tiistai 13. joulukuuta 2016

Äkkilähtö ulkomaille

 eikä ihan minne tahansa ulkomaille, vaan mun toiseen kotimaahan Serbiaan!!! ♥ Viimeisimmästä matkasta on kulunut 3,5 vuotta ja ikävä on kasvanut vuosien saatossa raastavan suureksi. Kesä 2013 tuo paljon muistoja mieleen, olinhan juuri täyttänyt 18 vuotta ja koko elämä tuntui olevan vasta edessä. 27.06.2013 klo 12.35 kävimme belgradelaisessa sairaalassa. jossa olin syntynyt tasan 18 vuotta sitten. Muistan kun soitin äidille samalla ja herkisteltiin tärkeän virstanpylvään saavuttamista niissä maisemissa, missä isäni odotti tiedon saapuvan hänen esikoistyttärensä syntymästä vasta ollessaan 23-vuotias.
 Olen niin ylpeä saadessani esittää kotikaupunkini kujat ja lapsuudenmaisemat aviomiehelleni Samulille.  Halkean jännityksestä! Tämä tulee olemaan hänen ensimmäinen matka Balkanilla ja Serbiassa ylipäätään - ja ennen kaikkea ensimmäinen kerta kun hän tapaa läheiset ihmiseni siellä. Sukulaiseni eivät päässeet kesällä 2015 häihimme, joten jälleennäkemisen riemu välillämme tulee olemaan varmasti käsinkosketeltava. Pikku-Ina on ehtinyt mennä naimisiin ja aikuistua jonkin verran siitä 18-vuotisesta. 
 Ainut asia mikä tulee varmasti konkretisoitumaan saavuttuamme isäni lapsuudenkotiin on isoisäni poissaolo. Hän menehtyi viime keväänä pitkän ja kivuliaan syövän uuvuttamana ja tälläkin hetkellä kyyneleet valuu silmäkulmiani pitkin kun tiedän, ettei hän ole siellä meitä lämpimästi halaamassa ja vastaanottamassa. Hän oli niin hyvä isä omalle isälleni, ei koskaan valittanut ja uskomattoman nöyrä kaikessa tekemisessään. Hän oli vuosikausia omaishoitajana puoliksi halvaantuneelle isoäidilleni ja sitä ennen vielä mummani isälle. Kaikelle on kuitenkin määräaikansa ja paikkansa tämän auringon alla, siteeraan tähän minulle hetki sitten rakkaaksi muodostunutta Raamatun paikkaa:
 ''Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika on rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.'' Saarn. 3:1-8
 ''Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen. Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä. Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.'' Saarn. 3:9-13
 ''Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin. Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, mitä ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.'' Saarn 3:14-15
 Mua koskettaa hirveesti mitä Saarnaajan kirjassa käydään läpi. Ei mitään uutta auringon alla. Siinä on kätkettynä jotain kaunista ja salaperäistä. ''Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla? Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti. Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas... ''Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei täyty, ja minne joet ovat laskeneet, sinne ne yhä edelleen laskevat.'' 
 Eilen illalla rukoilin muutamien ihmisten kanssa tän Serbian matkan onnistumisen puolesta ja näin hienosti Jumala järkkäsi, että työkuviot ja muut saatiin yhteensovitettua matkan onnistumiseksi. Mun sydän on kiitollisuudesta soikea enkä malta odottaa, että pääsen nostalgisoimaan synnyinseutujani uudella vireellä. Elämä on yllätyksiä täynnä, kiitos Jeesus!

