perjantai 5. helmikuuta 2016

Unelmoiva herkkätunteinen hepsankeikka

Terveppä terve lukijat hyvät, pienen tahattoman hiljaiselon jälkeen.. ☻ Tässä teille ensi alkuun tuoretta today's outfittia. Ostin kyseisen villakangastakin joulun jälkeen Hennesiltä -50% alerekistä ja siitä on muodostunutkin mun ehdoton takki numero 1. Näillä kuteilla on boheemisti keikuttu ja salaperäisesti leikitty piilosta tänään koulussa. Vallan hauska päivä ollut. 
Mun uusi, krumeluurimaisen näyttävä kaulakoru on peräisin *Happiness Boutiquesta. Tästä linkistä pääsette ihastelemaan valtavaa määrää toinen toistaan upeampia koruja. Korut muistuttivat minun silmääni hyvin pitkälti Glitterissä myytäviä koruja. Happiness Boutiquesta voit myös ansaita lisäpisteitä shoppailuun liittymällä Reward Programiin. Alennuskoodilla ''mingomaloni'' saatte yli 19 euron ostoksista 10% alennusta aina maaliskuun 8. päivään asti . ♥
*kaupallinen yhteistyö

 Oon viime aikoina tykästynyt enemmän yksinkertaisempiin koruihin, mutta tänään tajusin kuinka kiva oli vaihteeksi koristautua tavallista mahtipontisemmin. Mielestäni kaulakorun kaveriksi soljuvasti sopii yksinkertainen vaatetus, kuten harmaa paita ja siniset farkut. Koruilla voi saada valtavasti ilmettä asuun! Toisaalta olisin voinut jättää asusta pois mun Lumoavan sydänkorvikset, mutta en millään malttanut. :-D Sain kyseiset korvikset ja saman sarjan kaulakorun Samulilta joululahjaksi pari joulua sitten ja ne on ihan mun ykköset. 

Meillä oli tänään koulussa mukavaa vastapainoa teoreettiselle opiskelulle. Eilen meidän koulupäivä kesti aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan, mutta tänään saatiin nautiskella lyhyestä koulupäivästä pedagogiikan parissa. Meidän kasvatustieteen (KOPin) ja liikuntatieteen (LIPin) yhteinen pedagogiikan kurssi sisältää kokonaiset 4 tuntia havainnollistavia leikkejä, tietovisoja, näytelmiä, esityksiä, nopeustestejä ja kaikkea tämän väliltä. Meidän ryhmän aiheena on niinkin laaja käsite kuin ''suomalaisuus'' ja ollaan järjestetty mm. näyttelytilanteita suomalaisista stereotypioista kuten ''suomalaiset bussipysäkillä'' tai ''perussuomalainen ja vasemmistolainen hississä''. :D Tänään yhdellä ryhmällä oli kolmas esityskerta juutalaisvainoista. 

