sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Oikealla paikalla

orange6
(Filan verkka-asu saatu *yhteistyössä Junkyardin kanssa)

En halua hätiköidä, en sännätä sinne mihin askeltani ei ole johdatettu. Haluan nähdä elämän riittävyyden tässä hetkessä, vertaamatta sitä muihin. ''Kulje sun matka painamatta muita alas'' - tähän lauseeseen piilee paljon kauneutta. Elämä ei ole kilpa-ajo, missä sosiaalisesti tai yhteiskunnallisesti hyväksytyt yksilöt voittavat kerta toisensa jälkeen ja loppuporukka seuraa katse alas painautuneena ajatellen, että ''olisimpa minäkin''. Tällaiset ajatusviritelmät saattavat syöksyä virran lailla sisään, mutta tärkeintä tulvavaaran kannalta on sen virtaaminen ulos ennen tragedian paisumista vääriin suhdelukuihin. Sinä joka luet tätä tekstiä, tiedä se, että polkusi ulkonäkö ei määrittele ihmisarvoasi. Paikka missä olet nyt, ei ehkä tunnu omalta, mutta olet kohti sitä. Pienin askelin, joskus etenemisvauhti on päätähuimaavan hurjaa, elämä ei anna aina vastauksia siihen. Älä pidä Instagramia elämänlaadun mittarina, varsinkaan kun et pysty sieltä stalkkaamaan parahimmillakaan salapoliisitaidoilla realistista kokonaiskuvaa ihmisen elämästä. 
orange5
Yleisesti sanotaan, että surullisinta masennuksessa on se, että sairaus varastaa kyvyn unelmoida. Olen nähnyt monen masennusta sairastavan ihmisen kohdalla, ettei tulevaisuuden suurista haaveista fantasioiminen ole lainkaan ensimmäisenä mielessä aamulla herätessä. Toni Virtasen oivallinen kirjoitus sai mun aivonystyrät liikkeellä otsikolla ''Myrkylliset unelmat''. Tonin ajatuksia lainaten: '' Ei mene päivää – ei edes tuntia – ettei törmää unelmarummuttajaan. Sellaiseen, joka julistaa, että kunhan uskomme itseemme ja unelmiimme ja teemme kovasti töitä niiden eteen, niin ihan varmasti voimme saavuttaa ihan mitä vaan. Ja sitten seuraavaksi pläjähtää jostain joku, jonka elämä näyttää just siltä, miltä unelman kuuluukin näyttää ja jolla on miljardi likeä ja kaksi miljardia follaajaa. Sellaisten edessä on helppo alkaa ajatella omaa epäonnistumistaan, jos oma elämä ei näytä kiiltokuvalta. Tai ainakaan en ole tehnyt tarpeeksi töitä.''
orange7
..''Havaintoni mukaan surullisen suuri osa paineista, joita ihmiset kokevat, johtuu epärealistisista haaveista. Jatkuvan unelmarummutuksen seurauksena haaveet muuttuvat hiljalleen odotuksiksi, jotka toteutuvat aivan kohta, kunhan vain jaksaa uskoa ja panostaa. Kun todellisuus viimein lataa avokämmenellä poskelle, on pudotus tyly.'


En tiedä onko Tonin sävy enemmän äärirealistinen vai pessimistinen, enkä pysty alleviivata jokaista ajatusta niin että voisin ne sanoa täysin omasta suustani. Mutta jotain helposti samaistuttavaa hänen tekstistään löysin, sillä näin se tuntuu menevän meikäläisen arkikokemuksen mukaan. Se, että elämme toteutettujen unelmien aikaa ja jos jäät kelkasta pois, jäät jostain merkittävästä osasta ulkopuolelle. Jos luit tekstin linkistä kokonaan, hän mainitsee kyllä unelmien olevan tärkeitä ihmisille, jopa elinehto. Ja niin myös epärealistiset ja ''hullut'' unelmat, sillä sellaistenkin jahtaaminen terveen järjen mittapuussa voi olla valtavasti mielihyvää tuottava tapa elää. 
orange14oikeaoikea
Tasapaino. Järjen, tunteiden ja sydämen balanssi - sitähän me kai jokainen tavoittelemme? Se, että saisimme tuntea kokosydämisesti kuuluvamme siihen kaupunkiin, yhteisöön, kouluun, työpaikkaan, seurakuntaan, ihmissuhteisiin tai harrastukseen on meille äärimmäisen arvokasta. On aikoja, jolloin silmämme muuttuvat likinäköisiksi, emmekä yksinkertaisesti näe elämäntilanteemme ajoitusta oikeaksi. Niinä hetkinä on parasta, ettei tarvitse askeltaa yksin, vaan tietää ketkä ystävät ovat vierellä pitämässä kiinni. Saan olla uskomattoman etuoikeutettu, että omistan mahdottoman hyväsydämisiä, rohkaisevia ja ihania ystäviä. Ilman teidän uskoa muhun, elämän vastoinkäymisistä nouseminen olisi ollut paljon yksinäisempää ja kivuliaampaa. Kiitos ystävä, että näit mussa potentiaalia silloinkin kun itkin lohdutonta itkua elämän suunnasta. Kiitos ystävä, kun rakastit mua enemmän epätoivon hetkessä, kun en osannut muuta kuin kiukutella ja purkaa pahaa oloani. Kiitos ystävä, kun oot läsnä mun elämässä ja yhteydessä vaikka asutaan eri kaupungeissa. Kiitos lukuisista ääniviesteistä, rukouksista, kaikesta. 
orange10
Edeltävä syksy on ollut henkisesti raskas minulle monella tapaa, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä, että uuden vuoden vaihtuminen ja kohta enenevä valon määrä jo itsessään tuovat iloa päiviin. Syksyni on koostunut avoimen yliopiston opinnoista, töistä sekä seurakunnassa palvelemisesta. Näiden kolmen kombon yhdistäminen ei ole aina ollut helppoa, mutta rakastan elämääni Tampereella. Opiskelut ovat olleet antoisia, meidän työporukka Glitterissä on huikea ja HOST-tiimin vetäminen yhdessä rakkaan Hanna-Kaisan kanssa on ollut antoisaa. Oon tämän syksyn aikana tutustunut paljon uusiin nuoriin ja heidän palonsa täyteen elämään Jumalan lapsina on ollut hyvin inspiroivaa. Monet kerrat olen tänä syksynä itkenyt väsymystä, ahdistuneisuutta ja riittämättömyyttä, mutta joka kerta sieltä on noustu. Välillä on pitänyt mennä metsään lenkkipolulle vuodattamaan ja jättämään kyyneleet sinne, joskus paras keino on ollut soittaa äidille tai tatalle epätoivon keskellä.  Suurimpia tukia on kuitenkin ollut rakas aviomieheni Samuli, jota ilman en olisi mitään. En voisi parempaa miestä toivoa kun hän. 
orange9
''Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.'' 1 Tess. 5:24
orange21
''Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä.'' 2 Piet. 3:8-9
orange8
Kuvat: Iida Oikarinen/Muokkaus: Minä

Mä en usko sattumaan. Sä et oo vahinko, eikä sun elämä oo vahinko. Oo rohkea, älä jää yksin epätoivoon makaamaan. Sun elämällä on suunta, vaikka et kykenisi näkemään vielä kauas. Juuri sä saat seisoa oikealla paikalla. 


- Ina