maanantai 6. maaliskuuta 2017

Ajatuksia sydämeltä

 Mitä mulle ihan oikeasti kuuluu? Kerrataanpas viime kuukauden saldo.
 Minusta tuli tuplatäti maailman suloisimmalle tyttövauvalle. Hänellä on äitinsä kaltaiset, bambimaiset mantelisilmät sekä pitkät pianistin sormet. Suuri etuoikeus ja ylpeys omata niinkin arvokas titteli, kuin tädin titteli. Tänäänkin sain pitää sylissä pientä tuhisevaa nyyttiä ja hassutella 2,5v kikkarapään kanssa. Oltiin äidin kanssa vaunulenkillä ja ainakin Pirkkalassa aurinko paistoi valtoimenaan. 
Viime kuussa varmistui, että lähden tämän kuun lopussa aktiomatkalle Albaniaan, Tiranaan. Oon ihan huisin innoissani tästä mahdollisuudesta. Ollaan kerätty varoja tätä lyhyttä lähetysmatkaa varten kuluneen lukuvuoden aikana mm. kahvituksia järjestämällä. Onko teillä kenelläkään kokemuksia Albaniasta? Jos on, äkkiä kertomaan meikämandoliinillekin niistä lisää ja nopiaa! ;-D
Syksyllä mulle siunaantui työpaikka Glitteristä ja näin toistaiseksi vielä ujon, orastavan kevään alla päätin pukeutua sunnuntaina 2014 Rhodoksen reissulta ostettuihin pinkkeihin pöksyihin. Mulla on ihan hirmu inspiroiva työporukka, sekä oon saanut oppia myyntityöstä valtavasti uutta käytännön näkövinkkeliä. Toki jokaisessa työssä on aluksi omat oppimisen pyörteensä, eikä se tapahdu päivässä vaan se on osa pitkälinjaisempaa prosessia. Onneksi sinnikkyys, avoimuus ja oma tahtotila opetella ja oppia lisää itseään paremmilta auttavat kehittymään. Lähes poikkeuksetta aina, pyöräilen hymyssä suin töihin. Välillä on päiviä, kun stressaa kaikki etukäteen ja on huonosti nukutut yöunet taustalla, mutta onni on oivaltaa positiivisen asenteen voima ja merkitys vaikeinakin arjen päivinä. 
Oon paljon miettinyt mun ajankäyttöä ja suhdetta sosiaaliseen mediaan. Oon aina ihaillut ihmisiä, jotka pystyvät hiljentymään somepaastoon ja jättäytymään siitä valtavasta informaatiotulvasta edes hetkeksi ulkopuolelle. Viime viikolla poistin toistaiseksi Facebookin ja Snapchatin sovellukset, sillä halusin ottaa pesäeroa niin turhauttavalta tuntuvaan uutishölynpölyn selailuun, statusmerkintöihin ja snäpin päivittämiseen. Toki instagramista löytyy samankaltainen My Story- päivitysmuoto, mutta huomaan jo oloni (sekä puhelimen muistini) keventyneen roimasti viime päivien aikana. Haluan entistä enemmän täyttää mun arvokasta aikaani niillä asioilla, jotka oikeasti merkitsee. Oon aina ollut innokas uutistenlukija, mutta välillä tuntuu että kaiken maailman Iltalehdet sun muu asenteellinen ja harhaanjohtava klikkiotsikointi on niin kaukana siitä laadukkaasta journalismista, mitä mielellään lukisi. Eikö meidän joskus kannata rikkoa ne ärsyttävät tavat ja viilata kaikki kokonaan uusiksi? Jos ei, niin edes parannella ja kyseenalaistaa. 
Oon kipuillut läheisteni tunnetuskaa siihen pisteeseen asti, että heidän omansa on vaivihkaa siirtynyt minun omakseni. Näin vertauskuvallisesti, mutta tässä piilee jotain hyvin oivaltavaa, ihmiseloa nakertavan totuudellisesti kuvaavaa. Olen ylpeä itsestäni, että olen kehittynyt ja opetellut päästämään irti asioista, mihin en kykene vaikuttamaan. Kukaan ei voi silti koskaan viedä minulta pois sitä herkkyyttä, minkä koen myös suurena lahjana, vaikka se ei aina ihan siltä tunnu. Eilen helpotti ihan hirveesti saada itkeä oikein puhdistavaa itkua kun rukoiltiin pienellä porukalla. Hetken oli mieli tosi maassa, mutta onneksi Jumala tietää meidän haavat ja Hänellä on oma aikataulunsa meidän elämäämme varten. Haluan muistuttaa, että jokaisen meidän elämässä tapahtuu isoja ja pieniä särähdyksiä. On helppo langeta siihen toivottoman ansaan, että kaikilla muilla menee paremmin kuin sulla itsellä. Lainaan tähän pastori Pekka Perhon viisaasti summattuja ajatuksia vielä loppuun: 

''Yksi iso syy yhteiskunnassa vallitsevaan sisäiseen ahdistukseen on, että vertaamme meidän huonoja hetkiä toisten kohokohtiin. Vertailu tappaa. Älä keskity liikaa siihen miten muilla menee. Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on.'' 


''Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni. '' JES. 41:10

- Ina

9 kommenttia:

  1. Tätinä oleminen on kyllä parasta ikinä <3 nimim. omaan 4v veljentytön <3

    https://sadematilde.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus.
    Oon samaa mieltä tuossa, että facessa (ja iltalehdessä) on paljon turhia harhaanjohtavia uutisia.
    Kivaa kevättä sekä reiasua sulle ❤

    VastaaPoista
  3. Ihanan aito postaus! On ihailtavaa, miten osaat olla kiitollinen elämän tuomista iloista, mutta uskallat kirjoittaa myös haastavammista hetkistä. Ja vähän pinnallisempaa kommenttia vielä: tosi piristävä asuvalinta tuo pinkit housut+farkkupaita :)

    Mukavaa kevättä sulle ja kiitos kivasta blogista!

    -Laura

    VastaaPoista
  4. Olipa kiva postaus, blogisi on todella inspiroiva! :)
    T: http://elamanloytoretkella.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus ja tosi kauniita kuvia sinusta! ❤

    VastaaPoista
  6. Onnea tuplatädille!
    Muutenkin kiva postaus, melkoisen tapahtumarikasta. Ja sinä sädehdit!

    VastaaPoista
  7. Ootko koskaan harkinnu vähä laihduttaa ....?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä sua vaivaa, että pitää tulla tollaista kommentoimaan? Miksi Inan pitäisi laihduttaa, mun mielestä ainakin Inalla on todella kaunis vartalo!

      Poista
    2. Miksi Inan pitäisi edes laihduttaa? Täysin normaalikokoinen nuori neito, menepäs sinä anonyymi nyt siitä.

      Poista