keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kuulumiset 3,5kk jälkeen

Minä täällä.. todella pitkän ajan jälkeen.☻ Tai enhän mä oo lakannut olemasta tai elämästä tänä aikana, vaikka totaalista hiljaiseloa blogin puolella onkin ollut. Sanotaanko näin, että hepsankeikka-Inanen on ottanut henkistä voimistelua & spurttia pääsykokeisiin lukemisen muodossa tämän kevään aikana. Hurlumpsis, oonkohan mä edes kertonut blogin puolella mitä alaa aion hakea kevään yhteishaussa? Puheviestintää. Teoriakokeesta selvittiin sen verran hyvin, että olin muutama viikko sitten hakuprosessin 2.vaiheessa eli soveltuvuuskokeissa haastattelussa sekä pitämässä 5 minuutin puhetta tuomarikaartille. Ja wau vinde se fiilis, kun sain tietää että mun itsenäisen opiskelun päättelemä, rankka teoriapainotteinen ponnistelu tuotti tulosta ja sain mahdollisuuden päästä näyttämään persoonaani soveltuvuuksissa. Pompin kirjaimellisesti tasajalkaa ja kiitin Taivaan Iskää Hänen hyvyydestään. Riemu repesi soitellessa läheiset läpi, enkä muista nauroinko vai itkinkö onnesta. 

Lopulliset koulutulokset tulevat vasta kesäkuun lopussa, joten vielä joudun hetken elämään täydellisessä jännitysnäytelmässä tämän tiedon osalta. Tottakai pettymys tulee olemaan suuri, jos en koulupaikkaa saa tänä vuonna. Samalla tiedän, että asioiden on tapana järjestyä. Luotan siihen, että elämä kantaa ja Jumalan hyvä tahto saa tapahtua. Aina se ei ole helppoa, mutta minulla on rauha tämän asian puolesta.
Vaikka suurimmaksi osaksi kulunut kevät on sisältynyt armotonta lukemista (sekä töitä) ylä- ja alamäkineen, olen mä silti ihmisiä nähnyt ja nauttinut arjen pienistä iloista, kuten ystävien seurasta. Vappuna sain kutsun päästä leipomaan Miisan kanssa ihka ekaa kertaa omatekoisia vappudonitseja ja niistä tuli tottakai ihan naurettavan hyviä. Katso leikkisä vappuvideo tämän linkin alta. Tehtiin myös Liisan & Roosan kanssa ikimuistoinen reissu Petroskoihin (lue: Ilmajoelle) ja monen monet insidevitsit jäi tästä viikonlopusta käteen. Vaikka oltiin välillä iltaseltaan hiukan ylivirittyneessä tilassa, oli hauska nukkua ylämökissä kun sauna lämmitti selustaa. Käytiin myös Seinäjoen Illan järjestämässä ''Isä meidän''- tapahtumassa, joka tuli todella tarpeen. 
Tämän kesän aikana oon oppinut enemmän elämään hetkessä. On sanomattakin selvää, ettei järkevää kiintopistettä huomiseen ja tulevaisuuteen pidä unohtaa, mutta jos oikein mietitään niin ainut mitä meillä on - on tämä hetki. Oon fiilistellyt sadepäiviä, kun silloin oon voinu mennä naapurissa sijaitsevaan kirjastoon lainaamaan uudella kirjastokortilla mielenkiintoisia kirjoja. Nukahtaa salaa vahingossa päikkäreille päiväpeiton päälle ja herätä ystävän puhelinsoittoon. Miksi muuten se toinen osapuoli aina tunnistaa sun äänestä että oot nukkunu, vaikka kuinka yrität esittää reipasta ja skarppia langan toisessa päässä? :-D Mulle käyny noin monasti, hahah.
Maaliskuussa kävimme aktiomatkalla Albaniassa ja toukokuussa sanottiin heipat (mutta ei hyvästejä♥) raamattukoulun porukalle. Tuntuu, että vasta jälkikäteen hoksaa miten upea edeltävä vuosi onkaan ollut. Oon saanut aamut hyvin liikkeelle rohkaisevassa ilmapiirissä samalla kuunnellen ajatuksia herättäviä opetuksia. Oon oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja sitä kautta tutkiskelemaan enemmän oman sydämeni tilaa. En oo täydellinen ihminen, hyvin kaukana siitä. Joinakin päivinä tuntuu, että kelpaanko mä tällaisena vajavaisena ihmisenä edes Jumalalle. On ollut mieletöntä saada kokea niin suurta Jumalan rakkautta ja armoa tämän vuoden aikana. Jokainen vuoden päivä ei ole ollut aurinkoinen, mutta jokainen päivä on sisältänyt toivoa. On turvallista askeltaa johdatuksessa, vaikka välillä tää maailma koettaa huutaa täysin vastakkaista sanomaa sun päälle. Päivä uusi on kokonaisvaltaisen elämän opin aukeama. Toisena päivänä tapahtumaketjut eivät saa ymmärrystä mielen sopukoissa, kun taas huomispäivänä tarina näyttäytyykin vähän kokonaisempana. 
Oon ihastellut kesäistä Tamperetta sydän sulana, syönyt Fazerin herkullista aamupalaa hyvässä seurassa pitkään ja hartaasti, ollut ystävän ylppäreissä ihanassa pohojalaismiljöössä, viettänyt tärkeitä hetkiä kummilasten kanssa ja valvonut auringonnousuun asti. ♥
Toivottavasti teitä on vielä siellä. Kirjoita ''hepsala'' tai kommentoi jotain mitä mielessäsi liikkuu, olisi todella kiva kuulla teidän kuulumisistanne!☻ Rehellisesti sanottuna mulla on ollut blogia melko ikävä. Oon nostattanut kirjoittamisen kynnystä ja samalla mielen alueella omat vaatimustasot ovat liitäneet kohtuuttoman korkealle. Ehkä parasta mitä tässä välissä oon sisäistänyt on se, että teen vain ja ainoastaan asioita jotka tuntuu musta oikeilta. Tarkoitan tällä sitä, että en halua kirjoittaa väkisin blogia ja yrittää pysyä ilman vilpitöntä sydäntä blogimaailman kovassa kelkassa mukana. Toivon, että pienet ajatukseni voisivat ilahduttaa tai koskettaa teitä - herättää ylipäätään jotain tunteita. Mä kasvan koko ajan ja samalla tää blogi mun mukana. Ja haluan pitää teidät matkassa mukana, toivottavasti ootte vielä osana tätä, mikä sai alkunsa yli 7 vuotta sitten 14-vuotiaan nuoren tytön sydämessä. 

- Ina