tiistai 19. heinäkuuta 2016

Elämäni taitekohdassa

jee

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa ihan ajatuksenvirtaa tänne blogiin, sillä en muista koska viimeksi olisin antautuneesti kirjoittanut kuulumisia tänne. En ainakaan kovin säännöllisesti. En ole jokseenkaan pystynyt pitämään kiinni rutiininomaisesta bloggaamisesta. Ehkä mä olen niin kovin tottunut harvalukuisiin postauksiin ja melko epäbloggaajamaiseen elämäntyyliin, että en edes enää keksi potentiaalisia postausaiheita. Bloggaaminen on alkanut tuntumaan hiukan kankealta ja epäluonnolliselta ehkä juurikin sen epäsäännöllisyyden takia. Elämässäni on tapahtunut monenmoista murrosta. Toiseen kaupunkiin muutto, se tietää Pohjanmaan kehdosta ulos kasvamista. Vaikka elämänmuutos olisi positiivinen ja odotettu - muutos kuin muutos - se on yhtä lailla stressaava. Samalla yksi suurimmista unelmista on todella toteutumassa, mitä pieni ihmismieli ei pysty vielä ollenkaan sisäistämään. 

blogi2

Nyt seison elämäni taitekohdassa.

Ja ensimmäistä kertaa elämässä, en tiedä mitä tuun tekemään ensi vuoden ajan. Halkean jännityksestä! Aika ajoin olen ajatuksesta hyvin tohkeissani, kun taas toisena (heikkona) hetkenä itken epävarmaa tulevaisuuttani. Suurimmaksi osaksi olen fiilistellyt sitä, kuinka tämä saattaa olla mitä ihaninta luovuuden aikaa minulle. Todellista itsetutkiskelua. Uskon, että saan kulkea Jumalan johdattamaa tietä turvallisin mielin, mutta ihmismieli tuppaa välillä sorkkimaan liikaa näitä itsepintaisia sekä lyhytnäköisiä ''mutta kun MÄ haluan''- ajatuksia verkkokalvolle. Saan kasvaa Jumalan tuntemisessa päivä päivältä enemmän ja välillä se on kaikkea muuta kuin helppoa. Ehkä meillä monilla on pinttyneitä ajatusmalleja esimerkiksi siitä, että on onnistuneempi nuori yhteiskunnan, sukulaisten tai ex-luokkakavereiden silmissä, jos pääsee yliopistoon opiskelemaan ja se on sit siinä. Osataanko me edes kyseenalaistaa niitä? Kenen ääni se on? Kuka sanoo, että 21-vuotiaana pitää opiskella korkeakoulussa tai viettää ''välivuotensa'' maailman toisella puolella reppureissaillen? Kuka sanoo, että mun pitäisi mahtua siihen idyllisen ihanteelliseen muottiin? Sä kuljet sun omaa ainutlaatuista polkua. Ehkä siinä matkan varrella pistäydyt muutamalla oikopolulla, missä kohtaat ihmisiä ja niillä kohtaamisilla on elämääkin suurempi merkitys. Ehkä löydät kadonneen intohimon salaiseen unelmaasi tai rohkenet elämään todeksi sun tavoitteita? 

Joupiska

Mitä jos sä tai mä oltais vaan viipelletty elämää eteenpäin tukka putkella, kyseenalaistamatta itseltämme että miksi tätä teen?

Ei mikään oo mutkatonta. Mutta siitä mä oon ainakin varma omalla kohdallani, että Tampereelle muutto tulee olemaan käänteentekevä taitekohta meidän elämässä. Jollain ihmeellisellä tavalla. Tätä mä oon ehkä koko tähän astisen elämän odottanut. Katsotaan vuoden päästä, että mitäs sitä on puuhasteltu ja mistä virheistä taas opittu. Mahtavaa elämänmatkailua. Onneksi ei tarvitse meistä kenenkään yksin taivaltaa. Vois tulla aika orpo olo, ainakin itelle. Hänen armossa on hyvä elää, epätietoisimmatkin murrosvaiheet ja kauneimmat elon hetket.

blogi4

- Ina

14 kommenttia:

  1. Kirjoitat kauniisti siitä että tulee olla oma itsensä ja antaa aikaa sille, että löytää lopulta paikkansa. Surettaa vain se, että jollain tavalla pyrit kuitenkin todistelemaan ihmisille, että aina tarvitse sopia muottiin(ehkä hieman liikaakin) (varsinkin opiskelun suhteen), mutta ehkä sellaista juuri bloggaaminen on. Oletko vielä valmis opiskelemaan, oletko vielävalmis alalle, jolle pyrit? Itse aikoinaan pitkään pohdin noita kysymyksiä, kun opiskelupaikka jäi saamatta. Tietysti tunnen sinua vain tekstien kautta ja välillä tuntuukin siltä, että et olisi vielä valmis.. ehkä olen väärässä, ehkä en. Tämän viestin tarkoituksena ei ole loukata, kirjoitan vain ajatuksiani tekstistä ja sinusta. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kivoista sanoista! :-) En itse miellä, että luova ajatuksenvirtani olisi todistelua. Haluaisin elvyttää takaisin kirjoittamisen palon ja siihen blogini on hyvin pitkälle perustunutkin - syvällisiin teksteihin. On vaikea kirjoittaa luovasti, kun joltain osin haluaa suojella itseään enkä siksi uskalla tai edes halua kaikkea tuoda blogiini. Tietysti lukija saa tulkita tekstin omalla tavallaan, enkä voi tekstistä heränneille tunteillesi mitään. Ilman muuta minua harmittaa jos ja kun hyvin epätodennäköisesti en kouluun pääse. Kaikki oli puolesta pisteestä kiinni. Uskon, että yliopisto-opiskelut itsessään kasvattavat kuten avoimen yliopiston opinnot jo treenauttivat tulevaisuuden opintoihin. En tiedä millä perusteella ajattelet, että en olisi vielä valmis opiskelemaan, vaikka samassa lauseessa myönnät ettet minua tunnekaan kun blogitekstien kautta. Sain kasvatustieteen perusopinnot suoritettua 4 keskiarvolla, joten uskon että en ihan hukassa voi kuitenkaan olla. Hirveesti tapahtui kasvua opiskelutaidoissa viimeisen vuoden aikana ja henkinen kypsyys siihen, että nyt tuntuis niin oikealta päästä opiskelemaan. :) Mutta tää kun ei ole enää omissa käsissä, on antauduttava muiden vaihtoehtoisten juttujen vietäväksi. Ja juuri niistä pohdinnoista avauduinkin äskeisessä postauksessa. Kiitos siitä jos vilpitön ajatuksesi ei ollut loukata. Arvostan fiksuja kommentteja. Hyvää kesää sinne!

