perjantai 1. heinäkuuta 2016

Muutto ja muutoksen tuulet

blogg12
blogg9
blogg7
blogg5
blogg4
blogg8
blogg14
blogg15
blogg3
blogg13

Istun sohvalla pehmeään vilttiin kietoutuneena ja mietin mun tulevaisuutta. Uusi elämän sivu on kääntymässä. Viime sunnuntaina me allekirjoitettiin Samulin kanssa vuokrasopimus meidän uuteen Tampereen asuntoon.♥ Pääsin käymään yksin asuntonäytössä ja asunnon omistaja antoi aiemmin puhelimessa jo vihiä siitä, että oltaisiin heidän potentiaalisimmat vuokralaisehdokkaat. Ei uskallettu vielä juhlia tulevasta kämpästä ennen virallisia papereita, mutta siinä vaiheessa kun puheet ja käytäntö löivät yks yhteen niin olo oli kertakaikkisen epätodellinen. Kävelin innoissani Tampereen kadunkulmia ja kuvittelin etukäteen jo mun ja Samulin lähikaupassa käynnit, pyöräreissut ja kaupunkitunnelmoinnit. Me kaksi, Ilmajoen lukiossa tavannutta, muutetaan sievästä lintukodosta pois kohti unelmien kaupunkia. Niin kauan kun mä muistan, oon haaveillu Tampereelle muutosta. En päässyt Rauman OKL:n ja toisaalta se oli suuri helpotus. Ajatus siitä, että joutuisimme yhden lukuvuoden asua eri paikkakunnilla viilsi mun sydäntä. Ei siksi, etteikö oltaisi kestetty se yksi lukuvuosi ilman saman katon alla asumista. Jotenkin koin vahvana vääryytenä mielikuvan siitä, että meidän pitäisi aloittaa merkitykselliset muutokset elämässä ilman toisen autenttista läsnäoloa. Samuli on samalla mun paras kaveri ja aviomies, meillä on paljon yhteisiä ystäviä ja ollaan molemmat tosi seurallisia tyyppejä. Jokapäiväisen arjen jakaminen kaikkine iloineen ja vaikeuksineen on kasvattanut mahdottoman paljon. Tottakai mä olen iloinen siitä, että nyt meillä starttaa konkreettisesti ihan uusi elämänjakso uudessa kaupungissa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo! 

Mä en usko sattumiin ollenkaan. Uskon, että elämässä kaikella on tarkoituksensa ja määräaikansa. Siksi luotan, että Jumala on johdattanut meidät Tampereelle ihan syystä. Sitä en vielä tiedä, että mihin meitä viedään mutta innolla ja uteliaisuudella odotan mitä kaikkea meille on varattuna. Pikkuserkkuni ja isoisäni poismenot muistuttivat minua elämän arvokkuudesta, siitä että mikään ei ole pysyvää vaan kaikki on meillä lainassa. Olen tehnyt paljon töitä opiskelujen eteen ja vaikka koulupaikkaa ei siunaantuisi, en ole yhtään huonompi tai sen epäonnistuneempi ihmisenä. Haluan uudelleenrakentaa identiteettini siihen totuuteen, mihin uskon Jumalan asettaneen jokaiselle meistä. Meidän arvo ei ole kiinni muista ihmisistä, ulkopuolisista statuksista tai ympärillä alati vaihtuvista olosuhteista. Arvo mittaamaton, sitä kukaan ei voi meiltä riistää pois.

For we trust in our God
And through His unfailing love We will not be shaken, We will not be shaken, We will not be shaken

For in the hour of our darkest day We will not tremble, we won't be afraid Hope is rising like the light of dawn Our God is for us He has overcome
- Bethel Music - We will not be shaken

- Ina

P.S. Tällä hetkellä olen 5. varasijalla Tampereen yliopiston varhaiskasvatukseen. Peukut pystyyn ja kädet ristiin, että mulle aukeaisi paikka sieltä. ♥

34 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitit! Toivotaan, että opiskelukutsu tulee. Ja tapahtukoon sulle niin kuin uskot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! ♥ Sitäpä, toivotaan todella. Se kutsu tulee tai ei tule. Kiitosmielin eteenpäin.

