sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Ylioppilaspuheeni viime vuodelta


''Arvoisa juhlayleisö, vanhemmat, rehtori, opettajat ja muu juhlaväki. Sekä erityisesti te, tuoreet ylioppilaat!

On suuri kunnia, että saan olla pitämässä tätä puhetta - juuri tässä, ainutlaatuisessa hetkessä. Nyt on huojentavaa hymyillä ja miettiä kaihosti ja jopa hieman romantisoidusti sitä, kuinka ne lukiovuodet vaan vierähtivätkään niin nopeasti. Saamme olla tavattoman ylpeitä itsestämme, jokaisesta henkilökohtaisen riman ylityksestä, 75 kurssin ja liki viisisataa päivää kestäneen opiskelutahdin suorittamisesta. Siihen on vaadittu valtavasti oman motivaation ylläpitämistä, myös ei-niin-mieluisten kurssien läpikäymistä ja taitoa yhdistää koulu, harrastukset, mahdollinen työ, kaveriverkostot ja muu sosiaalinen elämä, yhteen.


Sitähän sanotaan, että ylioppilas on sivistyksen huipulla, mikä on varmasti hyvin totta enkä ainakaan tässä ylentuntuisessa hetkessä lähde omalta kohdaltanikaan tätä viisasta väitettä romuttamaan. Kattava kurssivalikoima ja kirjaviisaus eivät kuitenkaan tee yksin sivistystä. Se on kokonaisvaltaisempi käsite, joka sisältää myös jokapäiväisen arkielämän taitoja, uskallusta ja elämänjanoisuutta. Ilmajoen lukio on koko komeudessaan tarjonnut meille näin pohojaalasittain mitä parahimmat puittehet opiskelun tiimoilta. Tämä päivä, on kiitos meidän vuosikymmenen mittaisesta opiskelusta. Eikö kuullostakin aika pitkältä? Sitä se tosiaan on, 12 ja puoli vuotta on yli puolet elämästämme.

Tosiasia on kuitenkin se, että yksin emme olisi tässä pisteessä. Siispä, haluan kiittää sydämeni pohjasta koko lähipiiriäni sekä Ilmajoen lukion jokaikistä opettajaa ja henkilökunnan jäsentä. Täällä Ilmajoen lukiossa opetetaan oppilaita, ei vaan kursseja. Meidän lukiossa on ollut hyvä opiskella, olla ja elää. Siksi puhun myös ‘’olemisesta’’ sillä ei se koulunkäynti ole parhaina päivinä tuntunut lainkaan koulunkäynniltä, kun ympärillä olevat ihmiset ja mittaamaton yhteishenki ovat tukenut henkistä kasvua ja tähän koto-lukioon juurtumista toden teolla. Olen saanut kulkea äitini jalanjälkiä seuraten Herralan koulun ala-asteelta Jaakko Ilkan koulun yläasteelle ja saman kurvin kautta kohti tuttua ja turvallista Ilmajoen lukiota. Pelkkä koulumatka vanhan riippusillan ja Jaakko Ilkan monumentin ja patsaan läpi tuo minulle nostalgisia muistoja pintaan. Samaa koulumatkaa olen kulkenut saparopäisenä ekaluokkalaisena pinkki Bratz- reppu selässä - ja samaa koulumatkaa olen saanut kulkea läpi teinivuosien.


Kirjavan hevostaulun, Wanhojen tanssien, hervottoman ylppäripaniikin, hullunkuristen penkkareiden, abiristeilyn ja kaverin tarjoaman kahvikoneen kaakaon lisäksi tulen lukioajastani muistamaan kasoittain kultaisia nuoruuden tähtihetkiä. Tulen muistamaan Ilmajoen lukion sellaisena paikkana, jossa sai luvan olla vapaasti omana itsenä sekä paikkana joka toimi ymmärryksen ja tsemppauksen kehtona. Nyt me pienet suuret ylioppilaat saamme katsahtaa nokkamme kohti tulevaisuutta. Tiedän ja uskon meihin niin vahvasti, että jokaikinen meistä tulee löytämään sen oman elämänsä polun. Aikaa ja määränpäätä tuskin voi vielä ennakkoon varmaksi sanoa - sillä se ei ole oleellisinta - vaan se, että jokainen meistä osaa nauttia juuri siitä matkasta. Toivon terveyden, pitkän iän ja viisauden lisäksi teille kaikille uskallusta ja sisäistä rohkeutta kuunnella aina elämässänne sydämen ääntä. Täten seuraavaa, minulle henkilökohtaisesti rakasta Samuli Putron ‘’Mitäpä jos’’- kappaletta lainaten kerron teille, että miksi elämässä ei pidä pelätä ja jossitella liikaa.



