perjantai 23. syyskuuta 2016

Kesäkaipuu ja Kypros

Vaikka syksy on saavuttanut kauniin väriloiston perinteisen ruskan merkeissä, käännetään katseet hetkeksi elokuun alkuun.
1.8.2016 oli meille aivan erityinen merkkipäivä - ensimmäinen hääpäivä. ♥ Parasta oli viettää muutamat unohtumattomat aamuyön pikkutunnit Helsinki-Vantaan lentokentällä päivän vaihtuessa tähän ikimuistoiseen. Yritin kehitellä erilaisia tyynyratkaisuja Adidaksen repusta ja farkkutakista, että saisin edes hetken nukuttua. Jalat heitimme tukevasti pitkälleen matkalaukkujen ylle, sillä oli takuuvarmat REM-univaiheet taattu (not). 
Hääillallisella kävimme hienostuneessa ravintolassa Aya Napan keskustassa. Valitettavasti ravintolan nimeä en enää muista, mutta asiakaspalvelun taso oli täysin vertaansa vailla. Nautimme hyvästä seurasta, ruoasta, livemusiikista ja viimeisen päälle tunnelmalliseksi luoduista puitteista. Ja tietysti muistelimme meidän täydellistä hääpäiväämme.. ♥  Hääpostauksemme löydät tästä linkistä.
Grattiksena aitoa mansikkashampanjaa. ♥ Voittaa jopa punaisen Breezerin, haha. Heleposti.
1. hääpäivän asukokonaisuus, höystettynä lentokentältä ostetulla Macin violetilla huulipunalla. Kerran käytetty valkoinen pitsipäällinen mekko, mielestäni hyvin Kyproksen tropiikkiin ja kulttuuriin sopiva yksilö. Harvemmin Suomessa tulee tämmösiin tanttuihin pukeuduttua, ulkomailla uskaltaa enemmän jopa ''irrotella''. ;-D
Ester-tättähäärä ilmeilee pontevasti koukerohäntäiselle kissaeläimelle.
Viikon jokaisena päivänä suunnattiin pää kolmantena jalkana rannalle uimaan ja aurinkoa palvomaan. Löhöilyksi ei viititty koko lomaamme pistää, joten käytiin Larnacassa tukemassa Zaran liiketoimintaa Mäntylän perheen kanssa. Sieltä löytyi kaikki tarvittava, vaatevalikoima oli hyvinkin inspiroiva ja tietysti hyvin kesäinen. 2012 reissulla muistan, kun syötiin Larnacan kuuluisassa Mc'Donaldsissa ja tehtiin tempaus, että kehuttiin kilvan toisiamme ihan totisesti siinä pöydän äärellä. Piti keksiä toisesta jotain hyvää sanottavaa ja muistan miten ihana keskustelu se oli. Menossa silloin mukana minä, Ana, Meltsi ja Jufus.
Ja tätä on realismi. Vajaa 2-vuotias käkkäräpää on kykeneväinen vaikka ja mihin. Ettei pääsis kummitätikään liian helpolla.

