maanantai 28. joulukuuta 2015

Meidän joulu

Ennen kun syvennyn viime päivien joulukuulumisiin, haluaisin vielä kiittää uskopostauksen myönteisestä vastaanotosta. Kirjoitin kyseistä (hyvin henkilökohtaista) ''Mihin minä uskon?''- postausta liki 5 tuntia ja nyt viimeistään tiedän, että kaikki se etukäteen jännittäminen oli täysin tarpeetonta ja turhaa. Sain kauniita yksityisviestejä ja hyvin rohkaisevaa palautetta eri tahoilta ja ihmisiltä. Olen positiivisessa mielessä yllättynyt, miten fiksua ja hyvässä hengessä kirjoitettua palautetta postaus keräsikään, vaikka aihe oli hyvin paljon mielipiteitä, elämänkatsomuksia ja tunteita jakava. Aion ajan kanssa vastata jokaiseen kommenttiin. Tämä antoi lisäpontta bloggaamiseen ja vielä enemmän vapautuneesti omana itsenä olemiseen myös blogimaailman kuvioissa. Blogiin ihmiset kirjoittavat yleensä vain pieniä ja harkittuja kohtia elämästään. Joten tämänkaltaiset postaukset vaativat rohkeutta, oman sydämen avartamista, sekä ihmispaljouden edessä haavoittuvaisena seisomista. 
Tämän vuoden joulupukki oli yhtä tahditon kun edellisinäkin vuosina.
Muistan lapsena kun mietin, että miksi vanhemmat jaksavat odottaa omien lahjojensa avaamista aina tuntitolkulla? Vasta nyt kun itsellenikin on tullut ikää huomaan käyttäytyväni asenteellisesti enemmän kuin aikuinen. Lapsen ilo on jotain kauneinta kaiken sen rakkauden ja joulun sanoman kehdossa. Jotain muutosta on kai tapahtunut: nyt aikuisena pehmeät paketit on aivan ok.

Tunnen itseni niin etuoikeutetuksi, kun saan viettää joulua ja yhteistä perhejuhlaa viimeisen päälle katetuissa ruokapöydissä kolmen päivän perättäissoitolla, pelata korttipelejä läheisten kanssa, katsoa hiljaa tyytyväisenä elokuvaa sohvalla, saada ymmärtäväistä tukea itkun muodossa tulleeseen stressipurkaukseen, valvoa ja hassutella läheisten kanssa yömyöhään, muistella ääneen joulun sanomaa sekä antaa ja saada lahjoja. Me suomalaiset elämme suhteessa hyvin yltäkylläistä elämää moniin maihin ja maanosiin verrattuna. Voi kunpa me kaikki muistaisimme (osata) olla mahdollisimman kiitollisia ja tyytyväisiä juuri niihin asioihin mitä olemme osaksemme saaneet. ♥
Joulupukin aaton asu. 
Arvatkaapas käsialan perusteella, keneltä tämä paketti on? ;-D 
Jouluaaton outfit. Kävin ostamassa edeltävällä viikolla BikBokista tämän kimaltelevan topin sekä Glitteristä nappasin mukaan kyseiset kukkakorvikset. Otin ne kyllä hyvin nopeaa pois korvista, sillä ne oli aika painavat. Tärkeintä, että kuvissa näyttää vielä asiallisilta.. Mitäs tykkäätte? Olisi melkein paremmin sopinut uuden vuoden asuksi. Katotaan jaksaako silloin kuinka panostaa. :'D

