tiistai 13. joulukuuta 2016

Äkkilähtö ulkomaille

 eikä ihan minne tahansa ulkomaille, vaan mun toiseen kotimaahan Serbiaan!!! ♥ Viimeisimmästä matkasta on kulunut 3,5 vuotta ja ikävä on kasvanut vuosien saatossa raastavan suureksi. Kesä 2013 tuo paljon muistoja mieleen, olinhan juuri täyttänyt 18 vuotta ja koko elämä tuntui olevan vasta edessä. 27.06.2013 klo 12.35 kävimme belgradelaisessa sairaalassa. jossa olin syntynyt tasan 18 vuotta sitten. Muistan kun soitin äidille samalla ja herkisteltiin tärkeän virstanpylvään saavuttamista niissä maisemissa, missä isäni odotti tiedon saapuvan hänen esikoistyttärensä syntymästä vasta ollessaan 23-vuotias.
 Olen niin ylpeä saadessani esittää kotikaupunkini kujat ja lapsuudenmaisemat aviomiehelleni Samulille.  Halkean jännityksestä! Tämä tulee olemaan hänen ensimmäinen matka Balkanilla ja Serbiassa ylipäätään - ja ennen kaikkea ensimmäinen kerta kun hän tapaa läheiset ihmiseni siellä. Sukulaiseni eivät päässeet kesällä 2015 häihimme, joten jälleennäkemisen riemu välillämme tulee olemaan varmasti käsinkosketeltava. Pikku-Ina on ehtinyt mennä naimisiin ja aikuistua jonkin verran siitä 18-vuotisesta. 
 Ainut asia mikä tulee varmasti konkretisoitumaan saavuttuamme isäni lapsuudenkotiin on isoisäni poissaolo. Hän menehtyi viime keväänä pitkän ja kivuliaan syövän uuvuttamana ja tälläkin hetkellä kyyneleet valuu silmäkulmiani pitkin kun tiedän, ettei hän ole siellä meitä lämpimästi halaamassa ja vastaanottamassa. Hän oli niin hyvä isä omalle isälleni, ei koskaan valittanut ja uskomattoman nöyrä kaikessa tekemisessään. Hän oli vuosikausia omaishoitajana puoliksi halvaantuneelle isoäidilleni ja sitä ennen vielä mummani isälle. Kaikelle on kuitenkin määräaikansa ja paikkansa tämän auringon alla, siteeraan tähän minulle hetki sitten rakkaaksi muodostunutta Raamatun paikkaa:
 ''Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika on rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.'' Saarn. 3:1-8
 ''Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen. Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä. Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.'' Saarn. 3:9-13
 ''Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin. Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, mitä ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.'' Saarn 3:14-15
 Mua koskettaa hirveesti mitä Saarnaajan kirjassa käydään läpi. Ei mitään uutta auringon alla. Siinä on kätkettynä jotain kaunista ja salaperäistä. ''Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla? Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti. Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas... ''Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei täyty, ja minne joet ovat laskeneet, sinne ne yhä edelleen laskevat.'' 
 Eilen illalla rukoilin muutamien ihmisten kanssa tän Serbian matkan onnistumisen puolesta ja näin hienosti Jumala järkkäsi, että työkuviot ja muut saatiin yhteensovitettua matkan onnistumiseksi. Mun sydän on kiitollisuudesta soikea enkä malta odottaa, että pääsen nostalgisoimaan synnyinseutujani uudella vireellä. Elämä on yllätyksiä täynnä, kiitos Jeesus!

