tiistai 10. tammikuuta 2017

Lukkoja ja mahdollisuuksia

Hei rakkaat lukijat. Oli kertakaikkisen ihanaa, mutta vaikeaa istuutua tähän tietokonepöydälle ja alkaa rustaamaan pitkän tauon jälkeen blogipostausta. 2017. Bloggaaminen ei ole hetkeen ollut minulle rutiininomaista, se on totta. En tahtoisi itseäni siitä soimata, sillä pidettyäni 2014-2015 vuoden pituisen blogitauon lupasin itselleni ottaa huomattavasti rennommin täällä blogimaailmassa. 
Vuosia on kulunut, minä olen muuttunut - ja sen myötä blogini. Vuoden takainen uskopostaukseni oli ehdottomasti henkilökohtaisin, voimaannuttavin ja pelottavin postaus jonka olen koskaan kirjoittanut. Olin siinä niin auki. Sen jälkeen sain olla todellisesti vapaa myös sosiaalisen median puolella, ilman piilottelua - tällä elämänhistorialla ilman häpeää. 
Säännöllisen postaustahdin harventuessa kynnys itsensä julkisesti likoon laittamisesta kasvaa samassa suhteessa. Inspiraation hetkenä tunnistan, että nyt olisi potentiaali kasvattaa sitä luovuuden kukkaa, mutta joskus jokin arkipäiväinenkin asia pidättelee. On niin väsy, ettei illalla jaksa antaa 100% itsestään johonkin tekstiin, eikä tahdo tehdä sitä myöskään puolivillaisesti. Ehkä tuttu tunne monelle meistä? 
Vaikka kuinka rakastan kirjoittamista, vaatii se tietynlaisen mielentilan. On eri asia päästää ajatuksenvirta valloilleen yksityisissä muistiinpanoissa kuin tuhansille ihmisille. Olen 2010 vuodesta asti kirjoittanut blogia ja mieleenpainuvimpia muistoja ovat juurikin ne hetket, kun olen saanut olla vuorovaikutuksellisessa yhteydessä teidän lukijoiden kanssa. Blogin myötä olen saanut teiltä valtavan määrän vertaistukea, nahkaa paksummaksi kasvattavia kommentteja niin hyvässä kuin vähän pahassakin (mutta enimmäkseen hyvässä♥) sekä etuoikeuden astua sisään myös teidän tarinoihin. Lukuisia yksityisiä yhteydenottoja, tuttuja lukijoita joista osan olen päässyt tapaamaan kasvokkain mitä erikoisimmissa yhteyksissä. Maailma on lopulta aika pieni. 
Mulla on vahva tunne siitä, että tää vuosi tulee olemaan rohkeuden ja muutoksen vuosi omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Älkää ymmärtäkö mua väärin, en ole näillä näkymin lähdössä itsetutkiskelumatkalle puoleksi vuodeksi Balille juomaan granaattiomenamehua. En välttämättä lue 3kk pääsykokeisiin taikka suunnittele juoksevani puolimaratonia 
(siinä oliskin muuten hyvä porkkana, aivan tosis).
Uskon vuoden 2017 kehittävän minua hengellisessä mielessä kohti niitä kasvun portaita, joista käsin minulla on lupa katsella Jumalan luomistyötä, ihmeellistä armoa ja rakkauta KAIKKIA hänen luotujaan kohtaan. ♥ Haluan astua rohkeasti siihen kutsuun, mihin Jumala on minut kipujen ja voittojen kautta asettanut. Niin nöyränä kuin vajavainen ihminen omassa syntisyydessään siihen kykenee. Älkää ymmärtäkö minua väärin, oon vaan niin innoissani tästä mahdollisuuksien maailmasta. Kuin pieni lapsi, enkä aio tätä sisältäni kumpuavaa iloa pienentää, vaikka mikä olisi!

