maanantai 7. joulukuuta 2015

Millainen persoona minä olen?

Tehtiin tänään koulussa luokan kanssa persoonallisuustesti, tarkalleen ottaen Enneagrammi nimeltään. Tietysti ei mikään yksittäinen arvioiva luonnetesti ole absoluuttinen tai täysin mustavalkoinen totuudessaan, mutta tämä testi oli todella hauska tehdä sillä oli helposti huomattavissa, kuinka meidän luokan persoonat jakaantui hyvin realistisen tuntuisesti omiin luonne- ja käyttäytymiskuvauksiin. Enneagramissa on 9 eri luonnetyyppiä. Enneagrammin sivuston esitettä lainaten: '' Jokainen meistä on oppinut jo lapsuudessaan perusstrategian, jonka avulla olemme saaneet turvallisuutta ja selviytymiskokemuksia perheen piirissä ja muissa kohtaamissamme tilanteissa. Tätä lapsuudessa omaksumaamme selviytymisstrategiaa me sovellamme myös myöhemmin elämässämme eri tilanteissa. Nämä strategiat ilmenevät enneagrammin yhdeksänä tyylinä. Enneagrammi on oman persoonan kehittämisen ja kasvun väline, jonka kautta opimme vaihtoehtoisia käyttäytymismalleja ja huomaamme oman tyylimme vahvuudet ja vahvuuksien ylikäytön. Alamme ymmärtää paremmin myös toisten ihmisten käyttäytymisen erilaisuutta.''

Sain eniten samaistuttavia kohtia 4 tyypistä, josta kerron pian lisää. Tässä kohdat mitkä itse rastitin.

[x] Minulle on tärkeää, että minua ymmärretään.
[x] Ystäväni sanovat, että he nauttivat erilaisesta tavastani tarkastella elämää.
 [x] Ajoittain masennun ja olen suorastaan toimintakyvytön.
[x] Järkyttävät jutut lehdissä vaikuttavat minuun suuresti.
[x] Aatteeni ovat minulle hyvin tärkeitä.
[x] Itken helposti. Kauneus, rakkaus, suru ja kipu koskettavat minua syvästi.
[x] Melankoliset mielialani ovat todellisia ja tärkeitä. En välttämättä halua päästä niistä.
[x] Kaipaan usein sitä, mitä muilla on.

[x] Yritän tukea ystäviäni varsinkin silloin kun he ovat kriisissä.
[x] Intuitioni (sisäisen näkemykseni) on minulle hyvin tärkeä.
[x] Yritän välillä kontrolloida ihmisiä. 
[x] Vihaan epärehellisyyttä ja turmeltuneisuutta toisissa ihmisissä.
[x] Pidän siitä, että minua pidetään ainutlaatuisena.
[x] Etsin aina todellista minääni. 
[x] Kun minua käsketään tekemään jotakin, alan kapinoida ja teen (tai ainaki toivoisin voivani tehdä) juuri päinvastoin.


