maanantai 10. lokakuuta 2016

Mun on hyvä näin

Mun sydän on täyttynyt viime aikoina kiitollisuudesta. Mitä pienimmistä arjen iloista, kuten siitä että työpäivän jälkeen kaikkensa antaneena voi hypätä vaivatta Pohjanmaalle puksuttelevaan junaan. Saan kuunnella musiikkia VR:n majesteettisesta yksilöistuimesta ja olla herpaantumatta siitä, että nettiyhteys osoittaa maallista mieltään Parkanon pystymetsän kohdalla.
 Iloitsen vapaudesta. Siitä, ettei kukaan uhkaa henkeäni tai sananvapauttani. Saan kirjoittaa blogia, ilman että minua kivitetään. Saan pienenä ihmisenä jakaa minua ihmetyttävistä aiheista ja koen siitä valtavaa kiitollisuutta. On täytynyt kyseenalaistaa ja ottaa radikaalisti etäisyyttä ymmärtääkseen vielä nöyremmällä sydämellä kuinka mahtavasta mahdollisuuksien polusta on ollut kyse. 
Kävin viime viikonloppuna kotona Ilmajoella ja sain samalla fyysisesti että henkisesti perspektiiviä nykyiseen elämääni Tampereella. Jälleennäkemisen riemu oli valtava kun heräsin aamupöpperössä siihen, kun siskoni tuli kotiin pidemmältä Serbian reissulta. Samalla valmistelin lähtöä Etelä-Pohjanmaan Opistolle, sillä aikomuksenani oli mennä moikkaamaan opettajaamme sekä verestelemään viime vuotisia muistoja. Rupateltiin nykyisen KOPin linjan kanssa ja sain kertoa oman taistelutarinani koulupaikan tavoittelusta. Lopputulema oli se, että työteliään ja antamuksellisen uurastuksen jälkeen saa todellakin seistä ylpeänä, takki tyhjänä.
Kuvailin tuntemuksiani siten, että jos keväällä kovan suorituspaineen keskellä minulle oltaisiin tultu sanomaan, että koulupaikkasi jää 0,5 pisteestä kiinni, olisin varmasti menettänyt hetkellisesti toivoni elämään. Muutama viikko ennen pääsykoematskujen julkaisupäivää menetin läheisen ihmisen elämästäni. Jäljelle jäi valtava suru ja kaipuu sekä kysymyksiä, joihin en tule koskaan saamaan vastauksia. Kuukauden päästä isoisäni menehtyi syöpään ja vaikka kuolema oli odotettu, kosketti se silti. 
Hymy nousee huulilleni, kun muistelen yhtä kaunista keväistä juoksulenkkiä lapsuudenmaisemissani. Lähdin ulos keventämään päätäni pääsykoestressiltä ja olin sisältä aika paatunut ja rikki yllämainittujen tapahtumien johdosta. Rukoillessani selkeää johdatusta elämääni, tunsin syvän rauhan sydämessäni. Totuudessa ei ole tilaa pelolle. vaikka kuinka inhimillisesti katsottuna luonnollisesti jännitin epävarmaa tulevaisuuttani, tiesin että mikään ei ole sattumaa. 
Se, että saan asua aviomieheni kanssa Tampereella kodikkaassa pikku kaksiossa on ollut meidän pitkäaikainen unelma. Lopulta muutaman kuukauden työnhakuprosessin jälkeen minulle siunaantui Glitteriltä työpaikka, mistä olen ollut todella innoissani. Saan samalla käydä Message Opetuslapseuskoulua ja kasvaa hengellisessä mielessä lisää oppien Jumalan Sanaa.
Itsestäänselvyytenä ei sovi pitää mitään, ei myöskään kaikkia niitä ihmisiä joiden kanssa saa jakaa ne elämän kuuluisat ilot ja surut. Nää kaksi naista on tuonut mielettömän määrän iloa mun päiviin. Naurettiin, että taidetaan olla kaikki toistemme rukousvastauksia, hahah. En malta odottaa, mitä jännittävää elämä yhdessä muun muassa näiden ihanuuksien kanssa tuo mukanaan. Ehkä enemmän leivontahetkiä ja jakamisen kyyneleitä, molemmat tietenkin maailmanparantamisen mielessä. 
Yksinkertaistettuna, mun on tällä hetkellä aika hyvä näin.