Jouluaattoni starttasi klo 06.20 kimakkaan herätyskellon soittoon. Olin menossa kaupalle töihin ja arvatkaapas mitä ihanaa tapahtui siinä puoli seitsemän kieppeillä? Ana, juuri autokortin saanut, soitti yllätyksellisen puhelun mulle ja kysyi, että haluaisinko kyydin töihin kun hän sattui olemaan Ilmajoen keskustassa liikenteessä. NO KYLLÄ! Ei tarvinnut lähteä niin aikaisin pyörällä polkemaan. Mua naurattaa, kun otin ihan aamupöpperössä pienen muovirasian mukaan ja revin siihen mun ja Samulin omasta juhlajoulukinkusta maireita siivuja pikaiseksi aamupalaksi. Popitettiin Anan kanssa musiikkia tyhjällä kyläraitilla. Oli oikeesti aika hauska ja erilainen jouluaattoaamu. Työni kestivät 12.15 asti ja Ana heittikin mut sitten Koskenkorvalle Samulin perheen luo. Aamupäiväkaffien jälkeen me naiset menimmekin ensimmäiseksi rentouttavaan joulusaunaan. Laittauduimme yhdessä ja sain taas innokkaasti meikata myös muitakin. Söimme ruhtinaallisen jouluaterian kymmenpäisen porukan voimin. Tänä vuonna emme päässeet pelaamaan ulkosählyä leudon sään vuoksi, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Lahjojen avaamisen jälkeen Samuli lähti Ahonkylään yhdelle pukittamiskierrokselle ja siitä menimme melkein suorinta tietä meille. 
Sain myös blogiyhteistyön kautta Daniel Wellingtonilta aivan ihastuttavan, merimieshenkisen rannekellon. Minulla oli entuudestaan muutaman vuoden vanha Wellingtonin ruskea nahkakello, joten päädyin siksi tähän sinivalkoiseen (isänmaalliseen!!) kelloon.

Jos joulupukki ei muistanut sinua ollenkaan käytännöllisen somalla rannekellolla ja satut tykkäämään Daniel Wellingtonista; INANEN- koodilla saatte -15% alennusta kaikista kelloista. Mun DW:n kellon linkkiin pääset suoraan täältä.  
 Tänä vuonna innostuin toden teolla jouluaskarteluista! Hauska DIY-joululahjaidea oli lisätä lasipurnukkaan makeisia ja niiden sekaan itsetehtyjä paperilappuja joissa oli henkilökohtainen viesti lahjan saajalle. Jos olisi jäänyt enemmän suunnittelu- ja toteutusaikaa, olisin leipaassut maistuvat suklaakeksit ihan omasta takaa. Ehkä ensi jouluna.

Ja seuraavissa kuvissa joululahjojen esittelyä hyvässä hengessä. :-D






Tässä paras joululahja, joka oli jo liian iso pakettiin.
Mun on pakko arvostaa mun äitiä vielä entistä enemmän, sillä hän teki jokaikiseen lahjaan omat, persoonalliset pakettikortit.♥☺ Uskon, että äidiltäni olen perinyt jonkin sortin kuvataiteellisuutta geeneihini, tokikin myös isäni isältä joka piirsi täydellisiä henkilökuvia ihmisistä ulkomuistista. Me molemmat äidin kanssa tykätään piirtää, maalata ja tehdä kaikkea söpöä käsin (aina kun mielenkiinto ja panostus siihen yltää..)
Pakko kyllä vielä mainita, että kyllä anoppi tietää mä tarvitsen.. Juustokakkuvuoka ja kakkulapio ovat vastikään innostuneen leipurivaimon vakiovarusteita. Samulin veljeltä sain raakasuklaan valmistuspaketin, mikä tuli kuin tilauksesta. Aivan mahtava joululahja. Pitänee ensi viikolla valmistaa raakasuklaata, eihän sen pitäisi olla kauhean vaikeaa?
Rakkaat kummilapset. ♥
Kaunis timanttiristi Samulilta. ♥ Niiiiin kiitollinen tästä lahjasta, sillä olen kauan toivonut kunnon ristikaulakorua itselleni, koska en ole ennemmin sellaista omistanut muotiristikoruja lukuunottamatta.

