torstai 7. tammikuuta 2016

Erilainen vapaapäivä


Heippa taas te ihanat siellä ruudun toisella puolella! ♥ Tänään on vietetty loppiaista (lue: riemullista vapaapäivää keskellä arkiviikkoa) hyytävissä pakkaslukemissa. Eilen töiden jälkeen menin suoraan kotiin katsomaan jääkiekkoa viiltävällä temmolla. En ole jokaista peliä jaksanut tai ylipäätään kerennyt katsoa, mutta finaalin ääressä jaksoin kyllä keskittyä ja siinä lomassa sydän pääsikin pomppailemaan aikamoisilla ylikierroksilla. Samuli pääsi minun jälkeeni töistä joten yllätin hänet pienellä lahjalla (jollain tummalla venäläiskaljalla :'D) ja siinä yhdessä pompittiin ruudun edessä. Voitto tuntui kaksinkerroin makoisammalta, kun se päästiin varmentamaan vasta jatkoajalla. Miten voikaan olla niin järjettömän iloinen noiden minuakin vähän nuorempien jääkiekkoilijapoikien puolesta? Saa olla kyllä ylpeä suomalainen. Vaikka välillä mua kyllästyttääkin ton toisen puoliskon valtava päivittäinen urheilu- ja jääkiekkofanitus kännykän/television äärellä - on se urheilu vaan olennainen osa meidän kulttuuria mikä luo valtavasti yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hyvä pikkuleijonat!

Viime yönä nukuin ruhtinaalliset yöunet ja heräsinkin vasta 12 maissa. Mun hyvä ystävä Oona tuli meille kylään, juotiin teetä puolukkahunajan kera ja syötiin kilpaa makeita mandariineja. Juteltiin henkeviä, maistatin Oonalle mun tekemää raakasuklaata ja juteltiin lisää jouhevia. Kyllä hyvä seura tekee onnelliseksi. Etenkin se, että voi oikeasti luottamuksellisesti puhua elämän syvällisyyksistä ja olla koko ajan samalla aaltopituudella. Vitsi, mulla onkin mun monia ystäviä ikävä. Toivottavasti 2016 olisi semmoinen vuosi, jolloin tulisi vietettyä mahdollisimman paljon aikaa rakkaiden ihmisten seurassa. ♥

Loppiainen sai mielenkiintoisen ja merkityksellisen silauksen, kun sain olla mukana turvapaikanhakijoille järjestetyssä seurakunnan tilaisuudessa. Ja heitä oli paljon, liki 150 henkeä jos oikein ymmärsin. Vietin aikaa lasten kanssa leikkiessä ja touhutessa ja sydämeni suli kun muutama tyttö tuli oma-aloitteisesti syliini istumaan. Lauloimme kaikenlaisia lorulauluja, piirreltiin, mentiin suomalaisia sanoja ja asioita läpi, laskimme montako ihmistä oli paikalla ja suurin osa osasi aikuisten mukana laskea numeroita neljäänkymmeneen asti. Tämä kohtaaminen antoi paljon autettaville annetun ilon lisäksi hirmuisesti riemua myös minullekin. :)

Miten te olette viettäneet tämän vapaapäivän? 

Palaamisiin, Ina

10 kommenttia:

  1. Onko sulla Ina snapchattia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on! Nimellä mingomaloni (yllätys yllätys) :D

      Poista
  2. Varmasti oli mielenkiintoinen päivä, lapset ovat niin aitoja ja ihanan uteliaita, oli mistä maasta tahansa. :) Tuli mieleen, että oletko itse ollut pakolainen, vai tulitko Jugoslaviasta rauhan aikaan? Tiedän kyllä, että äitisi on suomalainen, mutta jouduitteko lähtemään sodan takia vai mikä oli syy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kuule! :) Juuri sitä sydämessäni mietinkin, kuinka lapset ovat aina lapsia eri kulttuurisista lähtökohdista tahansa. En ole tullut Suomeen pakolaisena, synnyin -95 Serbiassa Belgradessa ja vanhempani päättivät muuttaa Suomeen, koska äitini on suomalainen. Serbiassa oli kyllä vielä levotonta kai siihen aikaan, onhan Belgradeen NATO pommittanut 90-luvulla. Ja kaippa vanhempani ajattelivat, että Suomessa olisi hyvä asua ja moni asia on täällä paremmin. :)

      Poista
  3. Ina! Enää oo tullut aiemmin laittaneeks sulle viestiä, vaikka olenkin sinun blogias vuosien varrella seuraillut. Oot todella sykähdyttävä ja ihana persoona. Ihailen sun asennettas elämää kohtaan. Osaat hassutella ja heittäytyä, nauttia elämän pienistä onnen hetkistä, olla kiitollinen, ymmärrät varmasti elämää myös syvällisemmällä tasolla kaikkien niiden vastoinkäymisten ja itkujen kautta. Olet kerrassaan ihastuttava luonnon lapsi! Mua suorastaan harmittaa, etten ole ystäväsi. En ole yhtä näkyvä ja sosiaalinen kuin sinä, mutta olen monesti miettinyt, että erilaisuudesta huolimatta meissä on jotain hyvin samanlaista. Minä olen myös pohdiskelija, rakastan jauhaa kaikkea syvällistä, miettiä elämää, kuunnella ihmisten elämäntarinoita ja olla olkapäänä. Olet huippu! Toivottavasti kohtaisimme jossakin vaiheessa elämää. Siu<3

