tiistai 13. joulukuuta 2016

Äkkilähtö ulkomaille

 eikä ihan minne tahansa ulkomaille, vaan mun toiseen kotimaahan Serbiaan!!! ♥ Viimeisimmästä matkasta on kulunut 3,5 vuotta ja ikävä on kasvanut vuosien saatossa raastavan suureksi. Kesä 2013 tuo paljon muistoja mieleen, olinhan juuri täyttänyt 18 vuotta ja koko elämä tuntui olevan vasta edessä. 27.06.2013 klo 12.35 kävimme belgradelaisessa sairaalassa. jossa olin syntynyt tasan 18 vuotta sitten. Muistan kun soitin äidille samalla ja herkisteltiin tärkeän virstanpylvään saavuttamista niissä maisemissa, missä isäni odotti tiedon saapuvan hänen esikoistyttärensä syntymästä vasta ollessaan 23-vuotias.
 Olen niin ylpeä saadessani esittää kotikaupunkini kujat ja lapsuudenmaisemat aviomiehelleni Samulille.  Halkean jännityksestä! Tämä tulee olemaan hänen ensimmäinen matka Balkanilla ja Serbiassa ylipäätään - ja ennen kaikkea ensimmäinen kerta kun hän tapaa läheiset ihmiseni siellä. Sukulaiseni eivät päässeet kesällä 2015 häihimme, joten jälleennäkemisen riemu välillämme tulee olemaan varmasti käsinkosketeltava. Pikku-Ina on ehtinyt mennä naimisiin ja aikuistua jonkin verran siitä 18-vuotisesta. 
 Ainut asia mikä tulee varmasti konkretisoitumaan saavuttuamme isäni lapsuudenkotiin on isoisäni poissaolo. Hän menehtyi viime keväänä pitkän ja kivuliaan syövän uuvuttamana ja tälläkin hetkellä kyyneleet valuu silmäkulmiani pitkin kun tiedän, ettei hän ole siellä meitä lämpimästi halaamassa ja vastaanottamassa. Hän oli niin hyvä isä omalle isälleni, ei koskaan valittanut ja uskomattoman nöyrä kaikessa tekemisessään. Hän oli vuosikausia omaishoitajana puoliksi halvaantuneelle isoäidilleni ja sitä ennen vielä mummani isälle. Kaikelle on kuitenkin määräaikansa ja paikkansa tämän auringon alla, siteeraan tähän minulle hetki sitten rakkaaksi muodostunutta Raamatun paikkaa:
 ''Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika on rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.'' Saarn. 3:1-8
 ''Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen. Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä. Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.'' Saarn. 3:9-13
 ''Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin. Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, mitä ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.'' Saarn 3:14-15
 Mua koskettaa hirveesti mitä Saarnaajan kirjassa käydään läpi. Ei mitään uutta auringon alla. Siinä on kätkettynä jotain kaunista ja salaperäistä. ''Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla? Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti. Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas... ''Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei täyty, ja minne joet ovat laskeneet, sinne ne yhä edelleen laskevat.'' 
 Eilen illalla rukoilin muutamien ihmisten kanssa tän Serbian matkan onnistumisen puolesta ja näin hienosti Jumala järkkäsi, että työkuviot ja muut saatiin yhteensovitettua matkan onnistumiseksi. Mun sydän on kiitollisuudesta soikea enkä malta odottaa, että pääsen nostalgisoimaan synnyinseutujani uudella vireellä. Elämä on yllätyksiä täynnä, kiitos Jeesus!

- Ina

 @Kuvat/Liisa Uusmaa

13 kommenttia:

  1. Voi miten huippua, ihanaa matkaa! <3 Ja herttinen noita sun upeita hiuksia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ihanuus!! Oon kyllä aivan todella innoissani :)

      Poista
  2. Fino se provedite! Ei voi Samulikaan muuta kuin rakastua Balkaniin. Sillä paikalla kun on semmonen vaikutus ihmisiin hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Samulihan rakastui Balkaniin! Sinä sen sanoit ;-) Oli niin upea reissu! <3

      Poista
  3. En muista ootko koskaan maininnut, mutta osaatko sujuvasti serbian kieltä vai millä kielellä kommunikoit sukulaistesi kanssa? :-) Ihanaa reissua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En puhu sujuvasti serbiaa, ymmärrän kyllä yllättävän hyvin serbiaa ja pystyn puhumaan ihan perusjuttuja auttavasti. Jos asuisin Serbiassa yhtään pidempään niin alkais varmasti hyvin tarttumaan. Puhutaan sukulaisten (tädin ja serkun) kanssa englantia ja serbiaa sekaisin! :-) Kiitos paljon näin jälkikäteen, oli kyllä niin tärkeetä käydä Serbiassa Sampan kaa ekaa kertaa <3

      Poista
    2. Serbokroatia ei ole slaavialaiseksi kieliksi kovinkaan haastava, joten kannattaa ehdottomasti opetella uudelleen unohtunut kielesi :) Itse opin n vuodessa jo melko sujuvasti, vähän sama tilanne kun sinulla, äiti Suomesta ja isä Balkanilta, mutta suomi on aina ollut äidinkieleni. Alkoi ärsyttää kielimuuri sukulaisten kanssa ja matkustaessa niin otin itseäni niskasta kiinni ja suht hyvin olen saanut kehuja tädiltäni, joka on äidinkielen (kroatian) opettaja :)

      Poista
  4. Saanko kysyä mistä tunnet sen miisa rotola pukkilan Siis (mmiisas) vloggaajan, näin vaan teistä kuvan:)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan tutustuttu blogien alkuaikoina joskus 5 vuotta sitten, mutta n. vuosi sitten tutustuttu paremmin! :-)

      Poista
  5. Ihania kuvia!!

    Käyppä lukasemassa maailmastaparempimeille.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti! No mäpäs käväisen :)

      Poista
  6. Ihmettelin vaan kun katsoin anan uuden vuoden snäppejä että onko sun aviomiehelle ihan fine että roikut toisen jätkän sylissä niin että se pitelee sua pyllystä ja vielä sulla lyhyt "paita" ylhäällä tissiliivit vilkkuen.. vähän tuntuu että yrität itse antaa somessa ihan erilaisen kuvan ja todellisuus paljastuu sitten esim toisten snäpeistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aviomiehelleni täysin fine, että pidän hauskaa mun miespuolisten ystävien kanssa ja tämäkin tyyppi oli parhaan ystäväni poikaystävä! :-D Meidän kaveriporukan huumori on niin omalaatuista ja välillä hiukan härskiäkin jopa, joten en ihmettele jos joku ulkopuolinen saattaa sen tulkita väärin. Naurettiin ihan vedet silmissä noille tanssivideoille ja totta on, että mulla oli lyhyt paita mikä sitten vahingos nousi ja sekunnin ajan vilahti rintsikoiden alaosaa. Siihenkään ei maailma kaadu, ainakaan meikäläisen. Kun tsekkailee noita sosiaalisen median seksikkäitä julkiposetuskuvia, niin aika pientä verrattuna siihen.. :'D

      Poista