tiistai 3. marraskuuta 2015

Mitä minulle oikeasti kuuluu

Heippa, pitkästä aikaa! En edes uskalla laskea kuinka pitkä aika edellisestä blogikirjoituksesta on, mutta ehkä on parempi jättää turhauttavat lässytysläpinät sikseen ja keskittyä kuulumisien kertomiseen. Syyslomasta on aikaa jo muutamia viikkoja ja pitkän paussin jälkeen kouluun palaaminen tuntui varsin raskaalta. Koulussa on mielekästä ja kivaa, koulukaverit on mahtavia, mutta se opiskelu.. tai päällekkäin kasautuneet tehtävät ja jatkuva alitajuntainen stressi niistä on kammottava. Päätin kuitenkin maanantaina (maanantai on paras ja luotettavin päivä kaiken uuden aloittamiselle :-D) aloittaa kaiken alusta; puhdistaa oma asenteeni kalkkeutuneista stressipölyistä, eli yksinkertaisesti keskittyä olennaisiin asioihin eli koulutehtäviin ja omaan hyvinvointiini. 
Stressi ja suorituspaineet ovat arjen inhottavia möykkyjä. Tiedättekö sen tunteen, kun on huono omatunto siitä, että pitäisi olla reippaampi, toimeliaampi ja aikaansaavampi? Tuntuu, että oon niin tajuttoman huono joinain päivinä käyttämään vuorokaudessa siintävää aikakelloa järkevästi eri tehtäviin. Välillä tuntuu, että olisi helpompaa jos olisin enemmän ''stressaavampi'' ja järkeilevämpi luonne. Kun suuri stressipesäarmeija on hyökännyt, niin mä vaan lamaannun. Välillä on niin väsy, että haluaa vaan nukkua, miettiä sängyssä elämän asioita ja lohdutuksesi syödä nopeita hiilariaterioita. Olen kuitenkin niin monta kertaa todennut sen, että itsestä huolehtiminen kaikilla elämän osa-alueilla on välittömässä yhteydessä parempaan mielenterveyteen ja arkiseen jaksamiseen/suorituskykyyn. 
Aikataulujen avuksi hommasin onneksi syksyn alussa teiniaikojen luottotamineen eli Demi-kalenterin mihin kirjaan mahdollisimman paljon kun muistan tulevien päivien suunnitelmia ja tekemisiä. Olen myös onnekas, että mulla on niin ihana äiti, joka melkein päivittäin pyytää mua lenkille ja tänäänkin käytiin pimeän aikaan purtsilla tarpomassa jonka jälkeen jaksoin raahautua vielä pitkästä aikaa salille. Ja nyt oon ku kipiä kissa, taisin tehdä liian innokkaasti kylkiä.. Ehkä se tästä.