Oliko teillä mukava joulu? Onko teillä nostalgisia tuntoja nostattavia joulutraditioita perheessänne vai miten vietitte joulunne? :-)

Olen mielissäni, sillä ensi viikolla aion nauttia joululoman antimista urheillen, ystäviä nähden, pitkään nukkuen, asuntoa siivoskellen, koulujuttuja tehden ja muuten vaan rentoillen. Nauttikaahan tekin lukijat hyvät, missä ikinä menettekin. Palaillaan. ♥

- Ina


tiistai 22. joulukuuta 2015

Mihin minä uskon?


Tää tulee olemaan yksi henkilökohtaisimmista postauksista mitä oon kirjoittanu yli 5 vuotisen blogihistorian aikana. Postaus, mikä paljastaa jotain todella syvää ja merkityksellistä arvoistani ja sielunmaisemastani. Aihe, mikä jakaa myös verisesti mielipiteitä ja erittää ihmiset vastakkaisiin joukkueisiin. Minkä nimissä ihmiset ovat tappaneet toisiaan. Minkä nimissä on rukoiltu rakkautta maailmaan ja autettu vähäosaisimpia. Sana, mikä herättää meissä ihmisissä stereotypisia ennakkoluuloja, kummastusta, uteliaisuutta, kunnioitusta, ylistystä ja ristiriitaisuutta. Ja se sana on usko. Usko Jeesukseen Kristukseen.

Synnyin monikulttuuriseen perheeseen. Isäni on serbialainen ja äiti suomalainen, joten virallisesti olen ortodoksi ja äitini ev.lut. Lapsuusvideoista näkee miten minä ja Ana siunataan ruoka ja kävimme normaalisti monien muiden lasten tavoin seurakunnan kerhoissa ja leireillä. Suurimman osan koulun uskonnonopetuksesta olen käynyt enemmistön kanssa ev.lut tunneilla. Uskon, että olin tiettyyn ikään asti jonkinlaisessa lapsenuskossa, ilman mitään tiiviimpää seurakuntayhteyttä. Niin kauan kun muistan, olen ajatellut, että kyllä joku suurempi Jumala täytyy olla olemassa. Siitä en ollut 100% varma, oliko se kristinuskon Jumala, mutta joku joka tietää niihin kysymyksiin vastaukset, mihin me vajavaiset ihmiset pienessä mielessä emme. 

Kun vanhempani erosivat, olin n. 9-vuotias ja koen, että etenkin siitä tapahtumasta lähtien olen kantanut hyvin suurta selviytyjän ja ikuisen positiivarin ''taakkaa''. Olen se keskimmäinen lapsi, joka on päässyt elämässään vähän vähemmillä kolhuilla kun sisarukseni. Huolehdin jo alakouluikäisenä, että miten isäni voi ja yritin piristää häntä kaikin keinoin, kun hän oli masentunut ja surullinen. Olen nähnyt asioita, mitä alakouluikäisen ei olisi vielä tarvinnut nähdä tai kokea. Vaikka olen saanut vanhemmiltani niin paljon rakkautta ja syliä, olen tajunnut vasta aikuisempana kuinka paljon kannan sydämelläni läheisteni tunnetuskaa, ihan väsymykseen ja itseni unohtamiseen asti. Tulin teini-ikään ja elin hyvin menevää ja sosiaalista elämää. Itsetunto oli hyvin herkillä. Ystävyyssuhteilla oli tärkeä rooli identiteetin vahvistamisessa ja erilaiset ihmissuhteet määrittelivät pitkälti sitä mitä minä itse olen muiden silmissä. Kuuluu tietysti vahvasti murrosikään ja sen tuomaan etäisyyden ottamiseen esimerkiksi omien vanhempien arvomaailmaa kohtaan. Koin mahtavia nuoruuden kesäiltoja, ihastumisia, melankolisiin rakkausballadeihin uppoutumista, maailmankaikkeuden ihmetystä, rajojen rikkomista ja onnenkyyneleitä. Elämäni oli täyteläistä, vastoinkäymisistä huolimatta jaksoin aina uskoa parempaan huomiseen ja elin hyvin tässä hetkessä, ehkä jopa liiankin. 