Meidät pistettiin leikkimään piilosta. Piilouduttiin opettajan ja osan oppilaiden kanssa ''salavaraston'' yläpuolella sijaitsevaan kolkkoon tilaan. Olin näkevinäni siellä karvattoman hiiren ruumiiin (snapchattilaiset näkivätkin ehkä pikaisen videon siitä xD), mutta toisen tarkistuskerran jälkeen opettaja risti sen vaaleanpunaiseksi polyuretaaniksi. Lopulta meidän piilopaikka löydettiin ja kaksi ryhmää kilpailivat siitä, kumpi joukkue ehtii löytämään enemmän piileksijöitä. Piiloleikin avulla meille konkretisoitiin juutalaisvainojen todellinen puoli - juutalaiset piileksivät henkensä edestä likaisissa kellareissa näkemättä vuosikausiin päivänvaloa. Viimeisenä saimme kuunnella surullisen mutta samalla mielenkiintoisen tarinan Anne Frankin elämästä, joka eli 2 vuotta piilossa juutalaisvainojen aikana hänen lopulta jouduttuaan keskitysleirille. Anne Frankin elämästä on julkaistu ''Nuoren tytön päiväkirja''- niminen kirja hänen toisen maailmansodan aikana kirjoitetuista päiväkirjamerkinnöistään. Nämä kyseiset pedagogiikan tunnit ovat olleet yllättävän mielenkiintoisia ja oppimisen kannalta tehokkaita. Pointtina on olla aktiivisena toimijana ja tiedonrakentajana hyödyntäen aikaisempia kokemuksia ja niiden soveltamista uuden tiedon oppimiseenEi se opiskelu aina niin tylsää olekaan! 
Vuoden 2016 alku on ollut hyvin koulupainotteinen, mitä en pidä lainkaan huonona asiana. Tuntuu, että oon herännyt kuin uneliaan karhun talviunilta tähän realistiseen todellisuuteen. Haluan luokanopettajaksi ja toivon todella, että tuleva koulupaikka aukeaa minulle syksyllä. Pääsykoeaineisto ilmestyy viimeinen päivä maaliskuuta, joten siihen on vielä pieni hetki aikaa. Vaikka olen aina ollut herkkätunteinen hepsankeikka, en ole suhtautunut koskaan unelmiini kevytkenkäisesti saatika lopettanut uskomasta itseeni. Viime syksynä taistelin hetkittäisistä epävarmuuden tunteista oman minäpystyvyyteni kanssa, mutta oon iloinen siitä, että oon saanut niin paljon myönteisiä kokemuksia, korvaamattomia ihmissuhteita, vertaistukea ja viisautta tämän opiskeluvuoteni aikana. Lämpimästi suosittelen kansanopistoa kaikille niille, jotka lukion tai ammattikoulun jälkeen eivät tiedä mitä tulevaisuudella tekisivät. Tai vaikka tietäisivät, mutta olisivat valmiita rakentamaan vahvemmat siivet alleen ennen seuraaville etapille lentämistä.
On hienoa unelmoida. On hienoa unelmoida jostain sellaisesta, mikä tuntuu niin epätodelliselta ja kaukaiselta. Ja siinä se unelman idea mielestäni onkin - siinä, että meillä on etuoikeus tavoitella mahdottomia. Unelmat on tehty toteutettaviksi. Saamme nauttia kaikista niistä välitavoitteista, oikopoluista ja sivuraiteista. Jokaisella polulla on tarkoituksenmukainen johdatus. Emme ole välttämättä tarpeeksi viisaita näkemään matkan todellista oikeudenmukaisuutta, kauneutta ja merkityksellisyyttä. Me ihmiset olemme likinäköisiä. Emme aina osaa katsoa tarpeeksi kauas luottavaisin mielin. Mutta lopulta, jokaisella välivuodella, siirtymällä ja elämäntilanteella on tajuttoman suuri merkitys meidän elämänpolullamme.
Eihän hätiköidä, eihän? Unelmasi on juuri niin lähellä kun uskallat sen nähdä. 
Lopuksi maanantai-illan kollaasi meidän luokan tyttöjen kakkukesteistä. Oli mukava leipoa pätkis-juustokakku niin monelle tulevaisuuden opettajattarelle, sillä nyt mun ei tarvinnut huolehtia mahdollisista rääpiäisistä. Kiitos vielä mukavasta illasta tytöt, oli kiva herkutella ja jakaa asioita yhdessä. ♥

Vallan hauska päivä ollut, kuten alussa totesinkin.

