maanantai 12. lokakuuta 2015

Unelmieni hääpäivän antia




Nyt kun aikaa on kulunut, alan hiljalleen palautumaan meidän 1.8 päivänä vietetyistä häistämme. Ensimmäiseen ja toiseen hääpostaukseen pääset suoraan painamalla tästä ja tästä linkistä. Ensimmäisessä hääpostauksessa kurkataan hääaamun kulkuun, mun ja Samulin ensikohtaamiseen Nikkolan sillan kupeessa sekä muutamiin potretti- ja yhteiskuviin! Toisessa hääpostauksessa ilmenee lisää virallisia potrettikuvia Kyrönjoen rannalta, yhteishömpöttelyä maailmasta parhaiden kaasojen ja bestmanien kanssa sekä itse vihkimistilaisuuteen Ilmajoen kirkossa. Päätin avata myös appiukkoni ja samalla meidän vihkipappimme henkilökohtaista vihkipuhetta, mikä on aivan itkettävän ihana ja arvokas. 

Haluan kertoa jotain yksityiskohtia meidän hääpäivästämme, vaikka harmikseni pystyn tuomaan ehkä vaivaisen murto-osan esille mitä todellisuudessa ainutlaatuinen hääpäivämme ansaitsisi saada päivänvaloon.  Kirkosta avioparina kävelessämme, oloni oli kertakaikkisen uskomaton ja huojentunut. Vihkitilaisuus kirkossa jännitti luonnollisesti kaikista eniten. Puristin Samulia kädestä sykleittäin eri paineella, ettei kumpikaan meistä pyörtyisi. Kun mun isä saatteli mut Prinsessa Ruususen soidessa alttarille Samulin kainaloon.. voisi sanoa, että se oli elämäni yksi konkreettisesti koskettavimmista hetkistä. Mun tata saatteli mut mun elämäni miehelle. Kaksi elämäni tärkeintä miestä.. Tunne oli epätodellinen, jännittynyt, onnellinen..  ''Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.'' näitä Korinttolaiskirjeen jakeita luki rakas Heidi-kaasoni kirkossa. Ei löydy oikeen sanoja.


Mun isä oli hommannu meille mahtavan hääauton ja vieläkin päheemmän kuskin! Tata halusi serbiperinteen mukaan, että hääauton jälkeen mentiin mun ja Samulin perheet heti perässä, sekä pitkällä suoralla töötättiin puoli minuuttia räikkää yhtäjaksoisesti ja hiukan humoristisesti rytmitellen. Alkukättelyiden ja tervetuliaismaljan jälkeen menimme syömään EP:n opiston ravintolaan. Ruoassa emme hifistelleet, ruokana oli kalasta porsaan fileepihviin, kasvis-gratiinilaatikosta tilliperunoihin, punaviinikastiketta sekä monenmoisia eri salaatteja. Ainakin ihmiset kehuivat kovasti! Ruoan jälkeen napsittiin ulkona kuvia ja seurusteltiin, kun sääkin sen salli.