- Ina

 @Kuvat/Liisa Uusmaa

tiistai 6. joulukuuta 2016

Synttärijuhlat x2

Vinde mikä viikonloppu takana! ♥ Juhlistettiin mun isosiskon Melinan ja ystäväiseni Veeran syntymäpäiväjuhlia - molemmat heistä täyttivät pyöreitä, toinen 30 ja toinen 20. Hektinen viikko takana, sillä neljäpäiväisen näytelmärulianssin (Matka ensimmäiseen jouluun- näytelmä) lisäksi muutamat työpäivät päälle toivat normaalista kiireellisemmän aikataulun. Nyt on kaikkensa antanut ja onnellinen olo, sillä ympärilläni säteili niin paljon inspiroivia ja ihania ihmisiä koko viikonlopun ajan. Ihan kun olisin saanut suoraan suoneeni litrakaupalla markkinoiden tujuinta D-vitamiinia, nimittäin olo on henkisesti erittäin pirteä. (Koru Glitteristä)
Melinan ja Juhon kotona Pirkkalassa on aina niin hyvä olla. Maisemat järvihorisontteineen puhuvat kyllä puolestaan.
Järjestettiin Melinan juhlat yllätyksenä, ainakin sankari näytti kovasti hämmästyneeltä ja onneksi ihan positiivisella tavalla, jos onnen kyyneliin oli uskominen. ♥ Ester oli puetettu Melinan vanhalla lapsuudenmekolla mikä lisäsi vielä enemmän liikutuksen määrää..
Synttärimurkinat olivat vailla vertaansa, sillä Juhon äiti oli taas ollut touhukkaana asialla ja jouluruoan lisäksi leiponut joulutorttuja. Meikäläinen väsäsi kumpiinkin juhliin pätkis-juustokakun tällä tutulla reseptilläni ja sain siitä yllätyksekseni mitä ihanimpia kehuja. ♥
Jose selkeänä visualistina panosti joulukoristeisiin, jotka toimi somisteina synttäriteemassa vallan hyvin. 
Tämä ja ylempi koru ovat kotoisin Glitteristä. :'D ♥ Ihastuin tähän korukokonaisuuteen ja sain ne hyin mallattua khakin värisen mekkoni kanssa. Mukava pukeutua pitkästä aikaa kultaiseen, eikä aina vaan turvautua siihen perus hopeaan mitä useimmiten näkyy ylläni koruissa.
Ester oli ihan innoissaan, kun sai laulaa äidille ''paljon onnea vaan''.. Sillä juuri muutama kuukausi takaperin oli Esterin kunnia saada laulaa itselleen tätä päähän helposti tarttuvaa melodiaa repeatilla. Ester osaa myös laulaa hyvää syntymäpäivää englanniksi! :-D
