sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Pieniä onnellisia hetkiä


Ai että, miten rentouttava viikonloppu takanapäin. ♥ Mulla oli vapaa viikonloppu töistä, joten sain rauhassa nauttia laatuajasta ystävien ja perheen kanssa. Kamalasta mahakivusta alkanut päivä muuttui hyväksi, kun treffattiin Wilman kanssa Epstorin kulmilla ja jaettiin jälleen syntyjä syviä toisillemme. Ester-kummityttö se vain pussaili Heidiä suulle ja teki teatraalista tekonaurua kädet vispaten. The Voice of Finland = koko sakin lempi telvisohjelma, sai myös kunniaa. Söimme äidin bravuuria eli kanaa, halloumia, ananasta ja vihanneksia uunissa kera perunoiden. Perjantai-illan päätteeksi jäin vielä noiden kahden yökyöpelien (Samulin ja Juhon) kanssa saunomaan. Saatoin jopa pillahtaa itkuun kun miehet heittivät liikaa vettä kiukaalle ja olin ahdistettuna syvimmässä nurkassa meidän pienessä saunassa. :D Luulin kuolevani. Kaiken lisäksi iski semmonen ahtaanpaikankammo, eikä käsi olisi edes ylettynyt saunan pikkuikkunaan.. Pistetäänkö väsyn ja naishormoonien piikkiin?

Lauantaina kävin aamusalilla Ellin kanssa ja voi pojat, kun teki hyvää! Mä oon ainakin huomannut toimivaksi tavaksi sopia salitreffit aina kaverin kanssa, silloin tulee paljon suuremmalla todennäköisyydellä mentyä, kun on itsensä lisäksi luvannut myös toiselle. Voisin muuten ensi viikolla kertoa mun salifiiliksistä ja mahdollisista tuloksista (jos niitä on.. :'D)? Tarkoitan sitä, että voisin kertoa minkä tyyppistä kuntosaliohjelmaa teen ja miten oon kehittynyt siinä, mitä muutoksia oon tuntenut kropassa jne. 

Lauantaina nukuin kaiken lisäksi makoisat päikkärit, jonka jälkeen haastoin Anaa lähtemään mun kanssa Seinäjoen Iltaan. On niin siistiä, miten Jumala osoittaa laupeuttaan ja rakkauttaan juuri niinä hetkinä, kun ihminen itse ei koe sitä ansaitsevansa tai jopa tarvitsevansa. Jumalan rakkaus on jotain sellaista, mikä menee yli meidän ihmisymmärryksen. Vaikka oon aina ollut peruspositiivinen luonne, välillä tulee niitä romahduksia ja tuskan hetkiä elämässä. Niinä hetkinä on vaikea nähdä selkeästi yli näkyvän horisontin. Mutta Jumala on eheyttänyt mua valtavasti, eikä sitä kukaan ihminen voi viedä multa pois. Oli ihana viettää Anan kanssa siskoaikaa, joten seurakunnalta tultuamme katsoimme ''The Gospel of John''- nimisen elokuvan Netflixistä, joka kertoo siis Jeesuksen elämästä. Lopulta oli pakko mennä nukkumaan, kun silmät lupsahtelivat kiinni. 

Tänään on ollut perussunnuntai. Aika tylsä, mutta silti ihan kiva. Meinasin olla turhanpäiten äksypoksu-päällä, joten onneksi Ana ehti pelastaa mut ja soitti mulle josko lähdettäis hetkeksi ajelemaan. Kyllä mä vaan rakastan mun ihmisiä. ♥

- Ina

9 kommenttia:

  1. Salifiilikset ja - tulokset kiinnostaa kyllä joten kirjoittele ihmeessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :D Siitä sitten postausta tulossa lähiaikoina. :)

      Poista
  2. mun on sua ikävä!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi niin munki sua <3 tsatsiki-hirmu

      Poista
  3. Ihania kuvia susta! <33 Vitsi mä luen aina nää sun postaukset kaks kertaa! :D Aina aamulla unenpöpperöissä kun nousen sängystä (tai sitten en nouse vaan jään lahnaamaan) ja sitten uudestaan illemmalla kun eksyn bloggeriin ja haluan käydä jättämässä kommentin, mikä aamulahnana jäi kirjottamatta! xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah ihana! :-D Mäki aina aamulla silmät ristissä lueskelen blogeja ja selaan sosiaalista mediaa, ettei välttämättä ihan tolkkua saakaan. xD Oot söpönen!! <3

      Poista
  4. Moi Ina! Toivottavasti sait s-postiviestini kahden kulttuurin suomalaisille suunnattuun "Kotona kaikkialla ja ei missään" - teemaryhmään liittyen. :)

    - Susanna

    VastaaPoista
  5. Oikeasti, en kestä noita sun hiuksia!:D Ja olen jotenkin elänyt siinä uskossa, että täällä Etelä-Pohjanmaalla ei kauheasti ole bloggaajia, koska noh en ole vain yksinkertaisesti törmännyt kauhean moneen. Mutta sä oot jo toinen keneen törmään vuorokauden sisällä! :))

    VastaaPoista