Juhlapaikalla, itse koristellussa juhlatilassa ne partyt vasta alkoivatkin. Saatiin aploodeerauksien saattelemena kävellä paikoillemme kuin vanha kunnon kuningaspari ja siitä se ohjelma meidän pään menoksi alkoikin. Aluksi kaasot ja bestmanit esittelivät kukin itsensä ja siinä ohella kertoivat suhteensa minuun tai Samuliin ja muutenkin, tämä osuus oli todella herkistävä ja hauska, Tamin ja Oonan koskettavat lauluesitykset (Linnuton puu ja Mestaripiirros), mun isän puhe (hän käytti muuan muassa vertauskuvaa, kun tuli Serbian synnytyssaliin ensimmäistä kertaa ja kätilöllä oli kasoittain lapsia sylissä kuin ''leipiä'' ja osoitti samalla ranskalaisen patongin kokoista suuruusluokkaa ja hän ihmetteli kuinka juuri MINÄ olin hänen tyttönsä, koska olin niin vaalea), Samulin isän lauluesitys kitaran kanssa Samuli Putron Älkää unohtako toisianne-  biisistä, minkä Raimo oli luvannut meille puolitosissaan esittää jos joskus menemme naimisiin (soitin vielä viikko ennen häitä appiukolleni ja varmistin, että muistaako hän tämän melkein parin vuoden takaisen laulusopimuksen... :-D), mun ja Samulin lapsuudesta tähän päivään tehdyt videokoosteet missä oli valokuvia/videoita kera meille tärkeiden biisien sävelten, Samulin polttareista hauska videokooste (hänet pistettiin mm. hyppäämään tandem-hyppyä 2km korkeudelta), vapaassa sanassa Melina ja Arto pitivät ihanat puheenvuorot. Häävierailla oli ohella koko ajan bingolappunen täytettävänään ja uskon, että ei tarvinnut kauheen kauaa odottaa kun ''morsian nauraa liian lujaa''-tyhjiö täyttyi. :'D Mä ja Samuli oltiin seurustelumme alkuaikoina yhdessä puhekilpailussa, joten meidät pistettiin vetämään 1 min pituiset puheet siitä, kuinka minun mielestäni nainen kuuluu keittiöön ja kuinka Samulin mielestä mies kuuluu keittiöön, perustelut oli aika kovia.. Sitten yksi oli missä vain yleisölle ja Samulille näytettiin mitä Samulin pitää pantomiimina esittää ja mun piti tietysti arvuutella näitä omintakeisia liikkeitä. Sulhasenryöstössä mä jouduin kirjoittamaan yleisöstä tulleiden spontaanien vihjeiden kautta avoimen rakkauskirjeen blogini luonnoksiin, kuinka saan Samulin takaisin. Mun olisi pitänyt julkaista se, mutta en kehdannut...

@Liisi Järveläinen 

Ja huh-huh, miten PALJON meidän häissä KREISIBAILATTIIN!!! Ei mitään nössötansseilua omassa sisäpiirissä, vaan ihan koko porukalla vedettiin piiritansseja ja joukkohuudahduksien mukana pompittiin yli 30 hengen porukalla tasajalkaa ympyrää. Parasta oli myös se, kun vedettiin spontaanisti yleisölle serbialaista kansantanssia isän ja siskon kanssa. Opa, opa! Ihan hullua, mutta onneksi mä olin sen verran oma itseni myös hääpäivänäni ja otin HETI korkkarit pois kun tultiin sisätiloihin. Oli paljon mukavempi tallustella, kun ei ollut puristavia Tuhkimon kenkiä jaloissa häiritsemässä. Toki myös häätanssin (Juha Tapio - En mitään en ketään) ja häävalssin (Tapani Kansa - Akselin ja Elinan häävalssi) jälkeen meillä oli perinteiset valssahdukset, missä vaihdeltiin tanssipartneria vieden huuman pyörteisiin. Meillä oli illalla myös nuotiossa makkaranpaistoa, joten osa ihmisistä hengasi ulkona ja osa sisällä aina välillä. 

Voin sanoa, että tuli tanssittua melkein yhtäjaksoisesti 3-4 tuntia tanssilattialla ja kun niitä tanssittajia riitti sen verran paljon, niin eihän sieltä malttanut lähteä pois, heh-heh. Mulla ja Juholla on myös tapana vetää omia performansseja, joten niitä tuli kans harrastettua sekä Juhon kanssa myös muiden tanssitajien kanssa! Antaumuksella ja vapautuneesti jorattiin ja uskon, että jokainen sai olla meidän häissä aivan oma itsensä. Tietysti yksi hieno yhdistävä ja yleistunnelmaa koholleen luova tekijä oli, että meillä on paljon yhteisiä ja toisia tuntevia kavereita, joten koko tanssilattia ja hääväki oli kuin suurta perhettä keskenään. Oli aivan fantastisen ihana kuulla aivan järjettömän positiivista palautetta häistämme jälkikäteen. Häitä ei onneksi koskaan tarvitse sinänsä vertailla keskenään, sillä jokaiset juhlat ovat hääparinsa näköiset -  uskon, että meidän häät olivat lämminhenkiset, huumorintajuiset, energiset sekä viattomuudessaan herkät nuorta avioparia symboloidessa. 

