torstai 18. elokuuta 2016

Uusi elämäntilanne

.. on sytyttänyt sisimmässäni ennennäkemättömän tulen. Roihun, minkä hehkua en halua pienentää. Ja sitä niin kaunista paloa ei ole asettanut meistä kukaan, ei kukaan kuolevainen. 
Heittäydyn rakkauden pomppulinnaan. Jotta uskallan, on perustalla vahva luottamus ettei muhun voi sattua, ainakaan kovin kovaa. Mahaa kutkuttaa ja vauhti tuntuu hurjalta, silti en halua himmata. 
Juon sitruunajääteetä ja ihmettelen pieniä asioita. Ohikiitävä hetki ei olekaan merkityksetön, sen voi tallentaa albumin lisäksi sydämeen. Ja kantaa parhaat muruset ja opit mukana, vaikka se Jansportin reppu vaihtuikin Adidakseen. 
Vanha vaihtuu uuteen, kuten kotelosta kuoriutuu toukka ja toukasta perhonen. Tällöin perhonen on käynyt luonnollisen kasvuprosessin, mutta hän olisi voinut yrittää lähteä lentoon liian aikaisin. Mustelmia, piilotettuja kyyneleitä ja ylpeyden nielemistä. Eihän sitä voi tietää ellei kokeile. 
Hän sai tulta siipien alleen ja tunsi olevansa kuolematon. Niinkin täytyi käydä, että todellinen voitto kävisi toteen. Oli oltava utelias ymmärtääkseen enemmän ja syvemmin. Hän joutui kohtaamaan kipupisteensä, epävarmuutensa ja menneisyytensä. Hän halaji sydämessään muutosta, entinen ei sieluaan enää ravinnut.
Rohkea tiikeri symbolisoi pikkuvarpaalla laavaan astumista. Lopuksi hän ymmärsi, että laava oli saanut omassa mielessä liian leveät mittasuhteet. 
Itsenäinen, mutta ei kova. Auttavainen, mutta ei omaa elämäänsä uhraava. Iloinen ja vähän väliä murheellinen. 
Hän opettelee laskemaan alas kasautavan kivitaakkansa. Välillä onnistuu ja välillä epäonnistuu pahasti. Oppii ja opettelee, oivaltaa ja ihmettelee, miten kevyeksi oloni onkaan tarkoitettu.
Hulluttelee kuin lapsi. Itkee ja kaipaa syliä kuin lapsi, eikä vielä tunnista, koska pitäisi olla tarpeeksi aikuinen. Mitä muut ja maailma ajattelee? 

Saanhan olla lapsi. Ja oikeastaan monessa asiassa minun kuuluisikin olla, ellei lapsi niin lapsenkaltainen.

On niin liekeissä sisälle syttyneestä tulesta, että haluaisi kaikkien ihmisten kokevan tuon samaisen roihun. Se roihu eläköön ikuisesti.

- Ina

10 kommenttia:

  1. Hei wauuuu mitkä hiukset sulla on *_* Aivan ihanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon!! ♥ Osaksi kesän kuivattamat ja värjäämät latvukset, pitäisi äkkiä saada jotain tehohoitoja.. :'D

      Poista
  2. Oon nyt niin innostunu Tampereelle muutosta ku oon seurannu näitä iloisia blogipostauksia ja snäpissä kattonu fiilistelyjä! Ihanaa että sulla menee siellä hyvin noin niinkun yleisesti (:
    Muutama kysymys on heränny ja laitoin sulle snäpissäki viestiä mut ei tullu perille ku sulle ei ilmeisesti voi lähettää viestiä ku kaverit :/ Laitan tähän nyt muutaman kysymyksen ja ymmärrän kyllä jos et halua ainakaan näin julkisesti vastata niinkin henkilökohtaisiin kysymyksiin, mutta missäpäin tamperetta asutte ja onko kuinka paljon vuokra? Ja kuinka iso kämppä teillä on? Itseäni vaan kiinnostaa kun tosiaan sinnepäin oon tässä vuoden sisällä toivottavasti muuttamassa (: mulle voi laittaa myös vaikka snäpissä viestii!
    @jennasiir

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, että mun innostus ja Tampere-hypetys on ilostuttanut sua ♥ Jos ja kun seuraat mua snäpissä, niin sun pitäisi kyllä saada lähetettyä mulle viestejä! Jännä, miksiköhän ei oo tullu perille? Voin toki sulle snäpissä vastata vähän paremmin. :')

      Poista
  3. Kokeilin vielä myöhemmin uudestaa lähettää sulle snäppiä, mut se sanoo vaan et "snäppisi odottavat, kunnes inanen lisää sinut kaveriksi" onkohan toi sovellus taas vaan jotenki seonnu jos sulle pitäis kumminki pystyy lähettää viestejä :s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä ihmettä! Onpas todella outoa. Pitää selvitellä :-D

      Poista
  4. Olipas hyvä postaus! (: t. poikaystävän koneelta Emmi

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa jos tykkäsit, vaikka blogipostaus oli vähän normaalista poikkeavampi. Iso kiitos! ♥☻

    VastaaPoista