'' Nelosia motivoi tarve ilmaista tunteitaan ja tulla ymmärretyksi, etsiä elämän tarkoitusta ja välttää tavanomaisuutta. Heidän huomionsa suuntautuu siihen, mitä puuttuu ja mikä on ainutlaatuista.
Neloset ovat herkkätunteisia, lämpimiä ja havainnoivia. He kokevat elämän monipuoliset sävyt herkästi ja oivaltavasti ja ammentavat usein tarkkanäköistä luovuuttaan sekä työhönsä että yksityiselämäänsä. Tunteet ovat heille tärkeä mittari; neloselle on tärkeää tuntea, että hänen ainutlaatuisuutensa ei jää muilta huomaamatta. Nelonen sisäistää kokemuksensa ja ottaa asiat hyvin henkilökohtaisesti. Tämä saattaa näyttää ulospäin joskus yliherkkyydeltä, liioittelulta ja dramaattisuudelta. Neloset myös loukkaantuvat herkästi, jos kokevat tulleensa ohitetuiksi tai väärin ymmärretyiksi.''
Amen to that! Tunnistan itseni hyvin pitkälle tästä yleispyöreästä lainauksesta, missä on kuitenkin vetoavia kuvauksia ja esimerkkejä. Elintärkeitä mulle elämässäni on tunteiden laajamittainen kirjo. Se ei tietenkään sulje pois sitä, että osaan olla myös järkevä, mutta voimakkaan tunnekuohun aikaan se ottaa kyllä näkyvästi vallan enkä silloin kykene ajattelemaan turhan rationaalisesti. Kai ootte nähny sen saksalaisen mainoksen siitä paapasta, joka viettää yksin joulun kotona eikä kukaan lapsista ja lapsenlapsista kerkeä tulla käymään - kun vasta hautajaiskutsun saatuaan. Itkin ihan täysiä Samulille ton videon jälkeen ja surkuttelin sitä, että kuinka paljon maailmassa on ihmisiä jotka joutuu tahtomattaan viettää joulun yksinäisyydessä. Mä siis ihan itkin täyttä itkua, eikä tämännäköinen reaktio kyllä yllätä tai hätkähdytä tota mun toista puoliskoa. Välillä saan kyllä kuulla, että tarviiko kaikkeen suhtautua niin kovin tunteellisesti ja ''dramaattisesti'' (okei, ehkä ei) mutta tällainen mä vain olen. Silloin kun vahva negatiivinen tunneaalto, pettymys, suru tai ahdistus ottaa minussa vallan, olen hetkellisesti ihan ''toimintakyvytön''. Tuntuu että maailma romahtaa päälle, vaikka optimistisena luonteena pääsen onnekseni hyvin nopeaa näistä ylös - ja sen jälkeen kaikki onkin suurinpiirtein ennallaan taas. En osaa kuvitella elämää esimerkiksi ilman itkua! Ah, kuinka vapauttavaa. Tunteiden tukahduttaminen sisäiseen maailmaani on siis mahdotonta. 


Mä en ole kauhean kilpailuhenkinen, vaan mua pikemminkin hiukan ahdistaa jos ihmisillä menee kilpailu inhimillisyyden tai semmosen perusystävällisyyden edelle. Analysoitiin koulussa opettajan kanssa myös sitä, että monet hyvin kilpailuhenkiset ihmiset voivat kokea toiset ihmiset kilpakumppanikseen ja uhkiksi. Mä tunneihmisenä koen (ja joskus vaan tietysti luulen aistivani) läsnäolevien ihmisten sanattomia henkäyksiä, ajatuksia ja piiloviestejä. Ehkä tykkään myös johonkin pisteeseen asti miellyttää ihmisiä, tai ehkä pikemminkin olla miellyttävä toiselle. Mun on joissakin tilanteissa vaikea sanoa ei, koska myötäelän niin voimakkaasti muiden puolesta ja en halua tuottaa pettymystä. Olen kuitenkin suorasanainen ja tarpeen tullen temperamenttini räiskyy toden teolla, mutta en koe olevani sen vuoksi mitenkään aggressiivinen (paitsi jos koen epäoikeudenmukaisuutta niin räiskyn todella kovaa). Tietysti kyllähän mäkin tykkään voittaa tai pärjätä jossain asiassa ensiarvoisen hyvin, mutta ennen kaikkea pitäisin tärkeämpänä ja mielenkiintoisempana sitä, jos juoksukilpailuun mentäessäni tutustuisin johonkin uuteen tyyppiin ja alkaisin puhumaan hänen kanssaan syvällisiä ja lähdettäis yht'äkkii yhdessä keräilemään läpällä marjoja metsästä. ;'D Rakastan vuorovaikutustilanteita, ihmisten kanssa olemista ja asioiden jakamista. Olen myös maailmanparantaja, vaikka pienenä ihmisenä siinä usein epäonnistun.