 Mistä sä olet kiitollinen tänään?

''Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.'' ♥ (Fil.4:6-7)

- Ina

Instagramia päivittelen säännöllisemmin kuin blogiani, joten nimimerkillä inanen löytyy maistiaisia meikäläisen elämästä. Snapchatissa käyttäjätunnukseni on vanha tuttu mingomaloni.

10 kommenttia:

  1. Mua kiinnostaisi tietää, että mikä sun mielipide on esim. alkoholin käyttöön uskovaisena? :) voiko sun mielestä ottaa lasillisen vai voiko juoda ihan humalaan vai edustatko konservatiivisempaa linjaa? Entäs homoseksuaalisuus?
    Kiva jos vastaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muokin kiinnostais? Tai oikeastaan tietää että onko se suhtautuminen muuttunut, koska joskus silloin ainakin joit kun pidit blogia aikaisemmin:)

      Poista
    2. Mä voin vastata kysymykseen ihan ''Inana'' myös! :-) Ensinnäkin, Raamattuhan ei kiellä alkoholin juomista, joihan Jeesuskin viintä (humalahakuinen juominen tietysti eri asia). Teininä on tullut juotua alkoholia jonkin verran kotipippaloissa sun muissa tapahtumissa, mutta en oo koskaan pitänyt itseäni minään alkoholin suurkuluttajana. Nykypäivänä en juo alkoholia juurikaan. Mua ei vaan kiinnosta, enkä koe tarvetta. Pärjään sosiaalisissa tilanteissa mainiokkaasti ilman alkoholia ja tykkään seurustella ihmisten kanssa ilman sitäkin. Näin on ollut jo useamman vuoden ajan, mutta tottakai saatan joskus juoda yhden siiderin/lasin skumppaa vaikka juhlatilaisuudessa. En ole siis absolutisti, mutta juon äärimmäisen harvoin nykypäivänä.

      Homoseksuaaleista en ole sen kummempaa erityistä mieltä. En erottele ihmisiä, joten en myöskään seksuaalisen suuntautumisenkaan perusteella. :-) Löytyy homoseksuaaleja lähipiiristä/ystäväpiiristä jotka on mulle tosi rakkaita. ♥

      Poista
  2. Kävin tampereella pari viikkoa sitten ja käytiin isoveljen kanssa pyöräilemässä. Yhtäkkiä sie ja sinun miehesi pyöräilitte meikäläisiä vastaan ja mie että inahan se tuossa. Oon seurannu sun blogia ja snäppiä pidemmän aikaa ja tuntu hauskalta nähdä sut sen sekunnin verran kun fillaroimme toistemme ohi! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eikä, mikä hauska sattumusten sarja! :-D Olisit vaan pysäyttäny pyöräparkkiin tyylikkäästi ja heitetty yläfemmat ;-) Olin varmaan ihan omissa pyöräilymoodeissani, hahah. Sekunnin verran olin elävä edessäsi! xD

      Poista
  3. Heippa! En yleensä kommentoi ja luenkin aika satunnaisesti sun blogia, mut nyt on pakko kommentoida kun katoin just aamulla sellasen Life Churchin saarnan YouTubesta joka osuu täysin tähä postaukseen: https://youtu.be/WocW9DHhf1Y Suosittelen tsekkaamaan jos et oo kattonu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, hei kiitos todella paljon Viivi että jätit erikseen kommentin postaukseen! ☻♥ Mäpäs käyn tsekkaamassa sen, kiitos linkityksestä. :-)

      Poista
  4. Jumala pitää huolta omistaan :)

    VastaaPoista
  5. Todella hyvää tekstiä! Onneksi elämässä on aina iloitsemisen aihetta ja täältä saat yhden lisään: toi takki näyttää ihanalta!

    VastaaPoista