Veera, mikä Jumalan nainen ja herkkä runosielu! ♥ Kun me ystävät saavuimme koolle, halusi Veera aivan ensimmäiseksi kertoa jokaiselle meistä asioita mitä hän arvostaa meissä. Uskomaton tyyppi, kiinnittää synttäreillään huomion meihin vieraisiin, vaikka itse on juhlien sankari. Oli ihan uskomattoman levollinen ja hauska ilta samanaikaisesti, kiitos minunkin puolesta kaikille mukana olleille. Välillä sitä pitää nipistää itseään, että kuinka on saanu mielettömiä ihmisiä omaan elämään. Unohtamatta tietenkään niitä vanhoja hyviä ystäviä, jotka on seissy rinnalla todella vaikeinakin aikoina. Mutta ei oo itsestäänselvyys, kun muuttaa uudelle paikkakunnalle, että voi tuntea itsensä kotoisaksi ilman ylimääräistä showta tiettyjen ihmisten kanssa. Kaikki on suurta prosessia mihin kuuluu kasvukipujen mukana tulevia herkkiä hetkiä ja ääneen ihmettelyä. Kaikki ei oo sitä miltä someen näyttää - itseasiassa hyvin harvoin ainakaan kokonaisvaltaisesti - mutta silti sitä saa usein herätä siihen, kuinka pieni itse on. Se vetää nöyräksi ja hiljaiseksi. 
Lauantai-iltana mutustelimme herkkuja Veeran kotona jonka jälkeen kävimme kaupungilla viinilasillisella/limsalla ja nautittaan miellyttävästä atmosfääristä. P.S. Oon ihan rakastunut tohon Glitterin rannekoru + sormusyhdistelmään. Toimiiko teidän mielestänne?  
Juustokakun palanen veti Merin näemmä hyvin hilijaaseksi.
Tässä vielä tämän illan asua, kun kävimme Glitterin työporukan kanssa viettämässä pikkujouluja INEZ Tapas Barissa. Vaihdettiin keskenämme pienet yllätyslahjat, syötiin onnellisena kuin pienet siat ja vaihdettiin kuulumisia. Oli ihana istahtaa hyvien tyyppien kans alas ja nauttia kivasta illasta. Mä olin sen verran vanha patu, etten jaksanut mennä enää lautapelijatkoille Cafe Europaan. Viimeksi oli kyllä sikke kivaa kun pelattiin Aliasta melkein samaisella porukalla ja tanssilattialla ihmiset liikkuivat lantiot heiluen lattarimusiikin rytmissä. Mahtavia elämyksiä, ihanaa että täällä Suomessakin voi välillä kokea olevansa kuin jossain kultturellissa Keski-Euroopan kaupungin bulevardissa. Tai ainakin enemmän mitä rakkaassa kotikylässä Ilmajoella pystyi. xD
Huomenna tata ja Ana tulee meille kylään, joten mun pitää jaksaa nousta aamulla sikäli mikäli ihmisten aikoihin, että jaksan hakea Siwasta värkit ja kokata perinteistä makaroonilootaa. Kiitoksia jos jaksoitte lukea postauksen tähän saakka ja siitä, että ylipäätään vielä seurailette mua täällä blogin puolella. Tarkoituksena olisi kuvata niitä videopostausten jatkoja lähipäivinä! Kertokaa jos tulee jotain mieluisia postausehdotuksia mieleen. Instagramissa voitte seurailla mua nimimerkillä: inanen ja snapchatissa: mingomaloni ☻♥ 