En halua vaikuttaa minkään sortin määkivältä negatiivislampaalta, mutta haluan olla rehellinen blogissani, ettei se elämä ole oikeasti aina miltä se näyttää onnellisten instafilttereiden kuperasta linssistä. Harmittaa, että ihmismieli on luontaisesti sellainen, että kaikkea uutta ja mahtavaa on saatava ja saavutettava mahdollisimman nopeasti. Toisaalta suojamuurinani on luontaisesti positiivinen luonne ja elämänasenne, mutta kääntöpuolena tiedän siellä taustalla kytevän alttiuden unohtaa oma itsensä. Keskityn välillä tarpeettomasti liikaa muiden ihmisten murheisiin ja tällöin pelastamisvietti nostaa käyriään ja alkaa jopa liiallisestikin tunteilemaan toisten ihmisten vuoristoratojen puolesta. Epäitsekkyys on varmasti hieno piirre, mutta välillä se on oikeasti aika raskastakin. Onko mut luotu tälläseksi, olenko luonut itselleni tämmösen roolin lapsuudesta tähän päivään vai mistä se johtuu, että ajaudun usein murehtimaan muita ihmisiä, vaikka periaatteessa mulla ei olisi itsellänikään voimavaroja siihen. En halua korottaa itseäni mihinkään kunnialliseen ''hyvän ihmisen'' asemaan, vaan tiedostan ja tunnustan, että tämä piirre minussa on. Mutta silti mulla on hirveä halu ja sydämen palo auttaa ihmisiä ja itkeä itkevien rinnalla. Ehkä se on tarkoituksellinen ominaisuus minkä olen saanut lahjaksi Taivaan Iskältä, toivon, että elämässäni tästä herkkyydestä tulee olemaan hyötyä ja rakkaudellista merkitystä eteenpäin vievissä haasteissa sekä ihmiskohtaamisissa.
Ensitreffit Alttarilla- sarjan miespsykologin hyvää pohdintaa sain lukea anopin vinkkaamasta aukeamasta, mikä törkättiin mun nenän eteen heillä teekupposella ollessani. ''Vain harvat tulevat onnellisiksi tekemättä mitään asian hyväksi. Onnellisuus vaatii aktiivista työskentelyä ja ennen muuta itsetutkiskelua. Sitä on vaikea myydä nykyihmiselle, koska se vaatii peiliin katsomista ja aiheuttaa riittämättömyyttä.''
Koska viimeksi satunnaisen päivän outfitiä? Tässä tämmönen tylsähkö peruasu. 
Onni on myös se, kun aviomies ottaa kärsivällisesti kuvia huurteisessa muka-talvi-säässä ja innostuu nousemaan omaehtoisesti jopa trampoliinille saadakseen parempaa kuvakulmaa. ♥
Ostan myös usein itse itselleni kukkia. 
Viime keskiviikko oli mieltä piristävä ja erittäin hauska ilta. Veera, Annu ja Henna oli meillä istumassa iltaa ja tehtiin Veeran maukkaalla keksiohjeella amerikkalaisia cookieita. Niistä tuli järisyttävän hyviä. Nostettiiin spontaanit maljat elämälle ja pikkulauantaille! Meidän koululla oli myös Halloween- juhlat, missä piipahdettiin nopeeta ja myöhemmin kutsuin luokkakamuja meille istumaan iltaa. Harvoin tulee oltua noin villi ja räväkkä, että keskellä viikkoa tulee sivistyneesti juhlittua, mutta kerta se oli ensimmäinenkin tänä vuonna. Ja onhan meillä siihen ihan erityislaatuinen lupakin, koska ollaan nuoria opiskelijabeibejä. Hahah. 

Oltiin myös tossa taannoin SAKIAn keikalla Bar15:ssa Seinäjoella. Ja kyllä miehet veti niiiin hyvin! Oon ylpeä näistä kavereista. Tästä pääsette kuuntelemaan SAKIAn tuotantoa.

Juho, one of my best friends ♥
Innostuin vääntämään yksi ilta rapeanmoisia lihapullukoota (pakko puhua välillä niin luonnollista pohojammaan murretta, vaikka kirjakieli kuullostaakin paremmalta blogitekstissä).
Enkelinsiivet löysivät paikkansa olohuoneen lipaston päältä. 
Miltä näyttää teidän mielestä?


En muistanutkaan, miten rentouttavalta ja terapeuttiselta tuntuikaan kirjoittaa tänne blogiin pelkkää ajatustenvirtaa, ihan täysin omana itsenä. En tiedä mitä te tykkäätte tällaisista postauksista, kiinnostaako teitä nostalginen kuulumisten kertominen arkisten kuvien kera? Vaikka mun kylki on edelleenkin kipeä turhan innokkaasta salivilleilystä, aion juoda vielä reilun kupin teetä ja kuunnella lempimusaa Spotifystä. Olen kiitollinen siitä, kuinka hyvin asiani oikeasti loppupeleissä ovat. Kiittää ja kuittaa, väsynyt, hiukan stressaantunut - mutta siitä paranemaan päin toipuva

- Ina

17 kommenttia:

  1. Mää jo jotenki otsikosta säikähdin että ois jotain suurempaa hässäkkää, muttei onneksi ollukaan:) ja tosiaan kiinnostaa tällaiset postaukset - nää on mun mielestä just sitä ominaisinta Inaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, ei ollut tarkoitus säikähryttää!! :-D Onneksi postauksesta selvisi, että kyse ei ole kuolemanvakavista asioista. Kiitoksia hei tosi paljon palautteesta. Nää antaa mulle todella paljon voimaa ja motivaatiota bloggaamiseen, koska välillä on tuntunut kaiken muun touhun keskellä, että en oikeen tiedä mitä tänne kirjoittelisin.