      Poista
  2. Toivotaan parasta opiskelupaikan suhteen! Itse sain lto paikan tampereelta :) minnepäin muutatte?:) löytyikö millainen asunto?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau!! Onnittelut opiskelupaikasta. ♥ Muutetaan Tampereen Kalevaan. Asunto on oikein kiva ja siisti, sijainti niin hyvä!

      Poista
  3. Viidenneltä varasijalta voi hyvin päästä sisään lukemaan varhaiskasvatusta :) Monet menevät ennemmin kuitenkin luokanopekoulutukseen jos pääsevät molempiin. Toivottavasti pääset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei tässä oo toivoa vielä kaivoon heitetty.. :'D Soitin tänään Tampereen yliopiston hakijapalveluun ja siellä mainittiin, että minkään koulutuksen varasijat ei oo muuttunut kun tietoja ei oo saatu päivitettyä Opintopolkuun. Mun teemalausahdukseksi on muodostunut ''löysässä hirressä'... xD

      Poista
  4. Oii mikä upea auringonlasku <3 Tosi kauniita kuvia Ina! Onnea kovasti uudesta asunnosta ja toivottavasti pääset opiskelemaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin, ihan ehtaa aito Suomen kesän auringonlasku! ;-) ♥ Kiitos kovasti ja toivotaan!

      Poista
  5. Ihania kuvia ja ihania, viisaita, sanoja! Niin se on tarkotettu, että teidän kahden tuli tuonne unelmienne kaupunkiin nyt yhdessä muuttaa. Loppu selviää myöhemmin! Pidän todellakin kaikki peukut pystyssä ja ristissä sun opiskelupaikan puolesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Julia ihanasta kommentista☺♥ Lämmitti todella mun sydäntä. Jännittävää, mitä kaikkea syksy tuokaan meille molemmille tullessaan. Pää pystyssä, eiks niin!

      Poista
  6. Teksti <3 Peukku pystyssä opiskelupaikan suhteen, uskon voimaa! Ja onnea asunnosta :)
    t. vakkarilukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon voimaa todella!! Kiitoksia, asunnon saaminen oli suuri helpotus ja siunaus. Mahtavaa, että meillä on kohta koti minne mennä. ♥

      Poista
  7. Oi minne päin tamperetta muutatte? :) Toivotaan että koulupaikka aukeaa tai jos ei niin jotain muuta sitten :) pääsikö samuli kouluun treelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tampereen Kalevaan muutetaan, n. 5 minuutin kävelymatka yliopistolle ja juna-asemalle. Samuli pääsi opiskelemaan Voionmaan opistoon journalistiikkaa vuodeksi! :-)

      Poista
    2. Oi kiva :) asun itse kalevassa ja on kyllä hyvä paikka asua juurikin etäisyyksien takia ;D lähellä keskustaa mutta silti huomattavasti rauhallisempi ja luonnonläheisempi alue! Onnea samulille myös!

      Poista
    3. Voi että! Melina ja Juhokin asui aikoinaan kauan aikaa Kalevassa, joten on ennestään jo vähän tutumpaa seutua mulle. Oon enemmän kuin onnellinen tällä hetkellä tosta tulevasta kämpästä ja Tampere-elämästä <3 Nyt pitää vielä viimeiseen asti jännitellä, että aukeaako koulupaikka varasijoilta, vaikka skeptinen olenkin.. :'D

      Poista
    4. Me ollaan siis muuttamassa samalle alueelle! :) Ehkäpä törmäillään joskus jossain , jos vaikka uskaltaisin moikata sua. Luin sun blogia monia monia vuosia sitten ja löysin tän taas hiljattain uudelleen! Tykkään sun blogista kovasti! Itse myös luokanopettaja&lto-urasta haaveilen, mutta vinkkinä antaisin et TAMKissa sosionomina saa lto-kelpoisuuden jos se yhtään kiinnostaa! :)

      Poista
  8. Miksi vastailet niin hitaasti/et ollenkaan kommentteihin? :( Se on aika ikävää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän, että tässä olisi todella paljon tsemppauksen varaa. Anteeksipyynnöt! En oo jotenkin päässy ollenkaan takaisin semmoseen säännölliseen postailumoodiin.. Blaah.

      Poista
  9. Miksi ihmeessä menit noin nuorena naimisiin?!?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano yksikin hyvä syy miksi EN olisi mennyt? ;-D Tunnet nähtävästi mut paremmin, joten kerro miksi olisi ollut parempi olla menemättä naimisiin 20-vuotiaana ihmisen kanssa ketä rakastaa?

