sunnuntai 4. syyskuuta 2016

9 vuotta ystävyyttä

Blogin otsikko viittaa 9 vuotta sitten alkaneeseen ystävyyteen, joka sai alkunsa armottoman lapsekkaan irc-galleria hypetyksen keskeltä. Sillä ei taida enää olla mitään väliä, kumpi kirjoitti ekana toisen kuvaan ''Nätti, tutustutaanko?'', mutta silloin sillä oli elämääkin suurempi merkitys. Koulun jälkeen viiletettiin suoraan tietsikalle ja Messengerit pimpahteli tasaisen tappavan tahtiin, joskus myös webbailtiin eikä silloinkaan kikatuksesta tullut loppua. Oikeastaan ensimmäinen muistokuva kunnon keskustelusta oli se, kun kerrottiin toisillemme mitä oltiin saatu joululahjaksi. Niin, miten merkityksellistä olikaan jakaa lista joulupukilta saaduista paketeista.. 
 8,5 vuotta sitten meidän vanhemmat puhui toistensa kanssa puhelimessa ja saatiin virallinen piste i:n päälle tulevasta Espoon reissusta. 
Mä junailin ensimmäistä kertaa Helsinkiin ja vieläpä yksin. Muistan vieläkin kuin eilisen, kun hyppäsin lähijunasta halaamaan kaasoani Neaa. Kiljuttiin taatusti siihen malliin, että koko Tuomarila tärisi. Muistan ystäväiseni meikkivoiderajat leuan alapuolella. Miten söpöä. Ja sen iloisen ja herttaisen olemuksen. Innon siitä, että kohta hengaillaan valtavan suurella ''galtsuporukalla'' ja ollaan todellisesti cooleja isoolla kirkoolla. Ja se onnellisuus oli niin aitoa ja vilpitöntä. 
 Tänään, näinä päivinä - ovat yhteiset hetkemme muuttaneet osaksi muotoa. Nähdään useampia kertoja vuodessa, vastavuoroin vieraillaan joko autenttisessa ystävyydenkukan ympäristössä nimeltä Espoo tai sitten näille kaupunkilaistytöillekin tutuksi tulleessa Pohjanmaan kehdossa. Paikalla ei niin väliä, kun seura on hyvä. Sanoja ei aina tarvita, riittää kun ollaan läsnä toisillemme. Viimeksikin Nea ei antanut mun nukkua yli 30 min päikkäreitä.
 Mikä ilo se oli 12-vuotiaalle Inalle, kun sai laajentaa näköpiiriä Ilmajoelta pääkaupunkiseudulle. Uskon, että jo nuorella iällä solmituilla ystävyyssuhteillani on ollut tähän päivään asti rakentava merkitys mun identiteetin muodostumiselle. Muistan aina kun isäni sanoi, miten mahtavaa on että nykypäivänä voi saada internetin kautta ystäviä. Onhan se ihan hullua, maailma ei olekaan enää niin pieni.
 Viime viikonloppuna päätettiin lauantaipäivän ratoksi mennä Suomenlinnaan. Sain kokea tämän historiallisen linnakkeen omin silmin ensimmäistä kertaa elämässäni. Päivä oli erityisen lämmin ja aurinkoinen, joten vielä uskalsin suht'koht rohkelikkona laittaa shortsukaiset jalkaan. Oli pojat semmonen myrskyävä tuuli siellä korkeella, että tavarat lensi ja naiset melkein siinä perässä. Nauratti niin, että hampaat melkein tippui.
 Kipusimme ylös, emme ehkä ystävyytemme kunniaksi, vaan siksi että piti saada mahd. paljon plantaasia tallottua nähtävyyksien ja näköalojen puolesta. Tutkailijasaldo täyttyi, kun hauskan ärhäkkä tuuli otti vallan. Sitten painelimme kahville ja herkuteltiin hyväskää.
Saaneen esitellä, kaasoni ja yhden parhaimmista ystävistäni; Neukku, Neppu, Miiu. 