Ystävällinen kiitos ja kuitti, Ina


maanantai 28. marraskuuta 2016

House of Brandon ja alennuskoodi

*postaus toteutettu yhteistyössä House of Brandonin kanssa. 
 Hei taas, te lukijat ihanat! ♥ Tänään taas pitkästä aikaa kunnon asukuvia, sillä sain minuuttiaikataululla Miisan kuvailemaan kanssani ennen hänen yliopistoluentoaan. Ja mitä parasta, kirpsakan pakkassään ansiosta jopa pieni aurinko pilkahteli meille tuolta Tampere- talon takaa ja valoitus oli tähän vuodenaikaan nähden erinomainen. Kyllä ihminen voikin pienestä iloita. 
 Villakangastakkeja ei voi naisella olla koskaan liikaa, eihän? Tämä ylläoleva villakangastakki on laadultaan paljon parempi, mitä monet muut omistamani. (Materiaali: 20% villaa, 66% polyesteria, 10% akryylia, 2% nailonia ja sisäpuoli 100% polyesteria). Oma takkini kokoa M, hinta 99,95. 
 Mitä vanhemmaksi tuun, sitä enemmän rakastan hillittyjä perusvärejä. Mielestäni harmaan eri sävyt ovat kauniita vaatteissa, vaikka  edelleen tykkään pukeutua suhteellisen rohkeasti myös värikkäisiin yksityiskohtiiin. Etenkin tumman tukan kanssa harmaa korostaa kivasti vastavärejä. Onko teillä mitään luottovärejä ulkopukeutumisen suhteen? 
 Esiinnyn Matka ensimmäiseen jouluun- näytelmässä tämän viikon, joten kiiruhdin ensimmäisestä esityspäivästä suoraan Sorsapuistoon valokuvailemaan. Valoisa aika kun on niin kortilla, mikä tietänee haastavia (lue: mahdottomia) kuvaushetkiä bloggaajan arjessa. Olen iloinen, että sain selkeät kuvat otettua näistä vaatteista!
 Sain jo työpaikallani kehuja tästä hulmuavasta Noisy Mayn ''toppimekosta'', mikä soveltuu hyvin vähän siistimpään arkikäyttöön taikka partylookina juhlatilaisuuteen. (Materiaali: 55% viskoosia, 45% metallikuituja) Oma toppini kokoa S, hinta 21,95e. 
 Viime aikoina on ollut vapauttavaa luopua sellaisista vaatteista, joita en ole käyttänyt vuosikausiin. Esimerkiksi kunnon talvitakki on pitkäikäinen hankinta ja mietin nykyään aina 2x tai 3x kertaa, että tulisinko oikeasti käyttämään tätä vai sokaiseeko hetken mielijohde silmäni todelliselta tarpeelta. Sama kuten jumppahousujen suhteen, olen käyttänyt vuosia samoja ja sen huomaa myös materiaalin venymisenä ja kulumisena. Rehellisesti sanottuna iloitsen terveellä tavalla tästä pienestä materialismionnellisuudesta. ☺
Viimeisenä esittelen minut kauttaaltaan ihastuttaneet, We Are Fit- merkkiset kukkaispöksyt. Vanhat blogin lukijat taitaa tietää, että lila on mun lempi väri ollut kautta aikojen.. joten mikäs sen parempaa, kun saada treeneihin hiukan väriä ja potkua näin söpöillä jumppahousuilla.
(Saanko käyttää täst' edes arkisin vain näitä housuja, saanhan? ♥)
P.S. Näistä suositellaan ottamaan 1 numeroa pienempää kokoa, mitä yleensä. Omani ovat kokoa S ja hinta 69,95. 
Jos nyt unohdetaan tässä vaiheessa kaikki maailman muka hauskimmat lorutukset siitä kuinka napa näkyy ja naapurin pojat nauraa.. 13-vuotiaana otettu napakoru kunniaan hei! ;D Nämä We Are Fit:in tekniset treenitrikoot ovat kestävän tuntuista ja läpinäkymätöntä materiaalia kera fantastisen istuvuuden. Ihan oikeesti, näistä ei näy tippaakaan läpi. Ei oo nykypäivänä itsestäänselvyys kun on urheiluvaateostoksilla, iso peukku näiden ihastuttavalle ulkonäölle sekä materiaalille. 

Tänään on House of Brandonin puolella Cyber Monday, joten kaikista normaalihintaisista tuotteista lähtee vielä -20& alennusta koodilla ''CYBER'' (ei koske jo alennettuja tuotteita). Sinne vaan selailemaan ja shoppailemaan, täytyy myös kehua että oma pakettini tuli tilauksesta heti seuraavan päivän päästä.

Mitä tykkäsitte asukokonaisuudestani? Onko vielä Suomessa villakangastakkikelit?


- Ina


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Mekkovaihtarit Tampereella


Hello! Mitä kuuluilee tyypit? ♥ Mun arki on sujunut ihan mukavasti, vähän tää marraskuun synkkyys yrittää varastaa elintärkeitä energiavarastojani. Viime viikonloppuna vietin aikaa itse itseni kanssa ja leivoin sämpylöitä lauantai-illan ratoksi. Jauhot loppu kesken tositoimien joten ongelmaksi tuli, miten pyöräytän nämä taikinapallot oikeaoppisesti leivinpaperille. Meikäläinen turvautui korppujauhoihin ja yritin sillä saada rakennetta kehiin - siinä myös ihan onnistuen. Tein myös elämäni parhaimman päätöksen osallistua Veeran kanssa BodyPumpiin perjantaina ja vielä eilen podin jäätävää lihassärkyä tästä kovasta kuntosuorituksesta. Sunnuntaina vietettiin ihanaa tyttöjen iltamaa Liisan & Veeran kanssa Tammelassa huonoa leffaa katsellessa. Elämän pienet ilot ovat sittenkin niitä suurimpia!

Halusin tulla myös kertomaan, että mun rakas ystäväni Veera  on mukana järjestämässä Mekkovaihtarit- tapahtumaa Dressemberin hyväksi. Aion ehdottomasti osallistua tapahtumaan, sillä tässä hyväntekeväisyystapahtumassa ollaan erittäin tärkeän asian puolesta.