      Poista
    2. En ole alkup. Anonyymi, mutta sanoisin että 20 -vuotiaana ei voi olla vielä täysin varma mitä elämältään haluaa, suuri rakkaus ei välttämättä tunnu enää suurelta rakkaudelta 30-vuotiaana. (Tosin eipä siitä voi olla varma koskaan, mutta sanoisin kyllä 20-vuotiasta vielä erittäin nuoreksi.)

      Varsinkin kun tietääkseni muutitte yhteen vasta höiden jälkeen, joka tuntuu ainakin itselleni absurdilta ajatukselta. En haluaisi sitoutua noin lujasti ihmiseen tietämättä kuinka yhteinen arki tulee sujumaan.. pelkkä rakkaus on loppujen lopuksi aika epävarma pohja avioliitolle.

      En sano tätä pahalla, listasin vain syitä kysymykseesi. Mukava että teidän liitto oli hyvä päätös, ja paljon onnea uudesta kodista sekä uusiin koitoksiin!

      Poista
    3. Sää oot noin nuori vielä, etsää mitään rakkaudesta ymmärrä, monet monet on eronnu jotka on menny noin nuorena naimisiin,

      Poista
    4. Ensimmäinen Anonyymi: Kuten itse myös alussa totesit, ei 20-vuotiaana koettu suuri rakkaus välttämättä TUNNU enää suurelta rakkaudelta 30-vuotiaana.

      Nimenomaan, jos avioliitto tai mikä tahansa parisuhteen muoto perustuisi vain alkuihastusvaihetta muistuttaviin hekumallisiin tunteisiin - olisi meillä jokaisella hetken päästä hyvin kiire vaihtaa uuteen kumppaniin. Mielestäni sitoutuminen ja kumppanuus on paljon enemmän kuin PELKKÄÄ ''suurta'' rakkautta, siihen liittyy tahto rakastaa toista myös huonoina päivinä, silloin kun toisen naama ärsyttää tuskastuttavan paljon tai kun elämässä käy läpi rankkoja vaiheita.

      Halusit luonnollisesti korostaa, että itsellesi häiden jälkeen yhteen muuttaminen tuntuisi absurditla ajatukselta ja mikä on täysin ymmärrettävää, kun eletään nyky-yhteiskunnassa missä vallitsee tietyt hallitsevat normit ja ajatusmaailmat. Meidän kohdalla virallinen yhteemuutto häiden jälkeen tuntui käytännön järjestelyjen kannalta sekä myös muuten hyvältä vaihtoehdolta. Ehkä joillakin toimii, joillakin ei. Meille tämä ei ollut kynnyskysymys laisinkaan.

      Toivottavasti sain oikaistua vääristyneen ajatuksesi siitä, että ajattelisin pelkän naiivin ''suuren rakkauden'' voiman kantavan meidät suoraviivaisesti hautaan asti. Uskon, että ihmisluonne on inhimillisesti katsottuna suurinpiirtein ihan yhtä itsekäs 20- vuotiaana tai 30-vuotiaana, ellei epäitsekkyyttä ole joutunut opettelemaan esimerkiksi kumppanin tai lapsien myötä. Kautta aikojen ihmiset ovat menneet suhteellisen nuorena naimisiin, kun katsoo läpi Suomen valtakunnan sekä maailman historiaa. Voisin väittää tämän yli 30 vuotiaana naimisiin menevien keski-iän olevan tuoreempi ilmiö! Eiköhän jokaiselle tapansa ja tyylinsä löydy tästä maailmasta, myös naimisiinmenon suhteen. Tässä sitä harjoitellaan ja eletään päivä kerralla, yhdessä askeltaen ja Anonyymien hilpeille eroennusteille hihitellen.

      Anonyymi2: Minkä ikäinen itse olet? Olisi mielenkiintoista keskustella aiheesta, kerta taidat tietää rakkauden esiintymismuodot matemaattisen tarkasti. Ellen nyt 21- vuotiaana voi rakkaudesta mitään ymmärtää, niin joko sitten vaikka 4 tai 6 vuoden päästä? :-)

      PEACE! Relataanhan! Mulla pyyhkii avioliittoelämässä hyvin ja teidän ei tarvitse olla siitä lainkaan huolissanne. Kiitos kuitenkin vaivannäöstänne, olen siitä otettu.