- Ina

 @Kuvat/Liisa Uusmaa

tiistai 6. joulukuuta 2016

Synttärijuhlat x2

Vinde mikä viikonloppu takana! ♥ Juhlistettiin mun isosiskon Melinan ja ystäväiseni Veeran syntymäpäiväjuhlia - molemmat heistä täyttivät pyöreitä, toinen 30 ja toinen 20. Hektinen viikko takana, sillä neljäpäiväisen näytelmärulianssin (Matka ensimmäiseen jouluun- näytelmä) lisäksi muutamat työpäivät päälle toivat normaalista kiireellisemmän aikataulun. Nyt on kaikkensa antanut ja onnellinen olo, sillä ympärilläni säteili niin paljon inspiroivia ja ihania ihmisiä koko viikonlopun ajan. Ihan kun olisin saanut suoraan suoneeni litrakaupalla markkinoiden tujuinta D-vitamiinia, nimittäin olo on henkisesti erittäin pirteä. (Koru Glitteristä)
Melinan ja Juhon kotona Pirkkalassa on aina niin hyvä olla. Maisemat järvihorisontteineen puhuvat kyllä puolestaan.
Järjestettiin Melinan juhlat yllätyksenä, ainakin sankari näytti kovasti hämmästyneeltä ja onneksi ihan positiivisella tavalla, jos onnen kyyneliin oli uskominen. ♥ Ester oli puetettu Melinan vanhalla lapsuudenmekolla mikä lisäsi vielä enemmän liikutuksen määrää..
Synttärimurkinat olivat vailla vertaansa, sillä Juhon äiti oli taas ollut touhukkaana asialla ja jouluruoan lisäksi leiponut joulutorttuja. Meikäläinen väsäsi kumpiinkin juhliin pätkis-juustokakun tällä tutulla reseptilläni ja sain siitä yllätyksekseni mitä ihanimpia kehuja. ♥
Jose selkeänä visualistina panosti joulukoristeisiin, jotka toimi somisteina synttäriteemassa vallan hyvin. 
Tämä ja ylempi koru ovat kotoisin Glitteristä. :'D ♥ Ihastuin tähän korukokonaisuuteen ja sain ne hyin mallattua khakin värisen mekkoni kanssa. Mukava pukeutua pitkästä aikaa kultaiseen, eikä aina vaan turvautua siihen perus hopeaan mitä useimmiten näkyy ylläni koruissa.
Ester oli ihan innoissaan, kun sai laulaa äidille ''paljon onnea vaan''.. Sillä juuri muutama kuukausi takaperin oli Esterin kunnia saada laulaa itselleen tätä päähän helposti tarttuvaa melodiaa repeatilla. Ester osaa myös laulaa hyvää syntymäpäivää englanniksi! :-D
Veera, mikä Jumalan nainen ja herkkä runosielu! ♥ Kun me ystävät saavuimme koolle, halusi Veera aivan ensimmäiseksi kertoa jokaiselle meistä asioita mitä hän arvostaa meissä. Uskomaton tyyppi, kiinnittää synttäreillään huomion meihin vieraisiin, vaikka itse on juhlien sankari. Oli ihan uskomattoman levollinen ja hauska ilta samanaikaisesti, kiitos minunkin puolesta kaikille mukana olleille. Välillä sitä pitää nipistää itseään, että kuinka on saanu mielettömiä ihmisiä omaan elämään. Unohtamatta tietenkään niitä vanhoja hyviä ystäviä, jotka on seissy rinnalla todella vaikeinakin aikoina. Mutta ei oo itsestäänselvyys, kun muuttaa uudelle paikkakunnalle, että voi tuntea itsensä kotoisaksi ilman ylimääräistä showta tiettyjen ihmisten kanssa. Kaikki on suurta prosessia mihin kuuluu kasvukipujen mukana tulevia herkkiä hetkiä ja ääneen ihmettelyä. Kaikki ei oo sitä miltä someen näyttää - itseasiassa hyvin harvoin ainakaan kokonaisvaltaisesti - mutta silti sitä saa usein herätä siihen, kuinka pieni itse on. Se vetää nöyräksi ja hiljaiseksi. 
Lauantai-iltana mutustelimme herkkuja Veeran kotona jonka jälkeen kävimme kaupungilla viinilasillisella/limsalla ja nautittaan miellyttävästä atmosfääristä. P.S. Oon ihan rakastunut tohon Glitterin rannekoru + sormusyhdistelmään. Toimiiko teidän mielestänne?  
Juustokakun palanen veti Merin näemmä hyvin hilijaaseksi.
Tässä vielä tämän illan asua, kun kävimme Glitterin työporukan kanssa viettämässä pikkujouluja INEZ Tapas Barissa. Vaihdettiin keskenämme pienet yllätyslahjat, syötiin onnellisena kuin pienet siat ja vaihdettiin kuulumisia. Oli ihana istahtaa hyvien tyyppien kans alas ja nauttia kivasta illasta. Mä olin sen verran vanha patu, etten jaksanut mennä enää lautapelijatkoille Cafe Europaan. Viimeksi oli kyllä sikke kivaa kun pelattiin Aliasta melkein samaisella porukalla ja tanssilattialla ihmiset liikkuivat lantiot heiluen lattarimusiikin rytmissä. Mahtavia elämyksiä, ihanaa että täällä Suomessakin voi välillä kokea olevansa kuin jossain kultturellissa Keski-Euroopan kaupungin bulevardissa. Tai ainakin enemmän mitä rakkaassa kotikylässä Ilmajoella pystyi. xD
Huomenna tata ja Ana tulee meille kylään, joten mun pitää jaksaa nousta aamulla sikäli mikäli ihmisten aikoihin, että jaksan hakea Siwasta värkit ja kokata perinteistä makaroonilootaa. Kiitoksia jos jaksoitte lukea postauksen tähän saakka ja siitä, että ylipäätään vielä seurailette mua täällä blogin puolella. Tarkoituksena olisi kuvata niitä videopostausten jatkoja lähipäivinä! Kertokaa jos tulee jotain mieluisia postausehdotuksia mieleen. Instagramissa voitte seurailla mua nimimerkillä: inanen ja snapchatissa: mingomaloni ☻♥ 

Ystävällinen kiitos ja kuitti, Ina