2013 vuotena tapahtui paljon merkittäviä asioita minun ja läheisteni elämässä. Yhtenä päivänä jouduin kohtaamaan jotain painajaismaista ja perusoikeuksia rikkovaa yhden minulle rakkaimman ihmisen henkilökohtaisessa elämässä. Muistan elävästi valokuvamaisen kuvan, kun näin miten mun läheisen ihmisen maailma mureni peruuttamattomasti toisenlaiseksi. Sinä kesänä täytin 18. Sinä kesänä halusin olla täysin vapaa ja riippumaton kenestäkään. Osa blogini vanhoista lukijoista varmasti muistavat, kun Kreikassa ollessani minulta pöllittiin kaikki henkilökohtainen arvotavara nuorten miesten strategisen tapahtumaketjun päätteeksi. Kreikasta autolla Serbiaan tullessani muistan kuinka Thessalonikin kaupunginvalojen alla rukoilin Jumalalta apua perheemme huoliin. Rukoilin myös, ettemme kuolisi auto-onnettomuudessa sillä meillä oli 700 km mittainen automatka vielä edessä. 1 tunnin päästä kohtalokas auto-onnettomuus oli hyvin lähellä Makedonian moottoritiellä. Olin kuolemanväsynyt, mutta en uskaltanut nukkua vaan taistelin silmiäni auki pitäen. Jos en olisi ollut hereillä, meille olisi käynyt huonosti. Tämä oli ensimmäinen konkreettinen asia, missä huomasin kuinka Jumalalla oli suunnitelmansa ja varjeluksensa meidän elämämme varallemme.

Aloin pikku hiljaa kiinnostumaan uskonasioista, vaikka en ollut koskaan aikaisemmin kieltänytkään Jumalan mahdollista olemassaoloa. En omalla järjelläni voinut käsittää kaikkea tätä elämän monimuotoisuutta ja oman elämäni tarkoitusta tässä maailmassa. Sain sivusta tutustua hiljalleen uskonasioihin isosiskoni ja hänen miehensä elämän kautta. Heidän asenteistaan ja elämästään huokui yltäkylläinen rakkaus ja armollisuus kaikkea kohtaan. Ihmettelin välillä, miksi he ovat niin levollisia ja luottavaisia Jumalan tarkoituksellisuuteen kaikkien pahimpienkin vastoinkäymisten jälkeen. Tutustuin seurakuntaelämään pikkuhiljaa ja aloin käymään muutamissa Seinäjoen Illoissa 2014 syksynä. Jumala avasi minun sydämeni ennennäkemättömällä tavalla Jeesuksen ristinkuolemasta ja sen tuomasta pelastuksesta koko ihmiskunnan hyväksi. 

''Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.''

Uskonasioita on hyvin vaikea järjellä selittää - oikeastaan mahdotonta - sillä usko on yliluonnollista ja rationaalisesti ajateltuna menee yli ihmisymmärryksen. Mutta kuka sanoo, että meidän ihmisten oma aivokapasiteetti ja ymmärrys olisi koko tämän maailmankaikkeuden ainut mittari jostain suuremmasta? Raamatussa sanotaan seuraavasti:

''Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.'' EF. 2:8

''Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.'' ROOM. 5:6-8

''Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. '' ROOM. 10:9-10

''Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Niin he seuraavat minun säädöksiäni, he ottavat varteen minun käskyni ja elävät niiden mukaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.'' HES. 11:19-20


Uskoontulon jälkeen sain kokea yläkerrasta käsin vielä hyvin konkreettista uskonvahvistusta. Minulla oli ylioppilaskirjoitukset meneillään ja laitoin isosiskolleni viestiä, että voisiko hän rukoilla puolestani että englannin ja ruotsin kirjoitukset menisivät hyvin, koska en ollut juurikaan kumpikaan kirjoituksiin lukenut kaiken muun elämänhärdellin keskellä. Melina vastasi minulle WhatsAppissa ja laittoi vielä rohkaisuksi tämän Raamatun kohdan: ''Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.'' JOH 1:5 Olin juuri saanut ensimmäisen oman Raamattuni enkä ollut ehtinyt vielä tutustua siihen kauheesti. Rukoilin Jumalalta viisautta tuleviin kirjoituksiin, sillä ylioppilaslakki oli kiinni näistä kahdesta aineesta. Muistan kuinka rukouksen aikana koin valtavaa varmuudentunnetta elävää Jumalaa kohtaan, keneltä ei jää yhdenkään maailman ihmisen rukoukset kuulematta ja näkemättä. 