      Poista
  2. Toi toisen asioista murehtimisjuttu ois voinu olla iha mun kirjottama! Niin mun ku sun Ina pitää muistaa et toista ei voi pelastaa tai parantaa ja ei voida muuttaa niitä asioita, me voidaan vaan kuunnella. Välillä huomaan, että huolehdin niin paljon muiden hyvinvoinnista, et unohan itteni ja alan voida ite huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti meistä todella monet kokee näitä samanlaisia tuntemuksia ja voimattomuuden tunteita elämässään, mutta on hyvä muistaa, että meidän ei tarvitse olla näiden taakkojen kanssa yksin. Ja mun on pitänyt itse ainakin ihan henkilökohtaisesti harjoitella tätä taitoa (mikä ei ole itserakkautta tai toisen huomiotta jättämistä) kun huolehtii omasta terveydestään, eikä yritä elää toisen elämän puolesta. Tsemppi halit sinne! <3

      Poista
  3. Saisko ohjetta kekseihin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan ohjeen siitä lähiaikoina :-)

      Poista
  4. Ai että mä vaan rakastan sun blogia ja kirjotustyyliä! Ihanaa kun tulit takasin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiiiiiitos. <3 Nää tuntuu ihan ylistyssanoilta!

      Poista
  5. Mäkin stressaan ihan hirveesti kouluasioita - tai lähinnä sitä kevään pääsykoerumbaa. Oon jo nyt niin ahdistunu siitä, koska mä en vaan halua enää yhtäkään välivuotta :-D Eihän mun pitäisi miettiä vielä mitään tommosia, koska tiedän, että kaikki järjestyy varmasti, mut silti jotenki on jo nyt kauheet paineet..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenki pitäisi osata elää elämää tässä ja nyt eikä todellakaan stressata asioista, mihin ei voi vielä ainakaan vaikuttaa! :-D Se siis muistutuksi meille molemmille ja ihan kaikille!

      Poista
  6. Sun postaukset piristää aina päivää ihan älyttömästi ja oon superilonen että jatkoit taas bloggaamista! Oot tosi kaunis ja ihailen paljon sun positiivista ja aitoa asennetta (-:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Tää on kyllä suuri kunnia ja kiitos, että bloggaamiseni kiinnostaa vieläkin - nimittäin 1 vuoden tauon jälkeen välillä tuntuu, että tähän bloggaamisrytmiin on vaikea palata. Ja jotenkin etsii sitä, että mitä kirjoittaa ja koska ja kuinka. :-D Ehkä pitää vaan antaa mennä kaiken luonnollisesti. Kiitos vielä super kauniista sanoista! <3

      Poista
  7. ''Vain harvat tulevat onnellisiksi tekemättä mitään asian hyväksi. Onnellisuus vaatii aktiivista työskentelyä ja ennen muuta itsetutkiskelua. Sitä on vaikea myydä nykyihmiselle, koska se vaatii peiliin katsomista ja aiheuttaa riittämättömyyttä.'' WORD!!! JA upea kuva Juhosta!! Ja saako ohjetta noihin cookieihin?? Ja se on kyllä oikeasti niin totta, että kokonaisvaltainen hyvä olo energisöi niin paljon ja silloin saa kaikkea paljon enemmän aikaseksi. Muhun vaikuttaa ihan älyttömästi kans se, että kotona on siistiä, tavarat on paikoillaan :D Ja empaattisuudessa on kyllä puolensa, lahja se on kuitenkin ihan selvästi<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä toi on niin täydellisesti sanottu ja oivallettu! Näin se vaan on! Kiitoksia, oli kyllä kiva kuvailla tommosta bändimeininkiä. :-) Joo hei mä lupaan laittaa tässä lähiaikoina noihin cookieihin ohjetta!! Mitäs me empaatikot. <3

      Poista
  8. Mä ainaki tykkään tällasista teksteistä.. Ei saa vetää liikaa stressiä siitä et mistä kirjottaa yms. Se mikä tuntuu kirjotushetkellä hyvältä ja tulee mieleen nii ne on aina kaikist luonnollisimpia ja mukavaa luettavaa (: en nyt tarkoita sitäkään etteikö "teematekstit" olis kivoja mut joo toivottavasti ymmärsit idean (:

    -Jenna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!! Tuntuu todella mukavalta saada tämmöstä palautetta ja että nämä vapaamuotoiset ajatuksenvirrat miellyttää lukijaa. Pitää pyrkiä tähän tyyliin ainakin aina toistaiseksi, että ei ottaisi ollenkaan paineita tekstin luomisesta. :)

      Poista
  9. Opiskeletko siis kasvatustiedettä siellä Ilmajoella? Ootko samassa ryhmässä Juulin kanssa? :-)

    VastaaPoista