- Ina

18 kommenttia:

  1. Hei! Voitko kertoa tarkemmin missä opiskelet? Saatko ns hyväksi luettua niitä kun pääset sisälle kouluun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelen Ilmajoella EP:n opistolla kasvatustieteitä. Suoritan kasvatustieteen perusopinnot avoimen yliopiston kautta ja meillä on vähintään 25 tuntia viikossa lähiopetusta eli normaalia luokkaopetusta. Mahdollisuus myös käydä yliopistotason kielten kursseja (ruotsi, englanti), tilastotiede sekä tekstitaitoa. Tästä on kyllä todella paljon hyötyä, koska ollaan opiskeltu ensimmäisen yliopistovuoden perusopintoja pois alta. :-) Samalla tieteellisten tekstien luku- ja ajattelutaito kehittyy, eikä siitä ainakaan haittaa ole tulevan VAKAVA-pääsykoeaineiston lukemisessa. Varsinaisia lisäpisteitä avoimessa opiskelusta en tästä voi saada, mutta jos pääsen soveltuvuuskokeisiin asti niin ainakin se kertoo opiskelijan motivaatiosta!

      Poista
    2. Näiden yllämainittujen kurssien lisäksi olemme opiskelleet muita yleishyödyllisiä kursseja EP:n opiston omasta kurssivalikoimasta. Mahdollisuuksia on monia: draamaa, sosiologiaa, koulutusjärjestelmää, soveltuvuuskoevalmennusta, tanssia, laulua, kieliä, traumapsykologiaa.. Lista on pitkä! :-)

      Poista
  2. Mitä sä opiskelet? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläpuolelle kirjoitinkin aika kattavan vastauksen, mutta tosiaan täällä kotipaikkakunnalla Ilmajoen EP:n opistossa. :-)

      Poista
  3. Jep, välivuosi ei todellakaan ole pahasta, vaan päinvastoin! Itsekin pidin välivuoden ennen kuin pääsin opiskelemaan erityispedagogiikkaa ja voin sanoa, että se oli varmasti mun elämäni parhain ja opettavaisin vuosi :) Musta on ihana nähdä, kuinka susta oikein huokuu motivaatio ja kiinnostus alaa kohtaan. Toivon todella, että tällä kertaa sua onnistaa ja pääset opiskelemaan luokanopettajaksi just sinne minne eniten haluat! Ton opiston tarjonta kuulostaa myös todella kattavalta ja hyvältä ja uskon, että siitä tulee olemaan sulle todella paljon hyötyä VAKAVAan lukiessa.

    Oikein paljon tsemppiä!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla lukijoiden omakohtaisia kokemuksia. :-) Uskon todella, että sullakin Jasmin välivuosi ennen yliopistoon pääsyä oli henkisesti valmistava ja kasvattava! Missä luet erityispedagogiikkaa, jos saan kysyä? Ja kyllä tämä mun opistovuosi on ehdottomasti vahvistanut OKL:n hakemista. Tiedostan, että esimerkiksi mun ykkösvaihtoehtoon Tampereelle on todella vaikea päästä, mutta aion tehdä niin paljon töitä, että pääsen sinne. Ja jos mun kaikkeni ei riitä, niin sit se ei oo tarkoitettu. En aio lannistua. Kiitos erittäin paljon ihanasta ja piristävästä kommentista! <3 Nää antaa todella paljon potkua bloggaamiseen.

      Poista
    2. Toi on just oikea asenne! :) Ja Jyväskylässä opiskelen. Tää on tosi kiva opiskelijakaupunki, mistä löytyy OKL myös, eli kannattaa harkita :D

      Poista
    3. Moni asia on vaan asenteesta kiinni! ;-) Joo ja kyllä mä Jyväskylän aion joksikin vaihtoehdoksi laittaa Tampereen jälkeen. Jyppilä ei oo lainkaan hassumpi paikka, I know that!