Ennen kun avasin Raamatun, rukoilin vielä erikseen sitä, että sieltä tulisi jokin kohta mikä antaisi minulle vielä erityisesti vahvuutta ja toivoa stressaavan ylppäripaniikin keskellä. Rukoilin sanatarkasti niin, että saisin Jumalalta viisautta sen verran kirjoituksiin, että pääsisin ne vain läpi. En siis toivonut L:ien tippuvan ilmaiseksi taivaalta, vaan riittävästi pisteitä läpipääsyyn. Luin keskenjääneen Johanneksen evankeliumin loppuun ja sen jälkeen olikin tarkoitus mennä nukkumaan, kunnes muutaman satunnaisen sivun kääntämisen jälkeen tämä Melinan linkkaama Raamatun paikka välähti kuin salama kirkkaalta taivaalta silmieni eteen. (miettikää vielä, kuinka monta tuhatta sivua Raamatussa on tekstiä enkä ennen Raamattua tutkineena osannut todellakaan yhdistää, missä luvussa on mitkätkin Raamatun paikat) Ei mennyt sekuntiakaan, kun sydämeni täytti täydellinen lämpö. Aloin itkemään ja onnensekaisista fiiliksistä nauramaan samanaikaisesti. Pyhä Henki kosketti sisintäni ja olin ihan sekaisin koko tapahtuneesta. Tiesin, että Jeesus - Jumalan poika - rakastaa minua niin yltäkylläisesti, ettei jättäisi sitä rakkautta missään nimessä tiedottomaksi omien epäilyksieni varaan. Sillä hetkellä olisin halunnut vaan julistaa koko maailmalle Jumalan hyvyyttä ja rakkautta, mikä vaan kosketti mun sydäntä ihan uskomattomalla tavalla. Kello oli n. 00.00 kieppeillä arki-iltana ja 10 minuuttia tämän tapahtuman jälkeen, yksi seurakunnan toimihenkilö laittoi minulle Facebookissa viestiä uskonasioista ja onnitteli siitä, kuinka olin varmasti tehnyt elämäni parhaimman päätöksen seurata Jeesusta. Tää koko tapahtumaketju oli ihan mieletön ja vertaansa vailla. Kaikista parasta tässä on, että menin seuraavana aamuna YO-kirjoituksiin, missä suurin osa porukasta panikoi hillittömästi ja mä olin ihan tyynen rauhallinen ja luottavainen onnistumiseni suhteen. Pääsin englannin läpi ja ruotsin alustavasti sain opettajalta 87 pistettä ja viime vuosina läpipääsyyn oltiin vaadittu noin 100 pistettä. Kun YTL:stä tuli ruotsin tulokset, selvisi, että pisteeni olivat nousseet 13 kokonaisella pisteellä!!!! Mikä oli ihan uskomatonta ja jos ei nyt täysin ennennäkemätöntä, niin lähelle sitä. Ruotsin pääsi läpi 99 pisteellä ja minä sain 100 pistettä. Kuten olin rukouksessa toivonutkin, että saisin RIITTÄVÄSTI pisteitä - niin se 1 ylimääräinen piste on ratkaiseva ja täysin riittävä. 