Mitäpä jos mun suudelmaan et tahdo enää vastata, niin onko rakkaus jonka rakensimme tehty hiekkaan?
Mitäpä jos on ukkonen ja liekki syöksyy maata kohti, polttaa koko pitäjän sen ihmiset ja linnut?
Mitäpä jos jäät työttömäksi?
Mitäpä jos et aikuistu, pyörit tuolla pillifarkuissas ja olet kuuskyt.
Mitäpä jos mä löydän toisen?
Mitäpä jos se rakastuu ja tahtoo mennä naimisiin ja viettää häitä viikon?
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan ja elämä tapahtuu sinä aikana?



Turvallista matkaa ja sydämelliset onnittelut vielä tuoreet ylioppilaat. Halataan kun tavataan!''

Osa KOP:ista (kasvatustiede) ja POP:ista (psykologia) + Samuli avec. ♥ EP:n opiston itsenäisyyspäiväjuhla.

Älkää antako kesäisten ylioppilasmuotokuvien hämätä, sillä valmistuin tasan vuosi sitten talvella 2014 - mutta meikäläinen halusi vielä otollisemmassa kuvausolosuhteissa ottaa viralliset ylppärikuvat! Oli turha haaveilla mistään ''Winter Wonderland''- henkisistä jääkuningatarkuvista, sillä joulukuun alku ei tainnut olla mitenkään erityisen runsasluminen. 

Joka tapauksessa, kulunut vuosi on ollut yksi elämäni tapahtumarikkaimmista. Vuotta 2015 on siivittänyt romanttinen kosinta pienessä näkötornissa, keväinen pääsykoerumba, häiden järjestämistä, töitä kaupan kassalla, paljon stressiä, kummipojan syntymä, reppureissausta Euroopassa, läheisen ihmisen kuolema, murhetta ja sydämen taakkaa, muutto omaan kämppään, parhaan ystävän muutto toiseen kaupunkiin, avoimen yliopiston opintojen aloittaminen, kummitytön 1 v synttärit, monet lauantai-illat seurakunnalla viihtyen, Maata Näkyvissä- festarit, ekaa kertaa Tallinnan Vanhassa kaupungissa käyminen, maailman parhaimman luokan eli KOPin ''Laiskat jalaat'' ja ''Se on rokkia''- inside juttujen laulamista päivästä toiseen, perheiltoja, sisustusintoilua ja uuden keksireseptin oppiminen.


Tätä kaikkea olisi ollut mahdotonta saada kokea, jos meidän Suomi ei olisi itsenäinen. ♥ Elämme maailmassa todella levottomia ja pelottaviakin aikoja, kuten uutiset meille siitä harva se päivä muistuttaakin. Oman Suomen ja isänmaan nykytilanne ei ole lainkaan itsestäänselvänä pidettävä asia, vaan saamme seistä nöyrinä ja kiitollisina siitä, mitä sotaveteraanit ja heidän perheensä ovat uhranneet maamme paremman tulevaisuuden puolesta. On todella vaikea kuvitella, jos Suomessa olisi nyt sota. Kuinka paljon pelko ja suru ottaisi valtaa meidän elämästä, tulevaisuudensuunnitelmista ja unelmista. Rukoillaan Suomen ja koko maailman puolesta rauhaa ja viisautta päättäjille. Pidetään toisistamme kiinni, osoitetaan rakkautta lähimmäisiä ja vihollisiamme kohtaan.

- Ina

7 kommenttia:

  1. Ihana tuo sun puhees ♥ Aloin heti automaattisesti pohtia omia ylioppilasjuhlia, koko lukioaikaa, ja oli se vaan yks parhaimmista muistoista se aika. Oikein kivaa itsenäisyyspäivää ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon Hemppe! ❤ Kyllä se valkolakki oli niin suurien ponnistelujen ja työn takana, että huh-heijaa. Lukioajasta jäi muutenkin kultaiset muistot! Kiitos samoin :-)

      Poista
  2. Kirjoitat niin kauniisti <3 ihanaa itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitoksia! Ja samoin, meillä ollu täällä anoppilassa aivan ihana löllöilypäivä ❤

      Poista
  3. Oot Ina mahtava esimerkki nuorille siitä, että uskominen ja Jumalaan luottaminen ei oo noloa ja hihhulia, vaan ihan tavallista turvallista arkea. Oot ihana ja sädehtivä persoona ja oon iloinen että oot takas blogimaailmassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos tuhannesti! <3 Tämä oli kyllä todella merkityksellinen kommentti mulle. Ilman muuta haluan tuoda luonnollisella tavalla esille oman elämäni kautta, että usko Jumalaan ei ole mitenkään noloa tai outoa. Tai itse en tietenkään sitä häpeä! Ja tämä kun nyt sattuu olemaan lifestyle- blogi niin monet elämän osa-alueet siihen liittyy, kuten uskokin. Kiitoksia vielä ja tämänlaiset kommentit antaa paljon lisämotivaatiota bloggaamiseen ja omana itsenä olemiseen. <3

      Poista
  4. Wow, tuo viimeinen säe tos Putron biisissä iskee kyllä kovaa. Ihana puhe ja aivan upea mekko sulla <3

    VastaaPoista