''Mekkovaihtarit on nimensä mukaisesti mekkojen vaihtamiseen perustuva
hyväntekeväisyystapahtuma, jossa kannustetaan osallistumaan Dressember-kampanjaan. Mekkojen vaihtamisen lisäksi tapahtumassa voi tutustua eettiseen kuluttamiseen ja eettisiin yrityksiin, ihmiskauppaan ja sen vastaiseen työhön sekä nauttia pop up-ravintolan herkuista. Mekkovaihtarit eivät varsinaisesti ole osa Dressember-kampanjaa, mutta sen tavoite on helpottaa “mekkokuukauden” viettämistä ilman uusien mekkojen shoppailukierrosta. Dressemberissä naiset ympäri maailmaa pukeutuvat joulukuun ajan mekkoihin tukeakseen ihmiskaupan vastaista työtä. Dressemberin tavoite on levittää tietoisuutta ihmiskaupasta ja kampanjan aikana lahjoitussivuston kautta kerätään varoja International Justice Missionin ja A21Campaingin ihmiskaupan vastaiseen työhön (vuonna 2015 keräystulos oli yli 915 000 dollaria).

 Illassa on mekkojen vaihdon ja kahvittelun lisäksi tarjolla tietoa kuluttamisen etiikasta, ihmiskaupasta ja niiden välisistä kytköksistä. Vaihtareihin on tulossa myös tamperelaisia eettisiä yrittäjiä esittelemään tuotteitaan ja toimintaansa.

Mekkovaihtarit järjestetään maanantaina 28.11. klo 16-20 Valohuoneella Tampereen Kehräsaaressa. Valohuone on nuorten yrittäjien toimi- ja edustustila osoitteessa Kehräsaari B (sisäänkäynti Niagaran ovista, hissillä 2.kerrokseen). Pääsymaksu 10 € (opiskelijakortilla 8e) sisältää mekkojen vaihdon ja kahvilatarjoilun. Pääsymaksuilla katetaan tilan vuokrakulut ja ylijäävä raha lahjoitetaan ihmiskaupan vastaiseen työhön Dressember-keräyskampanjan kautta. Osallistumisellasi tuet siis ihmiskaupan uhrien auttamiseksi tehtävää työtä.''