    -Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhannet kiitokset mielettömän sydämellisestä ja ystävällisestä kommentista.☻♥ Tulin tästä vilpittömän onnelliseksi. Olen aina ollut hyvin monivivahteinen persoona kai siinä mielessä, että omaan valtavan herkkyyden, mutta samanaikaisesti olen hyvän lapsenomainen hepsankeikka. Tunne-elämäni on voimakasta ja laaja-alaista, sanottaisiinko näin. ;-D Hauska, että kyllä se vaan huokuu blogini kautta teihin lukijoihinkin niin vahvasti. Usein samankaltaisuuksia on nähtävissä myös sellaisten ihmisten välillä, jotka eivät yhtäkkiselteen vaikuta samanhenkisiltä ihmisiltä. Sisin siinä merkkaa eniten! Jos koskaan tulee mitään asiaa tai muuten vaan jaettavaa, niin minulle saa aina laittaa viestiä vaikka sähköpostitse tai facebookitse. :-) Ihanaa alkanutta vuotta 2016!! <3

      Poista
  4. Jäi vain mietityttämään että miten laitoit instagramiin kuvan jonkun turvapaikanhakijan lapsesta. Oliko sinulla lupa siihen? Olen ennenkin ihmetellyt kun laitoit edellisissä blogeissa kuvia tuntemattomista ihmisistä ilman lupaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistin kuvan, sillä sain jälkikäteen ohjeistusta että tapahtumasta ei saanut lisätä mitään kuvia sosiaaliseen mediaan. Eli tein virheen, mutta poistin kuvan puolen tunnin sisällä. Mitähän kuvia olen tuntemattomista ihmisistä ennemmin postauksiini julkaissut? Tässä hiukan virallista tietoa valokuvaamisen laillisuudesta:

      Pääperiaate on, että julkisella paikalla olevia kohteita saa vapaasti valokuvata, olkoonpa kohde patsas, rakennus, eläin tai ihminen. Eri asia on, saako taltioimansa esittää julkisesti. Siihen vaikuttaa materiaalin käyttötarkoitus. Jos materiaalia käytetään kaupallisesti, esim. tv-mainoksessa, pitää kuvassa esiintyviltä ihmisiltä saada käyttölupa. Yleensä esiintyjille maksetaan mallipalkkio. Mikäli materiaalia käytetään ei-kaupallisessa mielessä, esimerkiksi valokuvakilpailussa, ei lupaa tarvita. Lehtiartikkeli- ja uutiskäyttökin katsotaan ei-kaupalliseksi toiminnaksi.

      Valokuvausoikeus perustuu:
      Suomen perustuslaki, toinen luku, 12.§:
      Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja,mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

      Edellä mainitut koskevat tilannetta, jossa ihminen on selvästi tunnistettavissa. Mikäli ihmisiä on kuvassa paljon, esim. yleisnäkymässä torilta, kadulta tai urheilukilpailujen katsomosta eikä yksittäinen ihminen korostu joukosta, voi otoksia käyttää rajoituksetta. Niitä ei kuitenkaan saa julkistaa, mikäli kuvassa oleva ihminen sen nimenomaisesti kieltää.

      http://timolaine.fi/missa-saa-kuvata/

      Poista
    2. Niin juuri. Ei minulle tarvi luennoida vaan sinulle itsellesi. Eikö tullut mieleen ennemmin kun lisäsit kuvan tuntemattomasta lapsesta? Ärsyttää että on niin kova tarve tuoda oma "hyvyytensä" esiin. Eikö hyvää voi tehdä ilman että siitä kailottaa somessa?? Tekopyhää minusta. Ja entisissä matkapostauksissa (vanhassa blogissa) sinulla oli paljonkin lähikuviakin tuntemattomista. Milloin "söpöstä pariskunnasta" milloin jostain lapsesta ..

      Poista
    3. Nähtävästi tarvitsit myös itsekin muistutusta, sillä mm. matkapostauksissa esiintyvät kuvat missä esimerkiksi lapsi syö jäätelöä (kuva ei loukkaa tai anna vahingoittavaa "todistusta" hänestä) tai lähikuva hymyilevästä papasta (hänen kohdalla jäimme juttelemaan ja kysyin kuvan julkaisuun vielä samalla luvan). Olisi eri asia jos kaupallisessa merkityksessä julkaisisin tuntemattomasta kuvan ilman asianomaisen lupaa. Jos ei edes lehtiartikkeleita ja uutisia lueta tähän kaupalliseen kategoriaan, niin mitenhän on mun pienen lifestyleblogin laita?

      En halua loukata kuvillani ketään. Outoa, että olet nähtävästi niin närkästynyt minuun. En kuvittele olevani yhtään sen parempi ihminen kuin kukaan muukaan. Ihmiset päivittävät nykypäivänä ihan vaikka ja mitä sosiaaliseen mediaan, ja nyt kun postasin yhden kuvan vilpittömällä ja iloisella tarkoituksella niin se tulkitaan tekopyhäksi.. Päinvastoin, syntinen ja vajavainen ihminen minä olen, myönnän että tein alunperin virheen kun lisäsin kyseisen kuvan, mutta onneksi sain nopeasti oikeaa infoa ja poistin sen välittömästi.

      Peace.

      Poista