Larnaca on paljon enemmän kuin nopea välipysäkki, mihin lentokoneet saapuvat. Vaikka Larnacan rannat eivät vedä vertoja Aya Napalle, on se Välimeren läheisyys kaupungin keskustassa uniikki kontrasti suomalaismielelle.
Yhtenä iltana söimme autenttisessa kyproslaisessa ravintolassa, Paralimnissa. Söimme pitkän kaavan mukaan kuuluisaa paikallista ruokaa nimeltä meze. Meze koostuu jopa kymmenistä eri ruokalajeista (mm. tuoretta ja maistuvaa kreikkalaista salaattia, halloumia, kyproslaisia lihapullia, tzatsikia, pitaleipää, lihapataa esim stifadoa). Tämä yhdistettynä ihanaan yleistunnelmaan, mainioon livemusiikkiin ja iloiseen puheensorinaan. Lopuksi Ester halusi mennä lavalle tanssimaan ja ihmiset taputtivat hänen tanssiliikkeilleen. Myös minä pääsin myös tanssittamaan Esteriä ja elämään hetken valokeilassa ton pikku-prinsessan kanssa.
Tätä illallista pääsimme nauttimaan Melinan isän kotona. Oli mukava nähdä heitä vuosien jälkeen, etenkin Melinan 90-vuotias ''papua'' eli isoisää. Hän on maassaan tunnettu ortodoksikirkon kuoroääni. Fiksu mies ja englantia taitaa hyvin vanhasta iästä huolimatta. Parasta reissulla oli se, kun sai viettää oikeasti paikallisten kanssa aikaa. Hyvin rikastuttavaa. 
 Ruokapöytä notkui mitä herkullisimmista mezelajikkeista. Erityisesti noi home-made potatoes on mun mieleen..
Käytiin yhtenä iltana haistamassa huvipuistotunnelmaa. Ihan en kehdannut laitteisiin raahautua, kun kerta ilmaiseksi pääsi alueelle käppäilemään.
Yksi Kyproksen lomareissun kohokohtia oli vierailu Turkin miehittämällä alueella Pohjois-Kyproksella. 40 asteen helteessä miehet joutuivat kaarailemaan ei-ilmastoidussa autossa mikä loi omat haasteensa matkan kululle. Kävimme katsastamassa n. 600 m korkeudessa ikivanhaa linnaa ja näkymät sieltä olivat tämän näköiset. Famagustassa käyminen oli myös erityinen kokemus, sillä rantaviivaa pitkin piikkiaitojen takaa paljastui uskomaton aavekaupunki. Turkkilaiset valtasivat alueen itselleen n. 30-40 vuotta sitten jolloin siskoni isovanhempien 3kk vanha hotelli jäi sille tielle. Koti ja koko elämäntyö jäivät sodan takia autioksi turkkilaissotilaiden valtaan. Alueella on tarkka valvonta ja pelottavia asekuvia, missä kielletään alueelle meneminen rangaistuksen uhalla. Siellä Melinan enon ja muiden kanssa lilluimme miltei kauneimmalla Välimeren rannalla missä olen eläissäni käynyt ja katselimme tyhjää Famagustaa. Vaikea edes sisäistää heidän traumatisoituneita tunteitaan niin suurta menetystä kohtaan.

Tämä oli minulle 3. kerta kun Kyproksella lomailin ja oli ihana viettää Samulin kanssa aktiivinen hääloma kauniissa ja kuumassa Kyproksen maassa. Olimme siinä mielessä etuoikeutettuja, että saimme kulkea siskoni perheen mukana päivittäin eri rannoilla ja nähtävyyksissä, mihin emme olisi osanneet ilman paikallistuntemusta. Voi kunpa jokaisesta lomamatkasta saisi näin paljon irti kuin tällä reissulla. Monelle Aya Napasta ensimmäisenä mieleen juolahtaa järkyttävän laaja biletarjonta ja vaikka väite hyvin paikkansa pitääkin, koen että Aya Napassa on paljon muutakin. Yövyimme Marina- hotellissa vähän syrjemmästä keskustaa, mutta silti kivan kävelymatkan päästä ydinkeskustaa. 

Onko teillä kokemuksia Kyproksesta lomakohteena? Minkälaisia mielipiteitä tämä suomalaistenkin hyvin paljon suosima turistikohde teissä herättää? 

- Ina

3 kommenttia:

  1. Voi miten ihanalta kuulostaa reissu! Edellisen kerran Kyproksella on tullut oltua ihan lapsena, mutta sattumalta ollaan täällä miehen kanssa myös nyt viettämässä (valitettavasti vain) viikon pituista lomaa. Tarkoitus ei ollut mennä bilepaikkaan ja sen takia kohteeks valikoitui Pafos! Ollaan tykätty todella paljon ja joa aikaa olis enemmän, olis mielenkiintoista vierailla mm siellä Turkin puolella!

    VastaaPoista
  2. 😍😍😍😘 bigsis

    VastaaPoista
  3. Miisan vlogissa näkyy koiranpaskat sun kengänpohjassa XDDDD

    VastaaPoista