''Minä opetan sinua'', sanoo Herra, ''minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.'' Psalmi 32:8
Haluttuja konkreettisia muutoksia edeltänee aina henkinen kypsyys. Hiljainen kasvuprosessi, joka on voinut ottaa hetkiä kärsiäkseen niissä sielujen syvimmissä saloissa. Piilossa muilta. Ehkä jaettuna muutamalle lähimmälle jos heillekään, kaiken ei kuulu olla lähtökohtaisesti julkista. Jokaisella meistä on asioita elämässä, jotka haluaa pitää henkilökohtaisina, niin sanotusti ''pyhinä''. Uskon, että omalla kohdallani viime vuodet ovat olleet suurinta henkistä kasvua ja olen tarvinnut siihen omaa yksityistä aikaa. Mikä on ihan luonnollista ja ymmärrettävää, jotenkin sen ääneen lausuminen ja ylös kirjaaminen tuntuu vain erityisen vapauttavalta.
''Olen särkynyt saviruukku, pala palalta murtui pois
Vain ihmettelin ja itkin, en millään murtunut ois
Sinä Herra minut murskasit, vaan talletit kaikki palat
Niin paljon minua rakastit, tahdoit uutta kokonaan

Anna savelle uusi muoto, tee minusta uusi ruukku
Niin rakkautesi nyt näytät, taas murtunutta käytät

Tahdon kertoa särkyneille, ei siruja heitetä pois
Kallista halpa savikin, Mestarin kädessä ois'''  ♥
Jippu- Saviruukku
@Miisa Rotola-Pukkila

Haluan rohkaista teitä uskomaan siihen, että rikkinäinen ja ruhjottu saviruukku on ihan yhtä arvokas kun vähemmillä vammoilla selvinnyt vieruskaveri. Uskon, että meidän haavoissa piilee valtameren kokoinen voima, kun uskalletaan valjastaa se oikeaan käyttöön. Tätä edeltää tottakai se, että kipeitä asioita on uskaltanut käsitellä läpi - joskus siihen voi mennä vuosia, toisinaan se voi olla elämänpituinen tie. ''Eihän mustelmitta selviä sankaritkaan'' lauletaan Herzin ihanssa biisissä ''Voittajana maalissa''. Kyllä, me ihmiset olemme haavoittuvaisia, mutta meidän ei tarvitse elää pää painuksissa ajatellen, että kun on siinä ja siinä asiassa mokannu ja epäonnistunu, ei oo syytä enää nousta. Ei anneta häpeän riistää meiltä meidän oikeaa identiteettiä, joka kuiskaa korvaan että sä oot rakastettu.

Tän hymyn takana on paljon kiitollisuutta. Uskon siihen, että positiivinen asenne ja ajatukset lisäävät positiivisuuden voittokulkua sekä itsessä ja ympärillä olevissa muissa ihmisissä. Kun taas kielteinen epäonnistumisen asenne myrkyttää samalla voimalla. Mutta. En mäkään oo aina yhtä hymyä, etenkään läheisille joihin helposti purkaa ne pahimmat kiukut ja ärtymykset. Tulinen ja temperamenttinen luonne mahdollistaa kohdallani sen, että en ole pitkävihainen ja pääsen suhteellisen hyvin yli arjen kiukkupakotteista. Itseasiassa kun tarkemmin peilaa itseään, näkee vaan miten heikko, vaikee ja vajavainen tyyppi sitä välillä todellisuudessa on.. Etenkin tämmöisenä päivänä kun aviomies on saanut kaiken hormoni/väsymys- paskan niskaan ja siinä sit hetki sanailtiin. Onneksi on armo, ilman sitä olisi aika vähäiset mahdollisuudet selviytyä. 
Paljon on opittavaa vielä tämän elämän aikana. Luonteenlujuutta, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. Löytää tasapaino herkkyyden voimavarasta. Mua inspiroi ihan mielettömästi uusien haasteiden vastaanottaminen. Ja haasteiksi miellän minimalistisen pienetkin heittäytymiset, joihin kätkeytyy näkymättömän maailman viisaus ja voima.

''Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.'' Room. 8:38-39

- Ina

16 kommenttia:

  1. Word! Oot rohkee :) Keep going and God bless u :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos! ❤ Kyllä se rohkeus puhua näistä asioista julkisesti tulee jostain ihan muualta kun itsestä, kaikki kiitos siitä Taivaan Iskälle! Siunausta sinulle :-)

      Poista
  2. Tää tuli täydelliseen saumaan <3 Oot ihanin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti vai!? ❤ Ihan ihmeellistä ja parasta! Voi koskahan me nähään olis niin ihana

      Poista
  3. Ihana postaus! :) Oot kyllä rohkea ja upea nuori nainen!

    VastaaPoista
  4. Hei Ina! Ihan ensiksi, oot todella kaunis näissä(kin) kuvissa! Nyt erityisesti tuntui siltä, että haluan kirjoittaa sulle. Sun postauksista loistaa ihana ilo ja sun sydämen kauneus. Sulla on maailman arvokkain lahja - usko meidän mahtavaan, kaikkivaltiaaseen Isään! Mitä tahansa elämä tuokaan, me voidaan olla varmoja siitä ettei missään vaiheessa olla yksin, vaan Isällä on meille suunnitelma. Oon miettiny just samoja juttuja tässä lähiaikoina kuin sääkin! Puit mun ajatuksia sanoiksi. On ihmeellistä huomata, miten Jumala tekee meissä työtään, usein myöskin niinä "muutosten vuosina", jolloin asioita täytyy ikään kuin miettiä uudelleen. Silläkin kaikella on tarkoitus ja me saadaan vaan levätä siinä Isän huolenpidossa ja luottaa.
    Haluan myös ajatella herkkyyden suurena voimavarana. Just niin, vaikka me ollaan haavoittuvaisia me saadaan ajatella että se on täysin fine!
    Tää todellakin on mahdollisuuksien maailma!

    "Muista, että olen sanonut sinulle: "Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi."Joosua 1:9.

    <3:llä Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, mitä sanoja! Kiitos ihan ylitsevuotavan paljon. ♥ En pidä mitään näitä sanoja itsestäänselvyytenä. Tässähän alkaa ihan herkistymään. Kiitos, että rohkaisit noilla sanoilla niin valtavasti. Toivon sulle vilpittömästä sydämestä kaikkea hyvää, anna Jumalan rakkauden vaan hehkua susta. Eikä se voi olla hehkumatta, kun noin kauniita ja nostavia sanoja löydät toisista ihmisistä (ja esim. mun kohdalla tuntemattomasta ihmisestä). Meidät on kutsuttu rakastamaan! That's the point. Onneksi on Jeesus ♥

      Poista
  5. Oi kuinka voimauttavia kuvia ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ihana saada myönteistä palautetta valokuvista. ♥ Mahtava aurinko pilkahteli taivaanrannan takana juuri oikeaan kuvausaikaan. :-)

      Poista
  6. Itse en ehkä hirveästi tykkää kun bloggissa on jatkuvasti lainauksia raamatusta, ne voi sieltä lukea ken haluaa. Mutta kun usko on suuri osa elämääsi ja kirjoitat elämästäsi, se on kai luonnollista kirjoittaa itselleen tärkeistä asioista :). Ymmärtääkseni olet aina ollut uskovainen, muttei samalla tavalla näkynyt "vanhassa" blogissa. No ajat ja ihmiset muuttuvat, on silti kiva tulla kurkkaamaan kuulumisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rehellisestä palautteestasi, pidän sitä arvokkaana. :-) Taidan ymmärtää, mitä tarkoitat. Tavallaan vastasit viestissäsi jo omaan kysymykseen, eli asia on juuri näin, että blogissa sitä tulee avauduttua ja fiilisteltyä semmosista aihealueista, jotka on itselle elintärkeitä ja rakkaita. Riippuu miten ton ''uskovainen'' sanan ymmärtää, en ole koskaan kieltänyt jonkin sortin Jumalan tai Korkeamman voiman olemassaoloa. En ole aina ollut kuitenkaan elävässä uskossa Jumalaan saatika ymmärtänyt Jeesuksen ristintyön merkitystä. Koko elämäni on ollut suurta prosessia tähän päivään asti ja 6,5 blogivuoteen mahtuu kyllä jos jonkinmoista. Oon tosi iloinen, että tykkäät välillä tulla kurkkaamaan silti mun kuulumisia! :-)

