maanantai 5. helmikuuta 2018

3 hyvää asiaa -haaste

kukkaista11
*Sisältävät tracking-linkkejä. Paita, reppu ja kengät saatu yhteistyössä Junkyardin kanssa

3 hyvää asiaa päivissäni

♥  Kun työskentelee pikkutuntilaisena Glitterissä ja opiskelee avoimessa yliopistossa, saa nauttia vaihtelevista päivärytmeistä. Joskus saa nukkua pitkälle aamupäivään saakka, tai omistaa hyvällä omallatunnolla hitaan aamun. Rakastan ehtiä aamujumppaan tai salille (ei puhuta alle klo 9 aikatauluista minun kohdallani) ennen velvollisuuksiin uppoutumista. Joustava aika jättää tilaa spontaaneille pyynnöille. Esimerkiksi yhteinen aamupala hyvän ystävän seurassa taikka omatoimiset siivoustalkoot voimamusiikin saattelemana puolison ollessa töissä, piristävät kummasti päivää. 

Saan jakaa arkeni puolisoni kanssa ihanassa, isommassa kodissa verrattuna entiseen 38 neliöiseen minikaksioon. Kämppä hyvällä sijainnilla takaa sen, että on lyhyt ja jouheva matka kaikkiin peruspalveluihin. Kävellen talsii tai pyörällä polkaisoo pienelläkin varoitusajalla Tampereen keskustaan. Etu-Kaleva rocks!

Host-tiimin johtaminen yhdessä parhaimman H-K:n kanssa. Lost&Found nuorisotyö starttasi viime syksynä ja on ollut järjettömän suuri siunaus olla mukana kohtaamassa mahtavia nuoria. En olisi ikinä uskonut, että seurakunnassa palveleminen antaisi itsellekin näin valtavasti. Tuntuu, että elämä Tampereella on ollut suurta unelmien täyttymystä. Saan tehdä itseäni kehittävää työtä myynnin saralla, opiskella viestinnän perusopintoja ja olla vaikuttamassa sillä paikalla mihin mut on kutsuttu. Vielä kaikki on kovin keskeneräistä, mutta suunta on oikea. Odotan kehittyväni itselleni sopivasti haastavalla ja armollisella tavalla. 


kukkaista14
kukkii


3 hyvää asiaa minussa

Oon luonteeltani samanaikaisesti vahva ja herkkä. En halua koskaan muuttua liian kyyniseksi tai laskelmoivaksi tyypiksi, vaan säilyttää empaattisuuteni myös silloin kun elämän virrat kohtelevat kaltoin. Sinisilmäisyys ja empaattisuus ovat muutenkin kaksi eri asiaa. En jätä myöskään puolustumatta itseäni tai läheisiäni, jos tilanne niin vaatii.

♥ Mua inspiroi ihmisten tarinat ja omakohtaiset kokemukset. Mielelläni toimin myös kuuntelijan roolissa, sillä mikään ei ole yhtä tärkeää kuin kohtaamisen taito. Pyrin olemaan aidosti läsnä, oli se sitten ystävieni keskuudessa tai asiakaspalvelutyössä. Rohkea heittäytymiskykyni antaa pontta tähän.


Olen persoonaltani optimistisuuteen taipuva. Sen lisäksi pidän hyvänä piirteenä sitä temperamentin puolta, että yleensä haluan keskustella vaikeat asiat selviksi. Olen nopeasta nopein leppyjä, enkä tapaa hautoa asioita sisälleni. Itken ja nauran usein. Uskon, että se on yksi mielenterveyttäni tukevista tekijöistä, hahah.

kukkaista7
*Junkyardin ihana vaaleanpunainen asennepaita
kukkaista8
*Mun lemppari Adidaksen kengät tällä hetkellä
kukkaista6
3 hyvää asiaa elämässäni

 Usko Jeesukseen. Olen saanut kipujen ja taistojen kautta oppia, kuka mä olen ja mihin mun identiteetti perustuu. Ei alati vaihtuviin ja epävakaisiin olosuhteisiin, ei mun saavutuksiin tai omiin ansioihin, vaan mun identiteetti perustuu siihen kuinka Jumala rakastavana Isänä näkee mut arvokkaana tämmöisenä Inana kun oon. Vaikka mokaan, Jumala ei koskaan luovuta mun tai kenenkään meidän suhteen. Usko on antanut voiman elämään. Sitä on mahdotonta pukea sanoiksi, mutta se on ollut kaikella tapaa minulle pelastus. Sen takia mua ei haittaa, vaikka monet ihmiset pitävät mua outona tai eivät millään järjen häivenellä ymmärrä mistä toi muija puhuu.