      Poista
  4. Ihanaihana Ina <3 sun postaukset luen aina rauhassa että ehtii perehtyä niihin kunnolla, ettei kiireessä bussissa vain tule selattua :)

    Mun on pakko vielä kommentoida sun uskoon liittyvää postausta (jota kovasti olinkin toivonut). Kiitos siitä. Kirjoitit todella kauniisti asiasta, joka on sulle niin tärkeä ja se hehkui tekstissä. Kun multa itseltäni on kysytty uskonko Jumalaan, on vastaus aina ollut vaikea antaa. En ole ateisti, mutten nimeäisi itseäni uskovaiseksikaan. Uskon kuitenkin, että jotain universumissa on, mikä on meidän konkreettisen tiedostuksen ulkopuolella. Olenko sitten agnostikko, en tiedä. Kaverini sanoi että agnotismi on vain pakotie sille, ettei tarvisi valita ja tämä jäi vaivaamaan mua. Kuitenkin silloin tällöin esimerkiksi tärkeiden tapahtumien lähestyessä rukoilen niiden onnistumista tai muuten vain omaa ja läheisten hyvinvointia. Silti on vaikea määritellä omaa identiteettiä ja mielipidettä tässä asiassa.

    Tästä johtuen olenkin kateellinen uskovaisille ihmisille. Heillä on vahva uskomus ja luottamus, joka antaa heille voimaa arjessa ja he ovat varmoja ja vakaita päätöksensä kanssa. Se tuntuu varmasti hienolta.

    Joka tapauksessa, kiitos vielä lempparibloggaajalleni blogin jatkamisesta, kaikkea hyvää sulle Ina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AI ETTÄ!!! ♥♥♥ Taisin silminnähden innostua, mutta siis oon niin onnellinen näistä teidän lukijoiden kommenteista. Mitäpä sitä iloa pienentämään, haha. :-D

      En pidä lainkaan näitä asioita itsestäänselvänä. Näitä asioita, mitkä liittyvät siis bloggaamiseen ja teihin lukijoihin. Ihanaa, että teitä vielä siellä on - ja annatte äänenne myös kuulua. Se on bloggaajalle erityisen antoisaa. Pyrin aina vastaamaan kommentteihin, vaikka välillä vastaan valitettavasti hiukan viiveessä. Yritän tehdä siinä parannuksen.

      Ja mukava kuulla, että olit odottanut uskopostausta ja se ylipäätään herätti sinussa tunteita. Halusin todella vain omana itsenäni kertoa oman henkilökohtaisen tarinani. Jossain vaiheessa tämä aihe oli otettava esille, sillä se on käsittämättön suuri osa elämääni. Oikeastaan siihen kiteytyy kaikki. Ja toi kommentti mitä kaverisi heitti agnotismista, oli aika mielenkiintoinen. Kaikki ihmisethän etsivät tarkoitusta elämälleen. Ihmisellä on sisäsyntyinen taipumus uskoa johonkin korkeamaan voimaan. Minun mielestäni sellaista ei voi olla universumissa sattumalta.

      Ja oot hei tosi rohkea, kun kerroit noita juttujasi. Jumala vastaa kaikille, ketään soimaamatta. Kolkuttavalle avataan ja anovalle annetaan! Rukouksesi eivät ole koskaan menneet hukkaan. Välillä on vaikea nähdä oman elämän tarkoitusta ja suuntaa, mutta onneksi Jumala tietää sen meitä paremmin. Välillä voi olla ihan hukassa, mutta jälkeenpäinkin voi selvästi nähdä miten Jumala on juuri niissä hetkissä ollut tukena, rakastavana Isänä.

      En mäkään oo aina ollut selvillä vesillä uskonasioista. Oon mennyt oman pääni mukaan. Mutta nyt kun otit aiheen itse esille, haluan vielä sanoa, että evankeliumin ilosanoma kuuluu kaikille! Se ei katso ihmisen taustaa, seksuaalisuutta, näennäistä syntisyyttä, elämäntilannetta tai mitään muutakaan. Kyse ei ole meistä ihmisistä, kyse on Jumalasta. Meillä on elävä Jumala, joka vastaa rukouksiin ja antaa meille merkkejä, kun me sitä Jeesuksen nimessä rukoilemme. Kannattaa tutustua esim. tähän simppeliin sivustoon, jos vain sinua kiinnostaa lukea aiheesta. :-) http://www.miksiuskon.net/ ja saarna.net sivustosta löytyy kattava määrä erilaisia saarnoja erilaisista aiheista ja sieltä ''Suosituimmat''- osiosta mainittakoon Tony Anthonyn ''Kesytä tiikeri''.