      Poista
  7. Hahah. Vissiin vaan luotat siihen että jumala ohjaa sun etkä enää itse nää vaivaa minkään suhteen. Onko sulla edes mitään suunnitelmia mm opintojen suhteen vai odotatko vaan mitä jumala sulle eteen tuo :D on tuoki hullua xd itse se elämä rakennetaan ja saavutetaan omia tavoitteita eikä odoteta että joku isoherra taivaasta tekee kaiken sun puolesta ja sä saat vaan hengailla ja odottaa :Dd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea valitsemallesi polulle. Jokaisella on vapaus rakentaa omaa elämäänsä itselleen tärkeäksi koettujen arvojen pohjalle. Olisi erittäin kunnioitettavaa, että näistä arvoista kyettäisiin käymään keskustelua 2010-luvun Suomessa kypsästi, pilkkaamatta tai tuomitsematta toista osapuolta.
      Monelle meistä usko on osa tuota arvopohjaa, jolle oma elämä loppujen lopuksi kootaan. Oman uskontokunnan opetukset sisältävät uskonoppejen lisäksi myös paljon moraalisia opetuksia oikeasta ja väärästä. Usko on myös paljon muuta. Minulle henkilökohtaisellatasolla se on turva, se on rakkaus ja se on toivo. Ei usko kristinuskon, islamin, tai, tai, tai Jumalaan tarkoita, että nyt joku hoitaa kaiken minun puolestani. Luottamus Jumalan kantaviin käsiin on osa paljon suurempaa kokonaisuutta, kuin vain arkipäiväisiä asioita (toki niitäkin).
      Jos nyt palataan kommenttiisi, Ina on aika huonosti verrattavissa henkilöön, joka "hengailee ja odottaa isoa herraa taivaasta". Päinvastoin, Ina näyttää saaneen uskon myötä paljon hyvää, positiivista energiaa, mikä hehkuu jo pelkästään hänen sydämellisestä olemuksestaan. Ina on aina ollut tsemppaava, elämäniloinen ja ennenkaikkea, hän on aina ilmaissut itseään aidosti.
      Kommentoin takaisin, koska et loukannut kommentilassi vain Inaa (hän ei ehkä edes noteeraa kommenttiasi) vaan myös muita uskovia, uskontokunnasta riippumatta. Ihmettelen vain, jos olet tyytyväinen omaan elämänkatsomukseesi, miksi sinä tulit tänne pilkkaamaan toisinajattelevia, kun Inallakin vaikuttaa menevän ihan mukavasti valitsemallaan uskontiellä.
      Rauhaa ja rakkautta <3

      Poista
    2. Huh. ♥ Kiitos Anonyymi2 valtavan puhuttelevasta, rohkeasta ja herkistävästä kommentistasi. Siihen kiteytyi jotain todella kaunista ja mainitsemisen arvoista. Se antoi minulle ja varmasti monelle muullekin uskovaiselle, joka kommenttisi lukee, niin todella paljon! En voi tarpeeksi kiittää. Rauhaa ja rakkautta, sekä paljon siunausta!! x100 ♥♥♥

      Poista
  8. Minne haet opiskelmaan, kun sanoit lukevasi pääsykokeisiin? :)

    VastaaPoista