    VastaaPoista
  3. Näitä syvällisiä postauksia olen niin kaivannut<3 olet nii loistava kirjoittamaan ajatuksiasi ja toivoisinkin että jaksaisit tällaisia syvällisiä enemmänkin kirjoitella eri aiheista! Nämä antavat lukijallekkin paljon :) pienestä on kiinni sinun kouluun pääsy mutta uskon myös että kaikella on tarkoituksensa. Aina sitä jälkeenpäin miettii että juuri niinhän sen piti mennä :') kaikkea hyvää sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten ihana kuulla! Valehtelematta juuri tämmöset kommentit antaa tosi paljon tsemppiä bloggaamiseen ja jatkossa syvällisempien postausten tekemiseen. <3 Ja vielä kun joku sanoo sen ääneen ja vaivautuu kirjoittamaan siitä kommentin, arvostan sitä. :-) Kaikkea hyvää myös sulle sinne, kuka ikinä oletkin! x

      Poista
  4. Kiitos Ina <3

    Oon itse nyt kaksi vuotta pyristellyt kohti unelmaa. Nämä sinun postaukset antaa voimaa uskoa että asiat menee just niinkuin niiden pitää mennä, vaikkei aina siltä tuntuisi. Tiellä unelman saavuttamisessa on ollut mm. vuoden mittainen sairastaminen, isovanhemman kuolema ja kahden rakkaan lemmikin menetys. Mulla on niin kiire päästä elämään elämän seuraavaan vaiheeseen, etten elä tänään. Nyt olisi se hetki kun voin vihdoin taas yrittää, kun vain löytäisin voimat ja tajun mukaan tähä prosessiin. Että nyt olisi se hetki taas yrittää. Ja pitäis silti tajuta elää myös tänään.
    Miten voitkin olla noin viisas.

    Kommentti on nyt tosi sekava, mutta pakko oli nyt vihdoin kirjoittaa, kun tosi pitkään oon sitä suunnitellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että. <3 En voi sanoin kuvailla, miten I H A N A kommentti ja palaute! Todella inspiroivaa jos oon voinu pienillä ajatusten avaamisilla ja blogiteksteillä antaa uskoa sinulle. Oot käynyt vaikeita juttuja läpi, mutta toivon että voiton puolella ollaan! Today is the day. Jos ei tänään niin koska?

      Paljon halauksia ja tsemppiä ja siunausta! <3 Ja iloitsen, että viitsit kommentoida. Pahoittelut vastausviiveestä.

      Poista
  5. Säälittävä,miten joka paikassa mainostat kuinka lähellä YLIOPISTOON pääsy oli.. olisi kamalaa, jos olisit päässyt... puhuisit vain siitä kuinka olet "YLIOPISTOSSA"... ja tälläkin hetkellä... "olen melkein YLIOPISTOSSA, puoli pistettä vain.."

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä uusiin koitoksiin ja jos vaikka opiskelupaikkaa et saisikaan niin sekin on kohtaloa ja merkki siitä, että niin piti käydä ja tiedossa on jotain muuta tulevana vuonna :) Kivaa kesää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä :-) ♥ Näin se varmasti on. Saa nähdä mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Hyvin jännittävää. Mukavaa kesää myös sinne!

      Poista
  7. Itseä ja useampaa läheistä kaveria samassa tilanteessa katselleena voin todellakin sanoa, että jokaisella mutkalla on tarkoituksensa. Itselläni ainakin oli tarkoitus, etten päässyt aiempiin kouluihin, joihin hain vaan päädyin lopulta nykyiseen. Sain vähän kasvaa ja tehdä alan töitä välissä. Nyt tietää enemmän mihin haluaa suuntautua, omia vahvuuksia ja heikkouksia jne. Tsemppiä tulevaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amen to that! Lohduttavaa aina muistuttaa itseään siitä, että en oo ainut tässä tilanteessa pyristelevä. Meitä on monia muita. Harvan elämä menee kauhean suoraviivaisesti, elämässä tapahtuu niin paljon asioita mihin ei voi myös ollenkaan itse vaikuttaa esim. jotkut ulkopuoliset tekijät. Katsotaan jos jotain työkuvioitakin aukeisi. Joka tapauksessa kiitos piristävistä tsempeistä ja mukavaa loppukesää sinne Anette sulle! ♥

      Poista
  8. Tosi kiva postaus!:) Asioilla on tapana järjestyä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva kuulla! Kiitoksia. Ja siihen saamme uskoa! :-)

      Poista