torstai 21. tammikuuta 2016

Arjen pienin ilo onkin se suurin

On hauska havaita, että aamulla väsyttää eniten juuri silloin kun yrittää mennä lapsellisen aikaisin nukkumaan. 
Voiko ihminen nukkua liikaa? Onko 11 h yöunet överit? Pidän niistä.
Aktiivisimpina aamuina päätän pukeutua hirmupakkasista huolimatta villakangastakkiin, vaikka ihanan pehmoinen untuvikkotakki roikkuisikin houkuttelevasti siinä henkarissa. Viime hetken kiireessä jalkoihin sullotut Adidaksen takakireät tennarit ovat puoliksi kantapäässä. Loikkaan jalopeuran lailla lämpimään autoon ja saan heittää puolikuivaa vitsiä poikain kanssa ennen tunnille menemistä. Nautin kirpeän pakkasen kirkastamasta maalaismaisemasta. Samalla ikävöin jo etukäteen noita arkiaamun ohikiitäviä luksushetkiä.
Astelen luokkaan, levitän laukkuni otollisimmalle plantaasille ja kuikuilen ympärilleni. Aamulla osa meistä on puolinukuksissa. Moni meistä päpättää huutosuolensa tyhjäksi sanomalla kaiken olennaisen ja epäolennaisen väliltä ennen kuin ajattelee. Sitten syssytellään tomerasti toisiamme tiukan paikan tullen. Mutta muuten jaamme valtavasti tarinoita. Vissiin on ihan terveellistä saada nauraa joka päivä ihan katkeamispisteeseen asti. Lisäksi on varmasti ihan terapeuttista saada itkeä ja poistua luokasta silloin, kun tuntuu että seinät kaatuu päälle. Parasta on, kun kukaan ei ihmettele.
Päivän ruokalista herättää tunteita. On pakko tiedustella, tietääkö kukaan etukäteen mitä on ruokana. Se joka tietää, on edelläkävijä. Ruokalaan on juostava pihan poikki - ja samalla on päivitettävä taukoamatta siitä, kuinka voi olla niin pirun kylmä. 
Kotiin tullessa sydän ottaa kuistin kohdalla lisälyöntejä jännityksestä, sillä tietää minkälainen 1 v 3 kk pikkuneiti on siellä odottamassa. Kummitytön vaappuvat superaskeleet, hillitön hymy ja toistetut sanat. Kiharalle taipuva tukka ja huoneen kokoinen persoona. 
Sovittu salitapaaminen ystävän kanssa ja 200 m vastahankainen pyöräily treffipaikalle. 
Ilahtuminen siitä, kun autoilija pysähtyy ja antaa mennä suojatieltä. Jaetut jutut liikkeiden välissä ja yhdessä manaaminen siitä, kuinka yksi käsilaite on ihan persiistä. Yhteinen tuska on puolitettu tuska. Ja se helpottaa. 
Pariskuntatreffit, valokuvien selaaminen sekä rauhallinen iltapalahetki koulujuttujen kanssa. Toteamus: pyydä useammin ystäviä kylään, niin saat tehdä kädestä pitäen imurin ja mopin kanssa lähempää tuttavuutta. 
Kahvilatreffit ystävän kanssa, syvällisten jakaminen, yllättävien yhteyksien oivaltaminen, jäätelön syöminen keskellä tammikuuta sekä ruissipsihetki aviomiehen kanssa Netflixin äärellä ennen nukkumaanmenoa.

Tästä on maailman onnekkain arki tehty. 

Mitä sinä rakastat tavallisissa arkipäivissä eniten?


P.S. Jos haluat kurkata arkielämääni blogin ulkopuolelta, voit seurata minua instagramissa nimimerkillä inanen tai snapchatissa nimeltä mingomaloni.

- Ina

5 kommenttia:

  1. ihana juuli siellä! <3 ja mikä vauva sä oot tossa minikuvassa... pienet fläshbäkit tulee tosta, en ehkä kestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho en edes huomannu tota kuvaa :D !!! Pieni ja viaton juline....

      Poista
    2. Haha no älä muuta!! :--D <3

      Poista
  2. ihana takki! *sydänsilmäemoji*

    VastaaPoista