yleensä uusi paikka ja ilmapiiri luo siihen oman juttunsa ja viehättävyytensä. Mutta eihän tommoset matkat olisi muuten "mitään" jos ei olisi ketään kenen kanssa sen jakaa :)

      Poista
  6. Hienosti kirjoitettu ja hyviä kuvia! Tallinnaa käsitteleviä tekstejä on tullut luettua melkoinen määrä, joten on pakko todeta että tämä oli ehdottomasti sieltä matkakertomusten paremmasta päästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toihan oli jo aika paljon sanottu, nimittäin mä tein tämän postauksen ihan fiilispohjaisesti omien kokemuksien ja tietämysten perusteella! Kiitoksia paljon :) Mukava saada mukavaa palautetta.

      Poista
  7. Aika kovasti muokattu tota yhtä teidän yhteiskuvaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mun Samsung s6:sella otettu kuva hiukan hämärässä ja siihen tulee aina automaattisesti kasvojen blurraustyyppinen hohto, eli kuvaa ei ole muuten sen puolelta muokattu lainkaan! :D Vai mitä tarkoitit että kuvaa on kovasti muokattu? :)

      Poista
    2. En tiiä, naamat näyttää tommosilta sumean sileiltä että olis paljonkin jtn muokkausta käytetty. Kun muut kuvat on taas just semmoset et niihin ei ois koskettukkaan :D

      Poista
    3. Ero on siinä, että muut kuvat on otettu järkkärillä 50 mm 1.8 objektiivilla ja tämä ainokainen mun ja Samulin kaksinkuvakollaasi kännykällä missä on valmiina toi naaman "ehostusblurraus"- toiminto. :D

      Poista
  8. Joka kerta kun luen Tallinnaan liittyviä postauksia, tajuan vain että olen järjettömän onnekas kun saan asua tässä kaupungissa <3 Upea paikka, enkä tuu varmaan koskaan kyllästymään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Varmasti suuri ilo, että saat asua kaupungissa missä rakastat olla ja elää. Kyllä Tallinnaan on uusiksi vielä päästävä, se on varma. :)

      Poista