Haluan kertoa teille ilouutisen! Jeesus rakastaa sinua sellaisenaan, koska hän on luonut sinut sisintäsi myöten ja äitisi kohdussa sinut punonut juuri Sinuksi, ainutlaatuiseksi mestaripiirrokseksi. Monesti me ihmiset näemme tuskallisessa elämäntilanteissa vain lähietäisyydeltä zoomatun kohdan mikä näyttäytyy rumana ja tarkoituksettomana meidän elämässämme. Kuvitelkaa, että se zoomattu kohta on koko taidemaalauksen vain pieni millimetrin kokoinen neliö. Eihän siitä voi saada mitään selvää? Mutta Jumala näkee taidemaalauksen kokonaisuutena. Eikä se taidemaalaus olisi kokonainen ilman yksittäisenkään palan puuttumista. Jokainen kohta sinussa tarkoituksellinen ja arvokas. Ei hiuskarvakaan katkea päästäsi hänen tietämättään. Mielestäni me ihmiset yritämme läpi elämän täyttää tyhjiöitä elämissämme. Oli se alituinen adrenaliinin ja mielihyvän hakeminen alkoholista, huumeista, seksistä, rahasta tai kuuluisuudesta. Tyhjiötä, mitä kuuluu täyttää tasaisin väliajoin että se pysyy kylläisenä. Elämämme pyörii tyhjiöiden täyttämisessä, hetkellisen hyvänolon tunteen hakemisessa. Koska mikä on ikuista?

Mulla oli ennemmin elämässäni tyhjiö. Mutta ei ole enää. Sen tyhjiön täytti Jeesus Kristus ja sen myötä olen saanut tuntea eläväni täyttä elämää saaden olla todellisesti vapaa synnin kahleista. Hän antoi elämälleni tarkoituksen. Tarkoitukseni ei ole tuputtaa kristinuskoa, vaan haluan kertoa oman henkilökohtaisen tarinani. Blogit ja sosiaalinen media ovat täynnä ihmisten jakamia tarinoita. Jokaisella on oma ainutlaatuinen tarinansa ja minä halusin tulla jakamaan omani. Jos en puhuisi tästä, jättäisin hyvin merkittävän osan elämästäni kertomatta. Olen niin iloinen ja innoissani Jumalan lapsena olemisesta, että en vain pysty olla kertomatta siitä. Tiedän, että moni ateisti, agnostikko tai muuten vain epäilevä lukee tämän postauksen ja saattaa pyöritellä silmiään, jopa rekisteröityä tämän postauksen jälkeen pois lukijoistani. Mutta en ole siitä vihainen, koska miksi olisin? Tarkoitukseni ei olisi ikimaailmassa osoittaa syyttävällä sormella ketään ei- uskovaista tai tuomita ihmisiä omien mieltymyksieni mukaan, koska ei minulla ole siihen pienintäkään oikeutta. En halua korottaa itseäni kenenkään toisen yläpuolella. Jumalan suurin käsky kaikista on rakastaa lähimmäistä. Me olemme kaikki taustoista ja eri asemista huolimatta yhtälailla samanarvoisia ihmisiä. Rakkaus on paras ase pahuutta vastaan. Tässä maailmassa on muutenkin tarpeeksi epäoikeudenmukaisuutta ja turmeltuneisuutta, joten meidän ihmisten ei saisi nousta veljiämme ja siskojamme vastaan - vaan koettaa rakastaa ja siunata toinen toistamme.


''Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen hurskaille kuin jumalattomille.'' MATT. 5:44-45
''Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä. Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään. Hän ei syntiä tehnyt, hänen suustaan ei valhetta kuultu. Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun.'' 1. PIET. 2:19-23

''Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri te olette Korkeimman lapsia,  hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.'' LUUK. 6:35,37

''Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. Autuaite olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.'' MATT. 5:10-12