Seuraa minua instagramissa nimellä Inanen

Summa summarum - tällaista tänään! Koulussa oli siis mielenkiintoinen ja hauska päivä. Pienten kauneustorkkujen jälkeen lähdin vielä äidin kanssa Seinäjoelle ostoksille ja nälkäisenä marjaiskarhuna tein iltapalaksi itselleni tattarinäkkileipää kera avokadon ja muun hyväskän. Koitetaan vetää hiukan keveämmällä linjalla ennen joulua, ettei olisi ihan pöhöttynyt jouluporsas 24. joulukuuta.

Toivottavasti tykkäsitte vähän arkisemmasta ja toisaalta vähän syvällisemmästä analyysipostingista. Kivaa alkannutta viikkoa teille kaikille, pus! ♥

- Ina

3 kommenttia:

  1. Mun mielestä on mielettömän kivaa tehdä kaikkia testejä juurikin omasta luonteesta/persoonasta tai lukea vaikka pitkän kaavan mukaan horoskooppeja - löytää välillä pelottavan paljon omia piirteitä sieltä rivien välistä! Ja mitä luin sun testin tuloksista niin osa oli just sellasia mitkä liittäisin välittömästi suhun :)

    Mulle heräsi yksi kysymys liittyen tohon reilaukseen, niin täytyykö junamatkoista maksaa erikseen vielä, vaikka olisi se interrail-passi? Vai oikeuttaako se passi jo veloituksettoman junamatkan kohteesta a kohteeseen b? Ollaan lähdössä kaverin kanssa todennäköisesti ensi kesänä kiertämään Eurooppaa ja ollaan vähän tutkittu sitä kulkemispolitiikkaa sen passin kanssa, mutta nyt ei enää tiedetä täytyykö varata hirveästi rahaa mahdollisiin kuluihin niissä junissa, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi persoonallisuustesti oli ainakin tosi mielenkiintoinen ja antoi kyllä oikeantuntuista osviittaa! :-D Ettei ihan humpuukijuttu mun mielestä. Horoskoopeista en niin perusta, mutta on niitä tullut pienempänä luettua ihan hiki hatussa että koskas se ihastus näkee mut ja kenen horoskoopin kanssa mulla on parhaimmat mahikset lyöttäytyä yhteen YMS :'D

      Interrail-passin lisäksi täytyy maksaa paikkalipuista erikseen. Paikkaliput maksaa vaihtelevasti jostain 10 eurosta moniin kymppeihin. Meillä nää Espoon likat kävi Helsingin rautatieasemalla varailemassa niitä ja siellä sai hyvää palvelua missä asiantunteva ihminen kertoi mille reitille kannatti varata jo lipun Suomessa! Tai siis suurin osa paikkalipuista varattiin Suomessa, oikeastaan kaikki mitkä pystyi ja sai. Joku Italia-Ranska matka piti varata vasta Italiassa.

      Mutta se passi on teillä niinku se todiste ja vähä niinkun meidän Suomen ''opiskelijakortti'' ja se lipputodiste ylipäätään sen mahdollisen paikkalipun lisäksi! Ja rajanylityspaikoissa poliisit saattaa passien lisäksi kattoa vielä niitäki, kuten myös konduktöörit.

      Jos oikein muistan niin interrail- passin lisäksi ne meidän paikkaliput maksoi joku 70 e yhteensä päälle! :-) Pitänee tehä joskus joku kattavampi reilipostaus joistain käytännön asioista. Jos semmonen kiinnostais?

      Poista
  2. Siis missä sää oletkaan koulussa/mitä opiskelet? Muistelen että jotain kirjoitit ettet päässyt siitä vakava kokeesta eteenpäin vai miten tää oli? Kiinnostaa kun itekkin mietiskelen opettajan alaa :)!

    VastaaPoista