Ihmiset mun ympärillä. Aviomies, perhe, sukulaiset ja ystävät. Lähimmät ihmiset ovat vankkumattomasti tukena, eivätkä hylkää vaikka elämässä tapahtuisi mitä. On parasta heittäytyä kummityttöni kanssa Elsa- ja Anna-prinsessojen rooliin hänelle todentuntuisen fantasiamaailman parissa, käydä läpi hupaisia keskusteluita perhedynamiikan sisäpiirissä. Esim. eilen annoin palaa ja pistin hermostuksissani purkuääniviestin perheen whatsapp- ryhmään, sillä meinasin myöhästyä töistä kun koti- ja työavaimet jäi kotiin. Vastaukseksi tuli sydämiä ja myötätuntoa. 


♥ Oon vaan tosi innoissani mun elämäntilanteesta. En melkein malta odottaa, että pääsen maaliskuun lopussa aloittamaan pääsykokeisiin lukemisen. Mulla on niin kova drive päällä, että aion puristaa itsestäni 110% tähän tärkeimpään projektiin. Unelmani on lukea puheviestintää ensi syksynä Tampereen yliopistossa. En luovuta, vaikka esteitä tielle tippuisikin. Viime vuonna jäi niin pienestä kiinni, että sekin antaa toivoa.


kukkaista9
*Adidaksen reppu ajaa asiansa vaikka joka päivä 
kukkaista13
kukkaista12
Kuvat ottanut: Iida Oikarinen
3 hyvää asiaa blogissani 

♥ Että se on vieläkin pystyssä. :'D Aloitin bloggaamisen vuonna 2010. Siitä on pian 8 vuotta, mikä on ihan h-u-l-l-u-a. Pidin muutamia vuosia takaperin 1 vuoden tauon blogista. Oikeastaan lopetin bloggaamisen kokonaan, mutta jokin veti minut takaisin tämän rakkaan harrastuksen pariin. Viime vuodet ovat olleet postausten kanssa hyvin epäsäännöllisiä, silti olen iloinen että en kuopannut blogiani kokonaan ja lopullisesti. 

♥ Olen aito blogissani. Blogini on perustunut aina siihen, että kirjoitan lifestyle- henkisesti elämästäni yrittämättä kiilloittaa sitä tarkoituksenmukaisesti. Suojamuurit ovat vuosien aikana kasvaneet, mutta haluan silti säilyttää rehellisen ja vilpittömän otteen postauksissani. Toivottavasti siinä jotenkin myös onnistuen.

♥ Vuorovaikutus. Vaikka se on nähtävästi kärsinyt suuren inflaation blogiskenessä, ilahdun yhdestäkin kommentista suuresti. Ei se määrä, vaan se laatu. Monet teistä antavat palautetta myös instagramin puolella, mikä ylläpitää yhteyttä teihin ja antaa suloiset kasvot näkymättömän tuntuiselle yleisölle. Sitä kaipaankin menneiltä vuosilta, kun ihmiset jaksoivat kommentoida enemmän puolin ja toisin. 




- Ina

4 kommenttia:

  1. Tätä ei ole tarkoitettu pahalla, vaan puhtaasti mielenkiinnosta; oletko aina uskonut jumalaan vai koitko jonkinlaisen valaistumisen suhteesi kautta? Entä oletko realisti, vai uskotko esim. että jumala parantaa sairauden (syöpä tms) kunhan vain tarpeeksi lujaa uskoo ja sen takia ei haluta lääkehoitoa? Kohtaan työssäni ajoittain tällaista, ja on kovin vaikea sanoa tai suhtautua kun ei itse usko samaan.

    VastaaPoista
  2. Hei! Kiitos asiallisesta ja mielenkiintoisesta kysymyksestäsi. En tietenkään ottanut tätä pahalla, ymmärrän kyllä että uskonasiat ovat mielipiteitä jakavia ja kiinnostavat ihmisiä kaikissa kulttuureissa. Sanotaanko näin, että olen aina uskonut Jumalan olemassaoloon (nimenomaan kristinuskon Jumalan), mutta aikaisemmin se on jäänyt suurimmaksi osaksi ''tietoisuuden'' tasolle enkä miettinyt sitä juurikaan sen enempää. Meidän piireissä puhutaan käyttämääsi ''valaistumisen'' termiä uskontulon/uskonratkaisun yhteydessä, joten voin kyllä sanoa että uskonasiat aukenivat sydämessäni ennennäkemättömällä tavalla joskus 3,5 vuotta sitten.