      Rukoilen sinulle kaikkea hyvää ja johdatusta elämääsi. ♥ Ja kiitos rohkeasta viestistäsi vielä kerran, toivottavasti et ymmärtänyt omaa viestiäni väärin tai ottanut sitä liian ''tuputtavana''.

      Poista
    2. Voi kiitos Ina pitkästä ja perinpohjaisesta vastauksesta. En kokenut tuputtavana :) minusta juuri sinä itse olet rohkea, kun uskallat avautua näin vilpittömällä ja avoimella tavalla näinkin henkilökohtaisesta asiasta. Sulla on kaunis maailmannäkemys ja ajattelutapa, josta moni voisi ottaa mallia. Ja mun mielestä on tosi hienoa, että vaikka olet uskossa, ei se erottele sua mitenkään ei-uskovaisista kavereistasi - ainakin uskon, että niitäkin sinulla on. Ja eihän sen kuulukkaan erotella :) ja se näkyy sun blogissa. Toisaalta erit, toisaalta samat arvot ja näkemykset ja silti se ei näy negatiivisena asiana ystävyyssuhteissa. En tiiä tajusitko mun pointtia :D
      Toi miten kerroit että uskossa oleminen on oikeastaan kaiken ydin sun elämässä, jotenkin pysäytti. Tällaisena epämääräisenä väliinputoajana on vaikea edes hahmottaa miten suuresta asiasta voikaan olla kyse. Mutta niinkun mun aiemmassa viestissä jo sanoin, ihailen uskovaisia juuri siltä kannalta, miten heillä on jotain niin suurta ja merkityksellistä elämässään, josta ovat varmoja.
      Kiitos vielä ihanasta vastauksesta, aion käydä tutustumassa noihin linkkeihin :) kaikkea hyvää myös sulle ihana.

      Poista
  5. Tää ei liity tähän. Sähän olet kaupassa töissä, niin oon lukenut ett kaupat joutuu heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin. Tuhotaanko teillä hävikkiruuat sellasella puristimella tai hajotetaanko pakkaukset? En ite tuomitse dyykkausta. Voisin itekki harrastaa sitä, jos oisin esim opiskelija ja pitäs täysin itse vastata kuluista. Nehän menis roskiin muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri osa hävikkiruoista annetaan eteenpäin esimerkiksi vähävaraisille. :-) Eli sellaiset elintarvikkeet jotka ei mee heti kuitenkaan pilalle, eikä oo mädäntyneitä/homehtuneita tms. Kyllä se on harmillista, miten paljon Suomessa menee vuodessa hävikkiin eli roskikseen ruokaa... Karua.

      Poista
  6. Hei!
    Paljon tsemppiä pääsykoekevääseen! Opiskelen nyt ensimmäistä vuotta luokanopettajaksi Oulussa, ja tämä on ehkä hauskin ja paras yliopistokoulutus mitä löytyy! En kadu ollenkaan, että uskalsin hakea tänne pitkän matkan päästä. Oulussa on vieläpä useampia eri painotuksia luokanopettajakoulutuksessa, joten valinnanvaraa on. Suosittelen hakemaan tänne edes varmuuden vuoksi! :D
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti Lotta! :) Ai että, mahtavaa että pääsit sinne kouluun. Ja mä oon kans kuullu niin paljon hyvää OKL:stä, että se on niin hauska koulu sen kaiken teorian lisäksi, joten kelepaa. En mä oo muutenkaan liikaa tutkija-tyyppiä. Katotaan jos uskaltaisin laittaa Oulun joksikin vaihtoehdoksi.... Apua, jännittävää. Kun ei yhtään tiedä, minne mua viedään JOS viedään. :D

      Poista
  7. mahtava postaus ja ihana tuo sinun asu!:) tosi nätti

    VastaaPoista