      Poista

      Poista
  10. Kiitos blogistas, iina <3 usko antaa niin paljon elämään ja luottamuksen varassa on hyvä kulkea eteenpäin, vaikkei ihan aina tietäisikään sitä seuraavaa askelta. Onnea ja menestystä opintoihin ja ihanaa Tampere-aikaa, se on tosi sympaattinen kaupunki! Viidenneltä varasijalta voi tosiaan vielä hyvin päästä sisään, ja jos ei, niin omat opinnot avoimessa on ihan hyvä vaihtoehto! Pääsee eteenpäin opiskeluissa ja voi sitten hyväkslukea ne myöhemmin. Kaikki järjestyy aina aikanaan ja usein Jumalan suunnitelmat on niin monikertaisesti paremmat kuin mitä ois itse pystynyt edes unelmoimaaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen! <3 Kiitos valtavan rohkaisevista sanoista sinulle, kuka ikinä oletkin. Mä tiedän, että vaikka koulupaikka nyt ei aukeaisikaan (johon olen jo oikeastaan hyvin pitkälle mielessäni jo varautunut) niin tällä kaupungilla on niin paljon annettavaa mulle/meille! Kovastihan sitä toivoisi, että asiat menisi just sillä lailla ja siinä järjestyksessä miten olisi eniten itse toivonut. Mä oon miettinyt myös yhtenä vaihtoehtona avoimien lukemista eteenpään, mutta sekin ajatus on vielä täysin auki. Onneksi ei tarvi yksin vaeltaa! <3

      Poista
  11. Tiedätkös, mulla tuli sellainen hassu voimakas tunne, että meidän treffaaminen onnistuu varmaan sitten, kun asutte Tampereella.. :D :)
    Nyt ei vaan oo ehtinyt millään sovitella kahvitteluja, siksi mustakaan ei oo kuulunut. :(
    Ja mä kun Tampereella kuljen myös aika ajoin, niin rupes ihan naurattamaan, että josko me ehdittäis Tampereella treffata, kun ei näin ehditä, vaikka molemmat asuu Ilmajoella. Heh. :)

    Onnea ja tsemppiä tulevaan! :)

    <3: Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi kuule! ♥ Siinä saattaa hyvinkin käydä näin. Oot todellakin tervetullut kylään tai sit mennään keskustaan kahville. Etkö sä jonkin verran Pirkkalassakin kulkenut, ellen väärin muistanut? Mun sisko ja sen mies asustaa siellä! Hahah kyllä sitten saa sumpit naamalla nauraa kun vihdoin saadaan treffit aikaaseksi. :'D Tsemppiä valtavasti myös sulle ihanuus ja voimia dieettiin! ♥

      Poista
    2. Joo, tarkemmin sanottunahan mä siis käyn aina oikeastaan pelkästään Pirkkalassa! :) Valmentajat tapaan aina Pirkkalassa ja ainut Tampereen seudun kaverikin asuu Pirkkalassa. :D Eli treffataan sitten vaikka Pirkkalan paikallisessa jos ei muuten, hahaa :'D
      Kyllä me vielä nähdään ja jutellaan kunnolla. :) Kiitos!! <3

      Poista
  12. Olisi mukava kuulla suhteestasi alholiin ja alkoholin käyttöön! Vaikka ihan omassa postauksessa.

    VastaaPoista
  13. Olisi kiva kuulla kokemuksiasi opistovuodesta:) Montako opintopistettä vuoden aikana suoritettiin ja oliko opistoajasta apua soveltuvuuskokeissa?

    VastaaPoista
  14. Oon asunut 15-vuotiaaksi Tampereella ja edelleen rakastan sitä paikkaa! Ihan varmasti muutetaan sinne vielä takaisin poikaystävän kanssa sitten tulevaisuudessa. :) Hyvän paikan ootte siis valinnut! Tampere on jotenkin niin persoonallisen tunnelmallinen. Sopivasti porukkaa, kauniit maisemat ja kaikki tarvittavat palvelut! Jännittää sun puolesta pääsetkö sinne kouluun. Muistan vielä niin elävästi ton oman varasijakuumotuksen viime vuodesta. :D

    Vaikutat niin ihanalta tyypiltä, oispa kiva tutustua joskus. :) Hyvää kesää sulle!


    -Anette

    VastaaPoista