 Noina menneinä aikoina, ei kännykässä ollut nettejä ja whatsapp- ryhmiä. Me ysärin puolivälin lapset olemme nähneet ja eläneet todeksi median vallankumouksen. Muutaman kerran on tullut postikortteja läheteltyä, mutta enimmäkseen paukuteltiin saldorajat umpeen pitkillä puhelinsoitoilla ja tykitettiin gallerian liiloja yksityisviestejä.
 Meidän ensimmäisen tapaamisen jälkeen Nean rustaama yksityisviesti: 

05.05.2008 21:07<nea-maria>mä tulin tos vähä aikaa sitte mun huoneeesee, mä kuuntelin celin dionin my heart will go onii ja siel mun huonees tuoksu sun hajuvetes ja mä luin sitä sun eile lähettämää tekstarii ja mä oikeesti vaa purskahdin itkuuun, emmä yleensä tällee itke ihakuitenkaaa. tää on mulle tavallaa iha uus tunne, et mä tosissani rakastan ja ikävöin sua niin paljon et mua itkettää (: mut tavallaa mulla on nii hyvä fiilis ku vihdoinki nähtii ! ja mulla oli viel nii hauskaaa olit vielä ihanampi ku kuvittelin, vaikka olin ennenki saanu susta hyvän kuvan. oot rakas täydellinen ystävä :) sun kanssa on hauskaa ja saa nauraa, mut niinku eilises viestiski sanoit, sun kanssa voi jutella henkeviä <3 font="" rakastan="" sua="">
Lapsesta nuoreksi, nuoresta nuoreksi aikuiseksi. Tajutonta, miten vuodet vierähtävät niin nopeasti. Tähän yhteyteen voisi linkata jonkun ihanan kotimaisen balladin, vaikkapa Juha Tapion ''Vuodet vieriä saa''.. ♥
Ja tässä meidän iki-ihana reiliporukka. Oikea tehokolmikko, 3 viikkoa ja 3 päivää Euroopan sykkeessä ja hyvin kestettiin sekä toisiamme, että myös muuttuvia olosuhteita. Aivan unohtuman reissu. Tämmösistä mä vaan pikkutyttönä haaveilin, oioi. 
 Tässä minä seison päättäväisenä. 
Pimenevinä syysiltoina on minulla enemmän aikaa uppoutua vanhoihin muistoihin. Niihin kokemuksiin ja elämän siirtymäkohtiin, jotka ovat muokanneet minusta minun. Osaisinpa olla päivittäin tarpeeksi kiitollinen siitä, kuinka paljon hyvää minulla on elämässäni. 9 vuoden ystävyysmuistelot palasivat mieleeni, kun latailin Espoo viikonlopun kuvia tänne blogiin.
Yksi hassu asia, mikä on 9 sisällä muuttunut. Ne lukemattomat kerrat kun Espoossa olen yökyläillyt, olen aina nukkunut Nean huoneessa. Enää en vaan nuku siinä tutussa levitettävässä sohvassa, vaan Nekun vieressä samassa parisängyssä. Helpompi siinä on ollut toista häiritä typerillä kysymyksillä, mieshavannoilla ja syväanalyyseilla. Ehkä nää vuodet ovat olleet meidän puolella. Ystävyys on kyllä niin parasta. Rakastan sua

- Ina

4 kommenttia:

  1. Niin ihana teksti :* haha, mullakin pari tommosia kavereita keihin oon tutustunu netissä ja jopa matkustellu Hollantiin tapaamaan, on se netti ihmeellinen paikka.

    Ja VAU oot niin upea *.*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon piristävästä kommentista! ♥ :-) Oi, aivan Hollantiin asti oot päässy matkaamaan. Ei hassumpi. ;-)

      Poista
  2. Nyt on pakko tulla kommentoimaan, kun tuli tämmönen teksti. Voi, että kun mekin juteltiin joskus taannoin (ennen 2010 ainakin) juurikin kyseisessä irc-galleriassa, oltiin ehkä myös facebookissa myöhemmin kavereita ainakin hetkellisesti. Jostain tää sun blogis tuli ihan pari viikkoa sitten esiin ja oot kerenny jo mennä naimisiinkin! Onnea siitä! Ihana kun päivittelet (mun mielestä ainakin) tosi usein, niin on päässy jo vähän perille taas sun elämään ja näkemään/lukemaan mitä sulle tänä päivänä kuuluu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, mahtavaa kun löysit mun blogin monen mutkan kautta! Inspiroivaa ja hauskaa kuulla, että vanhoja galtsukamuja löytyy vielä vuosien jälkeenkin. Vitsi jos näisin sun profiilin voisin sut muistaakin.. :-) Kiitos onnitteluista kovasti! ❤ Onhan tässä vuosien saatossa paljon ehtinyt sattua ja tapahtua, niinkin onnellisia asioita kuin naimisiinmeno! Pitää taas parin pvn päästä postailla ku tuun takaisin kotiin Tampereelle koneen ääreen. Kaikkea hyvää hei sulle! :-)

      Poista