- Ina

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Kiitos ihmisistä

Olen viime aikoina miettinyt paljon ihmissuhteiden tärkeyttä.
Omaa aviomiestäni, perhe- ja ystäväpiiriä, sukulaisia ja tuttavia. Toiset ovat ilmestyneet elämääni rikastuttamaan vasta hetki sitten, toiset ovat olleet eri elämänvaiheiden murroksissa läsnä ajallisesti pidempään. Kaipaan teitä usein.
Jokaiselta ihmiseltä voi oppia jotain. Tampereelle muutettuani ja luonnollisen maisemanvaihdoksen myötä olen tutustunut erilaisiin ihmisiin hyvinkin rikastuttavalla ja virkistävällä tavalla. Olen päässyt kommunikoimaan ihanan naisen kanssa, joka on syntyjään kuuromykkä. Olen tutustunut suloiseen romanipariskuntaan, jotka loistavat vilpittömän iloisella elämänasenteellaan valoisia auringonsäteitä ympärillä oleville ihmisille. Olen saanut vaihtaa myötätuntoisia ja aitoja sanoja hyvin erilaisessa elinympäristössä asuvan ihmisen kanssa. 
Kutsun näitä kohtaamisiksi.
Maailmaa muuttaviksi kohtaamisiksi välillä mitättömältä ja tylsältä tuntuvan arjen keskellä. 
Saan hirveästi voimaa ihmiskasvoista. Hymystä, eleistä ja monipuolisista vuorovaikutustilanteista. Uskon, että ihmistä ei ole luotu elämään yksin. Jokainen meistä kaipaa tulla rakastetuksi. Että meidät hyväksytään juuri silloinkin, kun emme voi antaa itsestämme muuta kuin haavoittuvaisen sielumme, jota yritämme kovasti itse omin voimin puhdistaa. 
Inspiroidun tarinoista. Etenkin omakohtaisista elämäntarinoista, joihin on lupa päästä sukeltamaan entistäkin syvemmälle ymmärryksen tasoon. Ennen kun lähdemme tuomitsemaan toisiamme niin itsetietoisella ja rankalla kädellä, tulisi meidän opetella nöyryyttä ja lähimmäisenrakkautta elinikäisen oppimisen näkökentästä. Tuskin me ihmiset olemme siinä koskaan valmiita, mutta meillä on ainutkertainen etuoikeus ja velvollisuus tehdä niin tässä maailmassa. 
Ihmiset huutavat rakkauden puoleen. Yksi rohkaisu kivasta paitavalinnasta taikka ystävän hiljaisesta läsnäolosta ahdingon keskellä voivat olla esimerkillisiä syitä avata sydämemme puhumaan. Rakkautta on avata sokeat silmämme näkemään mittaamattoman arvon jokaisessa yksilössä. Ovat he ihmisiä ydinperheestämme taikka tuolta epämääräisiltä kadunkulmilta. Meistä kukaan ei ole vahinko.
Rakkaus on tahtotilaa, kärsivällisyyttä ja epäitsekkyyttä. Ärsyyntymistä toisen perustavanlaatuisiin luonteenpiirteisiin, vahvoja ääripään tunteita. Hiljaista myötäelämistä, hetkittäisiä ärsyyntymisen ja vihastumisen tunnereaktioita sekä ailahtelevia olotiloja. Uskon, että käsittämättömän laaja kirjo ihmiselon vastakkaisista värikylläisyyksistä kuuluvat ihmisyyteen. Sitä kautta ihmissuhteet saavat uuden katsontakannan meidän hektisessä oravanpyörässämme. 
@Miisa Rotola-Pukkila

Kiitos ihmisistä, teistä jotka olette omalla persoonallanne opettaneet minulle aina hippusellisen jotain erityistä tämän lyhyen elämäni aikana. En ole aina ollut täydellinen vaimo, sisko, tytär tai ystävä, mutta haluan vain kertoa kuinka paljon mä teitä rakastan. Aina ei ole voimia olla kaikessa mukana, kun taas toisena hetkenä sisäinen enerigisyys ja valtava elämännälkä vievät minua tilanteisiin 6-0. Kai mä tässä pohdin vaan sitä, että kuinka tasapainoitella 100% itsestä antavan herkkäsielun ja ihmisistä äärimmäisesti inspiroituvan kombinaation kanssa.

Ehkä heittäytyen luottavaisesti aina kohtaamiseen kerralla. Ei tule ahmittua kerralla koko maailmaa. Että nuori sydän pysyy hyvässä temmossa.

- Ina

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Q&A pt.1 - Videopostaus



Kirpsakat sunnuntaiheipat täältä Tampesterista! Te lukijat saitte jättää mulle kysymyksiä viime postaukseen ja eilen pääsin vihdoin niihin käsiksi. Monen toive oli, että toteuttaisin postauksen videomuodossa - joten vuoden videohiljaiselon jälkeen täältä pesee!☻ Mä en oo kokenut konkari näiden videomuokkausten suhteen, joten rennolla & hepsankeikkamaisella asenteella mennään - kuten vanhoina ''hyvinä'' aikoina hahah. Ei vaan, sisältö olkoon tällä kertaa ulkoisia seikkoja merkityksellisempi. Toivon, että video tuottaa teille iloa ja mielelläni kuulisin myös rehellistä (ei pliis raakaa kivitystä x'D) palautetta.


Tuun tekemään vielä muutaman videon jatko-osan jäljelle jääneistä kysymyksistä, joten odottakaahan vaan! Ihanaa alkavaa viikkoa teille beibsit ♥

- Ina