Häiden tunnelmaa ei voi rahalla ostaa. Rakkaus ja onnellisuus säntäilevät ovista ja ikkunoista sisään, eikä sitä hyökyaaltoa voi pysäyttää. Olen ikikiitollinen, että sain kokea maailman ikimuistoisimmat häät, mitä muistellaan ikuisesti hyvänä. Olen kiitollinen kaikille vieraille, jotka saavuitte paikalle ja teitte meidän hääjuhlastamme juuri tämän näköiset. Suurkiitokset koko perhekunnalle ja sukulaisille. Elämäni isoin kiitos myös aviomiehelleni, joka halusi ottaa mut vaimokseen ja lupasi pitää ikuisesti huolta ja kehua mun ensimmäisiä naururyppyjä, kun mä vanhenen.

- Ina 

20 kommenttia:

  1. Puno sreće u braku. Neka vam ljubavi nikad ne nedostaje.

    VastaaPoista
  2. Aivan ihania nää kuvat! Olit kyllä aivan järettömän kaunis morsian ja tuo sun mekkokin sopii sulle aivan täydellisesti! :) Ja nää kuvat, voi vitsit kun niistä välittyy sellainen onnelisuus ja sellainen, emmä tiedä jotenkin todella aito fiilis, love it ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos aivan todella paljon! Sisäinen onni hehkui varmasti myös ulospäin, ainakin hymylihakset ja muutenkin vatsalihakset oli seuraavana päivänä ihan turta.. saispa oman hääpäivän kaikki tunteet ja fiilikset purkkiin talteen. ❤ Kiitos vielä, ihana lämmin kommentti!

      Poista
  3. Aivan uskomattoman kauniita ja ennen kaikkea onnellisen näköisiä kuvia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ihana Iida!! ❤ Liisi teki kyllä niin mielekästä ja erinomaista valokuvaajan työtä. :)

      Poista
  4. Oot niiiin kaunis Ina <3 Nää kuvat on niin ihania ja niistä välittyy just sellanen onnellisuus, voi kun aloin itekkin täällä hiukan kyynelehtiäkin jopa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että!!! Nää kommentit on niiin ihania. En ehkä kestä! <3 Kiitos Hemppe!

      Poista
  5. Teillä on varmasti ollu ihan superihanat häät<3
    Mitä vanhempasi sanoivat, kun aviouduit noinkin nuorena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! <3 Vanhemmat eivät ihmetelleet tms vastaavaa, oli alusta asti niin selkeetä, että tässä on sen elämänkumppani ja viimeistään kun mentiin kihloihin niin tuli avoimesti puheeksi häät. Ovat siis ihan älyttömän onnellisia ja ylpeitä meistä, että kuuntelimme sydäntämme ja menimme naimisiin <3

      Poista
  6. Kyllä tässä muutamia kyyneliä sai silmien alusilta pyyhkiä, niin kaunista ja seesteistä! Kuvien perusteella teillä on ollut aivan ihana päivä, hyvä niin.

    Kovasti rakkautta ja onnellisuutta teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että.... kiitos ylistyssanoista! Ihana, että kuvat koskettivat myös siellä puolen ruutua. kiitos paljon Riikka <3

      Poista
  7. Noi kuvat on upeita! Teillä on ollut ihan mielettömän taitava kuvaaja, joka onnistui mahtavasti nappaamaan talteen ton teidän juhlasta säteilevän onnen ♡ melkeen tässä itsekin voisi haluta naimisiin kun noita kuvia katsoo :D allthetastesoflife.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule älä muuta viserrä! Liisiä voisin suositella kaikille valokuvaajaa etsiville. On kaiken lisäksi ihan huippu tyyppikin! :-) Haha, ihanaa, hei sullahan on se päivä sitten vielä edessä!! Mulla enää muistoissa :'D <3

      Poista
  8. Vau mikä tunnelma näistä kuvista huokuu! Olette niin uskomattoman onnellisen näköisiä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan älyttömästi!! No se olikin onnenpäivä... <3 x 100

      Poista