 Me ihmisethän olemme tottuneet länsimaisessa kulttuurissa ja elämässämme ylipäätään, että tavaralla on hinta ja kaikesta pitää antaa vastapalveluksena jotain takaisin, eikö vain? Se pätee esimerkiksi työpaikalla, kun tiettyyn määrään X tunteja saat tietyn määrän X palkkaa. Jokainen ihminen ansaitsee työtä tekemällä palkkansa, eikö niin? Mutta kun on kyse Jeesuksesta, sinun ei tarvitse tehdä mitään ansaitaksesi hänen armoa ja rakkauttaan. Jumala on itsessään rakkaus ja hän ei vaadi sinulta mitään ihmetekoja, sillä muuten me voisimme kerskailla niillä. Kuulostaa ehkä liian helpolta ja yksinkertaiselta, mutta siihen minä uskon kristittynä, että Jumalan armo koskee meistä jokaikistä. Kukin varmasti tietää sen tunteen, kun havahtuu tehneensä jotain moraalisesti väärää ja huono omatunto kolkuttaa? Sitä ei haluaisi tunnustaa kenellekään, ihminen pelkää menettävänsä kasvonsa ja sulkeutuu omaan häpeäänsä piiloon. Kristittynä uskon Jumalan Sanaan eli Raamatussa siihen, kun pyydämme Jumalalta hänen nimessään katuen syntejämme anteeksi, me saamme ne anteeksi ja kaikki on pyyhitty pois. Meidän ei tarvitse elää syyllisyydessä, häpeässä, omantunnontuskissa tai katkeruudessa. Jeesus kuoli ristillä sen vuoksi, että meillä syntisillä ihmisillä olisi mahdollisuus hänen kauttaan päästä osaksi taivasten valtakuntaa. Ja tää on se ilosanoma, mikä pyyhki kyyneleeni ja antoi kyltymättömän toivon välillä raskaaksikin käyneelle elämänpolulleni. Toivon, että se kantaa läpi vaikeidenkin myrskyjen ja koettelemusten. Kiitos Taivaan Iskä, että rakastat meitä ja haluat sun lapsillesi aina vaan parasta. ♥

''Älä jätä elämääsi oman ymmärryksen varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.'' SANANL. 3:5-6

Rakkaudella ja kaikella kunnioituksella, Ina 

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kysy Samulilta & 100 e arvonta Jerone.fi


Hei te ruudun takana siellä ♥ Toivottavasti teitä ei täysin kyllästytä blogeissa paljolti pyörivät yhteistyöpostaukset näin joulusesongin aikaan - sillä ajattelin tulla piristämään teitä mukavalla yllärillä! Samulilla oli perjantaina synttärit, joten Adidaksen perinteisten pieruverkkareiden lisäksi sai hän valita Jerone.fi:stä kivan uuden talvitakin. Mitäs pidätte? Samppa ainakin diggaili ja kovasti. Postin viimeaikaisista lakkoiluista ja jouluruuhkista huolimatta paketti taisi tulla vain kahdessa päivässä perille. 

Nyt mä saan arpoa teidän lukijoiden kesken yhden 100 euron lahjakortin Jerone.fi verkkokauppaan, missä myydään laajalti erilaisia miestenvaatteita persoonalliseen, klassiseen ja ihan perinteiseenkin tyyliin. Suuren vaatevalikoiman lisäksi Jeronesta voit shoppailla kenkiä, koruja ja muita asusteita. Vuoden loppuun asti saatte vielä kyseisestä verkkokaupasta -20% alennusta, kun paatte alekoodiksi INA20. Tykästyin muun muassa Conversen valikoimiin kengissä ja laukuissa/repuissa. (jos oisin oman makuni mukaan saanut valita, niin olisin ottanut tämän Conversen syötävän repun :'D) 

*blogiyhteistyö Jerone. fi kanssa

Easy To Do- list


1. Kommentoi viestikenttään toimiva sähköpostiosoitteesi. Plussana voit paljastaa, kenelle 100 euron lahjakortin antaisit vai käyttäisitkö sen omiin tarpeisiisi kenties?
2. SAMALLA, voit kysyä kysymyksiä MINUSTA mihin haluaisit aviomieheni Samulin värikkäitä vastauksia ensi viikolla julkaistavassa Q&A- postauksessa. Kaikki muu sallittua paitsi hävyttömät ja liian henkilökohtaiset kyssärit. ;-)

- Ina

P.S. Joulukuun 20. päivä ja nurmikko ei oo koskaan ollu noin veheriäästä.