    Ja toki kun uskon elävään Jumalaan, uskon myös että Jumala on kykenevä tekemään ihmeitä. En kuitenkaan ajattele niin, että syöpäpotilaan pitäisi luopua asiantuntevasta lääkehoidosta tämän vuoksi. Lääkäreillä ja hoitohenkilökunnalla on tarkoituksenmukainen paikka ja kutsu hoitaa erilaisten sairauksien omaavia ihmisiä. Joten nämä kaksi eivät poissulje toisiaan millään tavoin. Olen kuullut ja nähnyt omin silmin lääkärintodistuksessakin luettavan, että ihminen on parantunut selittämättömästi jostain sairaudesta, mihin ei ole lääketieteellistä selitystä. Tämän tytön puolesta oltiin rukoiltu ja ainut selitettävissä oleva tekijä oli totaalinen ihme. Näitä kuulee paljon. :-) Ymmärrän skeptisen näkökulman jos ei itse henkilökohtaisesti usko mihinkään yliluonnolliseen voimaan.

    Tohon aikaisempaan vielä sanoisin, että Jumala joko parantaa tai ei paranna tässä maailman ajassa. Se ei ole ihmisen tahdonvoimasta kiinni, vaan kyse on Jumalan armosta ja Hänen kokonaisvaltaisesta näkökyvystään. Joskus sairaus voi tuoda jotain ''hyvää'' ihmiselle, vaikka se olisi inhimillisesti katsottuna mahdotonta. Emme saa vastauksia kaikkeen kipuun ja kärsimykseen, olemmehan vain ihmisiä. Uskon, että kerran taivaan iankaikkisuudessa ihmisillä ei ole enää minkäänlaisia kipuja. Niin kauan kun on elämää, on toivoa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos hyvästä vastauksesta! Itse uskon johonkin, mutta en ole varma mihin; jonkun puoleen käännyn kunnapua tarvitsen, mutta en koe sen olevan mitään kristinuskoon liittyvää. Kuoleman jälkeiseen elämään taas uskon, tai lähinnä "kummituksiin" enkä niinkään uudelleensyntymään tms :D vaikea selittää, mutta työssä kokee kaikenlaista jonka takia on helpompi uskoa siihen että henki jää vaikka ruumiista se poistuu. Vielä kiinnostaisi tietää, miten sä ajattelet esim alaikäisen lapsen vanhemmista, jotka uskonsa takia kieltävät lapsen hoidon, vaikka kuolema olisikin varma seuraus hoidotta jättämisetä? Tottakai, jokaisella on oikeus tehdä mitä haluaa, mutta sitten kun lapselle ei anneta edes mahdollisuutta, niin mitä mieltä siitä olet? Näitä tilanteita ei onneksi ole kovin montaa kuullut olevan enkä onneksi ole itse tuollaisen tilanteeseen joutunut (en itse hoida lapsia).

    VastaaPoista
  4. Hei Ina, lueskelin sun vanhempia postauksia ja muistan edelleen miten onnellinen olin kun jatkoit taas bloggaamista. Muistan sen aamun kun olin menossa töihin ja näin että olit taas kirjoittanut postauksen, olin niin iloinen. Oon seuraillut sun blogia ihan alusta asti, ja on jotenkin niin hassua ajatella että muistan edelleen sun videot ja monet monet postaukset ja miten paljon ne on mua piristäneet. Ihailin sua ihan hirveesti juuri joskus 14-16 vuotiaana, kun uskalsit pukeutua kaikkiin eri väreihin ja olit jotenkin niin kaunis ja hauska. Edelleen olet siis kyllä kaunis ja ihailen sussa monia asioita, sitä esimerkiksi miten kauniisti näät asiat ja puhut niistä. Sun blogi on aina ollut mun lemppari, ja haluan vain muistuttaa että täällä edelleen ollaan! Kahdeksankin vuoden jälkeen edelleen yllätyn siitä miten hyvin kirjoitat ja kerrot asioista. Toivon sulle kaikkea hyvää, ja tsemppiä kevääseen. Tuli kovin pitkä viesti ja tälläistä "ylistystä" mutta hyvät asiat täytyy kertoa ääneen, kiitos tästä blogista sinulle.

    VastaaPoista